Kysytään koiralta – miksi koira komentaa?

Miksi koira alkaa kesken treenin haukkua tuijottaen samalla omistajaansa? Miksi se tulee sohvan eteen vinkumaan ja haukkumaan? Miksi se raapii tassullaan ja vaatii rapsutusta? Huomiohakuisuus, pomottaminen, komentaminen, vaatiminen ja niin edelleen, yleisellä toiminnalla on monta nimeä. Kaikille koiraihmisille tämä on tuttua kauraa. Kulttuurista ja asenteesta riippuu se, miten tähän käyttäytymiseen suhtaudutaan.

Pitääkö koira itseään johtajana?

Tyypillisesti ontuvalla logiikalla tulee mieleen, että koira pitää nyt itseään ylempiarvoisena ja siksi komentelee. Koira yrittää nousta arvoasteikossa vaatimalla asioita x, y ja z. Yrittääkö tosiaan? Vähiten tietoa ja ymmärrystä tarvitaan siihen, että leimataan kaikki itseä häiritsevät asiat, joita koira tekee, johtajuuden tavoitteluksi. Pidän johtajuudella selittämistä kaikista alkeellisimpana, yksinkertaisimpana ja ihmiselle helpoimpana tapana lähestyä haastavaa käytöstä ja samaan aikaan siitä johdetuilla menetelmillä saa eniten haittaa aikaan. Voi olla, että ilmiön sitkeyden taustalla on pelko tai laiskuus tai mukavuudenhalu ja muutosvastarinta asenteissa. Joka tapauksessa on aika kaukaa haettua väittää, että koiran ensisijainen tavoite olisi dominoida ihmisiä, joiden armoilla se elää. Keskimäärin eläinten top-tavoitteet liittyvät hengissä säilymiseen ja ravinnon saantiin.

Kuvitellaan esimerkki ihmisten keskuudesta. Mikäli henkilö ilmoittaa työpaikallaan olevansa nälkäinen tai haluavansa suklaata, onko hänen motivaationsa silloin dominoida muita? Tai jos samainen työntekijä menee pomon huoneeseen ja pyytää palkankorotusta, yrittääkö hän silloin tavoitella henkistä yliotetta pomostaan? Toki tämä voi olla hänen pitkän tähtäimen tavoite – murtaa pomo ajan kanssa. Koiraa ei motivoi pitkän tähtäimen tavoitteet. Se ei mieti, että jos nyt haukkumalla saan huomiota, niin ehkä ensi viikolla saan haukkumalla maksalaatikkoa. Koira ei tätä draaman kaarta mieti, mutta niin usein tapahtuu, eli lopputulos voi hyvinkin olla, että koira saa maksalaatikkoa. Miksi? Koska koira oppii, että haukkumalla kannattaa ehdottomasti yrittää, jos haluaa jotain. Jos koira saa kokemuksen siitä, että haukkumalla kerjääminen tai vaatiminen toimii, tottahan toki se yleistyy muihinkin tilanteisiin. Se oppii joka tapauksessa, millä se saa haluamiaan asioita. Sehän on tavoitteenakin, kun puhutaan elävästä eläimestä suhteessa toiseen elävään eläimeen.

Kaikki koirat kerjäävät ja komentavat, ainakin toivottavasti – toimintojen ulkoasu ja ilmenemismuoto vaihtelevat. Olisin hyvin huolissani, jos koiralla ei olisi mitään asiaa ihmiselle koskaan, tai että koira ei syystä tai toisesta tekisi yhtään aloitetta ihmisen suuntaan. Puhutaan kilteistä koirista. Jokainen voi miettiä, mitä koiran kiltteys tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että koiralla ei ole omia mielipiteitä vai että se ei saa ilmaista niitä. Onko kiltti koira sellainen, joka ei koskaan tarvitse mitään eikä vaadi mitään, elää kiitoksella ja palvelee miellyttämisenhalusta? Onko kiltti koira sellainen, joka antaa tehdä kaikki toimenpiteet, eikä sillä ole niihin mielipidettä? Toivoisin monen tällaisen kiltin koiran kohdalla, että ne alkaisivat heti tuhmiksi, koska koiran tuhmuus on minulle merkki sen toimintakyvystä. Kiltteys ja tuhmuus eivät tietenkään kuvaa koiran luonnetta mitenkään, mutta monesti ympäristö edelleen odottaa koirien olevan ”kilttejä”.

Onko kyseessä huonotapaisuus?

Mielestäni kyseessä on tapaisuus. Koira tekee niitä asioita, joista sitä toistuvasti palkitaan. Omistaja on itse vastuussa siitä, millä tavalla komentamiseen, huomiohakuisuuteen tai kerjäämiseen suhtautuu. Tässä kohtaa kuvaan astuu ihmisen ehkä lajityypillinen epäjohdonmukaisuus. Kun tietoisesti koulutamme koiraa vaikkapa istumaan, meillä on selkä tavoite ja palkitsemme kun koira tekee oikein eli istuu. Toivottua käytöstä seuraa palkkio. Tämä on jostain syystä hyvin hankalaa siirtää arkipäivän tilanteisiin. Ensinnäkin, kerjääminen on asia, jota emme (mielestämme) ole koiralle opettaneet, emmekä välttämättä halua sitä nähdä. Riippuen toiminnan ilmenemispaikasta tulemme joka tapauksessa vahvistaneeksi toimintaa, vaikka omasta mielestämme rankaisisimme. Esimerkiksi keittiön pöydän ääressä oman porukan kesken aika harvaa häiritsee vieressä makaava tai kuolaava tai röhkivä koira. Emme saa sammutettua ei-toivottua käytöstä, jos joskus se kuitenkin johtaa palkkioon. Edes joskus harvoin. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että koiralle huutaminen tai sen vieminen toiseen huoneseen voi olla samaan tapaan palkkio kuin lautasten antaminen nuoltavaksi – tämä riippuu koiran alkuperäisestä tavoitteesta. Treeneissä haukkuvaan koiraan suhatudutaan keskimäärin erittäin penseästi, oli haukkumisen motivaatio mikä tahansa. Mikäli koira haukkuu omistajalleen, ympäristön paine puuttua tilanteeseen muodostuu valtavaksi. Tässäkin tilanteessa noudatetaan oppikirjamaisesti usein epäsäännöllistä vahvistamista, eli joskus annetaan koiran haukkua pitkään ja joskus taas palkitaan pienestäkin – riippuu ihan yleisöstä. Haukkuminen on yksi niistä asioista, joihin yleisö odottaa meidän aina puuttuvan. Sammuttaminen edellyttäisi haukkumisen kuuntelemista ilman mitään reaktioita, eikä tähän pysty juuri kukaan (eikä sammuttaminen ole mielestäni edes paras tapa hallita huomiohakuisuutta ylipäänsä).

Huomiohakuisuus, kerjääminen ja komentaminen ovat toivottavia asioita minun mielestäni. Ne osoittavat, että koiralla on aloitekykyä, joka on äärimmäisen tärkeää itseluottamuksen ja monen harrastuksen kannalta. Joku voi ajatella edelleen, että paras koira on täysin huomaamaton ja hiipii kotona äänettömästi eikä koskaan vaadi mitään. Tällainen koira on harvoin hyvä missään harrastuksessa tai lajissa, koska se ei ole oppinut, että aloitteiden tekeminen olisi kannattavaa. Se, millä tavoilla koira kerjää, riippuu omistajasta. Jos haukkuminen häiritsee, opeta tilalle joku muu tapa ansaita. Koira käyttää pelkästään niitä keinoja, jotka se on kokemuksen kautta oppinut kannattaviksi. Se ei yhtäkkiä keksi ruveta vaatimaan ulkoilua päällään seisten, ellei sitä sille opeteta. Huomiohakuinen käyttäytyminen on kaikessa rasittavuudessaan mielestäni helpoimmasta päästä ongelmia, koska se on osoitus siitä, että koira on aloitekykyinen, suhde omistajaan on kunnossa ja perustuu luottamukseen ja ennakoitavuuteen. Kerjäämistä ja komentamista parjataan huonoina tapoina, mutta niissä on paljon hyvää. Tarkemmin ajateltuna on monia tilanteita, joissa olen ollut aidon onnellinen kuullessani, että koira on oppinut kerjäämään! Toiminta- ja aloitekyky ovat hyvinvointi-indikaattoreita.

Entä mitä asialle voi tehdä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen koira hyötyy siitä, että sillä on kyky tehdä aloitteita. Ihmisenkin kyky tehdä aloitteita poistuu, jos niin sanotusti laitostumme. Esimerkiksi vuoden mykkäkoulun jälkeen on kaverista jäljellä vain rauniot – sama pätee olosuhteisiin, joita emme voi hallita. Olen surullinen siitä, että koiria koulutetaan edelleen mykkäkoulun avulla, varsinkin kun saman lopputuloksen saa aikaan tappamatta aloitekykyä. On hankala kuvitella jossakin lajissa pärjäävää koiraa, joka kotona joutuu elämään varpaillaan ja sen aloitteita ei koskaan huomioida. Kaikkien pentujen kanssa pitäisi ensimmäiset kuukaudet keskittyä ainoastaan itseluottamuksen kasvattamiseen. Ja miten itseluottamusta kasvatetetaan? Onnistumisten kautta. Koiran pitää mielestäni voida luottaa siihen, että sen mielipiteitä kuunnellaan.

Koiraa ei kannata laitostaa ja sammuttaa sen intoa. Täysi reagoimattomuus eli käytöksen sammuttaminen toimii hyvin harvoin ainoana koulutusmenetelmänä, koska joskus kuitenkin tulee palkinneeksi koiraa vahingossa. Kerjääminen ja huomiohakuisuus millä tahansa tavalla ovat opittuja asioita. Opitulla asialla tarkoitan sitä, että koira omasta mielestään tekee täysin oikein, eli esimerkiksi haukkuu, koska uskoo kokemuksen kautta siitä seuraavan sille itselleen jotain mielekästä. Ihmisen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa usein sen, että vaikka olemme itse kouluttaneet koiralle kaikki ne tavat, joilla se uskoo saavansa haluamiaan asioita, alammekin rankaisemaan koiraa niistä. Toinen käsi palkitsee kerjäämisestä ja toimen rankaisee. Tämä johtuu siitä, että kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa koiran näkökulmasta, ja me vain reagoimme tilanteisiin sen enempää niitä analysoimatta.

Huomiohakuisuus ja komentaminen kertovat koiran korkeasta motivaatiosta. Motivaatio on oppimisen ja kouluttamisen kannalta tärkein asia – ilman sitä ei ole mitään. Komentaminen kärjistyy usein silloin, kun on käytössä hyvät vahvisteet ja huonosti suunniteltu sessio ja paljon luppoaikaa. Eli toisin sanoen, eurojaskan voittolappu on kädessä, mutta kioskilla valtava jono. Ratkaisumallina ei kannata käyttää sitä, että vaihdetaan päävoitto pienempään voittoon. Koira ei voi lähtökohtaisesti olla liian innostunut tai motivoitunut, kuten ei ihminenkään työssään.

Usein häiritsevän käyttäytymisen ja kerjäämisen kanssa alkuun pääsee yksinkertaisella tavalla. Käy mielessäsi läpi seuraavat kysymykset ja mieti niihin vastaukset.

Liity jäseneksi ja jatka lukemista! Jäsenenä näet kaikki tähän mennessä julkaistut treeniohjeet ja videot sekä uudet videot kuukauden ajan! Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa kuukaudelta, ja tilaus on määräaikainen ja katkeaa automaattisesti.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ?
Kehitä koiran malttia, koska maltti on valttia

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Onko sinun koirallasi oma paikka, jota haluaisit sen käyttävän enemmän? Haikaileeko se sänkyyn tai sohvalle tai johonkin muuhun paikkaan, johon et haluaisi? Entä onko sellaisia paikkoja, joihin koirasi ei mielellään mene?

Joskus koiran ja omistajan mielipiteet parhaista sijaintipaikoista eivät kohtaa ja elämä on jatkuvaa kyttäilyä ja vahtimista. Koira haluaisi olla sohvalla, sängyssä tai keittiössä, mutta karttelee kylpyhuonetta ja kodinhoitohuonetta. Millä perusteella koira valitsee mieluisimmat paikat?

Sosiaaliset perusteet

Koira voi valita lempipaikkansa ja inhokkipaikkansa sosiaalisin perustein. Tyypillisintä on se, että koira haluaa olla siellä missä ihmisetkin ovat. Tämä aiheuttaa sen, että muualla kuin ihmisten kanssa koira ahdistuu – vaikka välimatkaa olisi vain puoli metriä, se voi olla liikaa jos välissä on este. Mikäli taloudessa on kaksi tai useampia koiria, paikkojen valinta saattaa olla monimutkaisempaa. Voi olla, että paikat valitaan lähellä olevien resurssien mukaan (keittiön pöydän alla) tai kuitenkin sosiaalisin perustein, lähellä ihmisiä tai lähellä toisiaan. Sosiaalisin perustein koira voi valita myös paikan mahdollisimman kaukaa; kaukana toisesta koirasta, kissasta tai ihmisestä tai sopivan etäisyyden päässä. Sosiaalisin perustein paikan voi valita myös suhteessa toiseen; siten, että blokkaa toisen pääsyn johonkin paikkaan tai siten, että pystyy itse havainnoimaan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Koirasta riippuen sosiaalisin perustein tehty paikkavalinta ei ole aina toivottava – sosiaaliset perusteet saattavat mennä mukavuuden ja sitä kautta jopa terveellisyyden yli, ja silloin asiaan kannattaa puuttua. Varsinkin niissä tapauksissa, joissa koira valitsee ihmisseuran oman terveytensä ja mukavuutensa kustannuksella, on aika ryhtyä toimiin.

Fyysiset perusteet

Suosikkipaikkojen valintaan vaikuttavan myös paikkojen ominaisuudet. Ikkunapaikat ja sohvat ikkunoiden edessä ovat monen koiran mieleen. Ikkunattomassa huoneessa koira harvoin viihtyy – näköyhteydet tärkeisiin silmälläpidettäviin kohteisiin ovat tärkeitä ja arvostettuja. Myös pääsyn helppous voi vaikuttaa – yllättäen eteinen on monen koiran suosikkipaikka. Fyysisiä perusteita ovat myös alustan ominaisuudet; osa haluaa olla lattialämmityksellä, osa viileissä paikoissa; osa arvostaa pehmeyttä ja osa kovaa pohjaa. Sekä koiran että alustan ominaisuuksista riippuu myös se, valitseeko koira korkean vai matalan paikan. Paikkavalinnan perusteet voivat muuttua iän myötä. Vanhempi koira voi alkaa arvostaa pehmeää alustaa enemmän kuin ikkunapaikkaa, jolloin sen mieltymys ja sen myötä käyttäytyminen muuttuvat.

Resurssiperusteet

Koirat ovat loistavia sijoittumaan strategisesti. Ne sijoittuvat lähelle niiden mielestä tärkeitä paikkoja, kuten keittiöön, eteiseen tai sohvalle. Mikäli taloudessa on useampi koira, näistä strategisista alueista muodostuu herkästi kuumia alueita, joissa tilanteet saattavat helposti kärjistyä. Kuuma alue on sellainen, johon liittyy odotuksia – joko positiivisia tai negatiivisia. Osa koirista valitsee strategiseksi alueeksi asunnon keskikohdan, koska siitä näkee helposti, mitä resurssia ihminen milloinkin lähestyy ja siitä koria tietää, mikä resurssi on milloinkin aktiivinen. Keskeltä asuntoa on helppo valvoa toimintaa ja pääsee helposti mukaan aktiviteetteihin eli pihalle, keittiöön tai nukkumaan. Resurssiperusteinen paikkojen valikointi voi olla tilannesidonnaista, eli nälkäinen koira hakeutuu mielellään keittiöön ja väsynyt koira enemmän lähelle sänkyä. Paikan valintaan vaikuttaa tilanne ja koiran mieltymykset. Näitä seuraamalla voi saada tärkeää tietoa mm. terveydestä; mikäli koira ei hakeudu keittiöön muiden mukana, voi epäillä onko kaikki kunnossa.

Mitä paikan valinta kertoo?

Seuraamalla koiran lempi- ja inhokkipaikkoja voi havainnoida monta asiaa. Paikkojen valinnasta pystyy päättelemään onko koiralla yksinolo-ongelma. Lisäksi voi päätellä monta terveydellistä seikkaa, kun tuntee oman koiransa – voi havaita ensimmäiset nivelrikon oireet tai muun kivun, jos koira vaihtaakin lempipaikkaansa. Voi huomata alentuneen ruokahalun tai aktiivisuuden ihan vain koiran sijaintia tarkkailemalla. Jokainen koiranomistaja tekee tätä tiedostamattaan, mutta joskus kannattaa tietoisestikin tehdä havaintoja, koska niiden kautta voi myös vaikuttaa moneen asiaan. Paikan valinta kertoo siitä, mitä koira arvostaa. Paikan valinnassa voi siten nähdä myös arvostuksen muutokset ja asiat, joita koria pitää eniten tärkeinä. Esimerkiksi koira voi luopua ikkunapaikasta tai ruuankyttäyspaikasta, jos muualla on tarjolla sillä hetkellä houkuttavampi paikka, kuten pehmeä sänky. Sängyssä nukkumisessa ei muuten ole mitään haitallista, kuten ei myöskään sohvalla makoilussa ;).

Koira on itse oman elämänsä ja suosikkipaikkojensa asiantuntija. Siitä huolimatta sen valinnat eivät aina tue sen omaa hyvinvointia. Valinnan mahdollisuus on erittäin tärkeä asia, mutta me voimme vaikuttaa siihen, miten koira alun perin valitsee. Silloin meidän ei tarvitse estää tai kannustaa jatkuvasti. Voimme opettaa koiran valitsemaan sille ja meille itsellemme sopivimmat paikat, jolloin elämä on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa molemmille.

Liittymällä eläinkoulutusblogin jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, miten koiran saa valitsemaan juuri sen paikan kun haluamme ja miten muuten voi vaikuttaa siihen, missä koira viihtyy tai ei viihdy.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiranomistajan elämää – kieltäjästä kannustajaksi

Koirat ovat älykkäitä ja sopeutuvaisia eläimiä. Yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin perhe oppii tuntemaan koiran, koira oppii tuntemaan perheenjäsenet. Koiran elämän kannalta keskeisiä asioita ovat ihmisten kanssa kommunikointi. Koira haluaa oppia mahdollisimman nopeasti ne tavat, joilla se saa sitä mitä se kulloinkin haluaa. Vähän sama asia kuin ulkomaille matkustaessa; miten tilaan kahvia, miten pyydän ja miten sanon kiitos – niillä pärjää alkuun.

Koiran mielestä kyseessä on siis normaali viestintä, meille ihmisille se voi joskus näyttäytyä komentamisena, pomottamisena, huomiohakuisuutena tai huonotapaisuutena. Jokainen voi miettiä, haluaako, että koira a) ei pyydä mitään, b) pyytää yhdessä sovituilla tavoilla vai c) pyytää haluamallaan tavalla asioita, joita se haluaa. Vaihtoehtoa a en suosittele, se edellyttää yleensä jääkautta, jotta koiran aloitekyky saadaan mahdollisimman matalalle. Mielestäni koiran hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Se edellyttää, että se pystyy viestimään ja että viestin vastaanottaja ymmärtää viestin sisällön.

Jokainen koiranpentu yrittää opetella viestimään ja opettaa ihmistäkin, ja omistajan toiminnasta riippuu, kuinka kannattavaksi koiranpentu viestinnän kokee. Verrataan taas ulkomaanmatkaan. Jos matkustan vaikkapa Saksaan (jonka kieltä en osaa lainkaan), olen valmis viestimään jotta sanomani menee perille. Mikäli kukaan ei vaivaudu kuuntelemaan tai ottamaan selvää mitä yritän sanoa, todennäköisesti en jaksa kovin kauan yrittääkään tulla ymmärretyksi. Jos taas ystävälliset ihmiset näyttävät ymmärtävänsä ja vastaavat, se voi motivoida minua vaikkapa opettelemaan kieltä.

Asioita voi tehdä kannattavaksi tai kannattamattomaksi. Koiran viestintää ei kannata sammuttaa, koska jos sen laittaa pois päältä, sitä on vaikea kytkeä takaisin. Jos samaan aikaan joutuu pohtimaan, miten koiran saisi lopettamaan haukkumisen kun selaa nettiä sohvalla ja miten koiran saisi pyytämään ulos kun sillä on pissahätä, on kyseessä viestintäongelma. Huomiohakuinen käyttäytyminen on helppo tunnistaa ja se on yksi helpoimmista käytöksistä muokata, koska koiralla on motivaatio tehdä jotain. Täytyy vain miettiä, mitä haluaa koiran tekevän sen sijaan, mitä se nyt tekee.

Liittymällä jäseneksi näet videopohdintaa huomiohakuisesta käyttäytymisestä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

 

 

Tottelemattomuutta vai tapa viestiä?

Kun koira nukkuu, mitä tekee perhe? On hiirenhiljaa. Kun kissa istuu ja on hiljaa, mitä tekee omistaja? Ei korvaansa lotkauta. Mitä tekee ratsastaja, kun hevonen kulkee kenttää ympäri? Ottaa sen itsestäänselvytenä. Kun kani katsoo toiveikkaana häkistään, mitä omistaja tekee? Jatkaa netissä olemista.

Kunnes….

Koira herää ja alkaa järsiä kenkää, mitä perhe tekee? Kieltää ja huutaa. Kissa leikkii ja huutaa ovella, mitä omistaja tekee? Antaa ruokaa. Hevonen jumittaa ja haluaa syödä – ratsastaja lätkii piiskalla ja potkii.Kani rynkyttää kaltereita, omistaja antaa ruokaa tai huutaa.

Eläimet käyttäytyvät meidän mielestämme tuhmasti silloin, kun oletamme niiden tietävän mikä on kiellettyä ja tekevät silti niin. Kilttejä ne ovat silloin, kun ne a) eivät tee mitään tai b) toimivat kuten odotamme niiden toimivan. Toki oletus on se, että ne tietävät mikä on oikein ja mikä väärin ja ne päättävät tehdä tietoisesti väärin (meidän kiusaksemme).

Oletko koskaan miettinyt, kuinka palkitsevaksi eläin voi kokea rankaisun silloin, kun se ymmärtää, että sen omalla toiminnalla on vaikutusta siihen, mitä ympäristössä tapahtuu. Kokemusta voisi verrata kielen oppimiseen. Tämä oivallus selittää sitä, miksi eläimet jatkavat ”tuhmuuksia”, vaikka seuraukset eivät olisi miellyttäviä. Eläimille on erityisen tärkeää hallinnan tunne omasta ympäristöstä; mitä aloitekyvyttömämpiä me koulutamme niistä sammuttamalla, kyykyttämällä ja mykkäkoululla, sitä vähemmän ne kokevat hallitsevansa elämäänsä ja päin vastoin.

Se on helppo ja koukuttava ajattelumalli, että me olemme päälliköitä, jotka oikovat eläimiä kun tarpeen on. Se taas vaatii aktiivisuutta ja pään vaivaamista, jos haluamme keskittyä tukemaan vain toivottuja asioita.

Heitän haasteen.

Huomaa eläintäsi kahden viikon ajan aina silloin, kun se tekee asioita, joita toivoisit sen tekevän. Anna sille juuri sitä, mitä oletat sen sillä hetkellä arvostavan eniten. Kutsu koira sohvalle, kun se makaa omalla paikallaan, leiki kissan kanssa kun se istuu eikä vielä huuda, mene sitä nopeammin maastoon, mitä kiltiimin hevonen kiertää kenttää ja anna kanille ruokaa kun sen ei vielä tarvitse pyytää. Silläkin uhalla, että koira nousee makuulta, kissa villiintyy tai hevonen hämmästyy. Ota käyttöön rankkupurkki (huom. itsellesi), johon laitat pari euroa jokaisesta kieltämisestä tai huutamisesta.

Sinä päätät, mitä keinoja eläimen täytyy käyttää saadakseen asiat, joita se haluaa.