Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan ”korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vertaamalla neljänsadan koiran valokuvia omistajien kyselyvastauksiin tutkijat halusivat selvittää, liittyykö aikainen harmaantuminen koirilla omistajien raportoimiin levottomuuteen ja impulsiivisuuteen. Harmaantumista mitattiin kuonon alueelta, ja tutkimukseen osallistui 1-4-vuotiaita koiria. Pois jätettiin luonnollisesti sellaiset koirat, joiden kuonon väristä ei harmaantumista huomaa. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys aikaisen harmaantumisen ja levottomuuden, pelokkuuden ja impulsiivisuuden välillä. Levottomuuteen lukeutuvia ominaisuuksia olivat vinkuminen, haukkuminen ja omistajan seuraaminen, karvojen pudottaminen esim. eläinlääkärikäynnillä sekä välttely. Impulsiivisia toimintoja olivat mm. keskittymisen vaikeus, hankaluus pysyä paikoillaan, haukkuminen sekä hyperaktiivisuus.

Aiemmin sama ilmiö on havaittu ihmisillä; esimerkiksi kivusta tai masennuksesta johtuva stressi voi aiheuttaa harmaantumista. Hiirillä stressin on niin ikään havaittu aiheuttavan aikaista ikääntymistä. Koirilla on aiemmin havaittu suurempia kortisolipitoisuuksia karvassa, kun ne ovat olleet kroonisesti stressaantuneita. Ihmisillä harrastusten ja urheilun on havaittu lievittävän stressiä – tutkijat eivät kuitenkaan havainneet eroa siinä, harmaantuivatko harrastavat tai kilpailevat koirat kotikoiria vähemmän.

No mitä tällä tiedolla sitten tekee? Mikäli koira harmaantuu nuorena ja sillä on levottomuuden tai impulsiivisuuden tai pelon kanssa ongelmia, kannattaa miettiä toimintasuunnitelmaa ja käsitellä ongelmia. Sopivat virikkeet, turvasignaalit, automaattiset ja korvaavat käytökset kannattaa ottaa käyttöön, jotta koiran elämä helpottuisi. Tämä tutkimus on mielestäni hyvin konkreettinen ja tuo esille sen, että lemmikinkään ei ole hyvä elää jatkuvassa stressissä tai pelossa. Uusi vuosi on jälleen tulossa, se aiheuttaa monille koirille harmaita kuonokarvoja. Ehkä nyt voisi olla hyvä hetki ottaa aikaa kouluttamiseen ja saada sekin ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Aina puhutaan siitä, miten stressi kuluttaa terveyttä. Varsinkaan koirilla ei välttämättä voida yhdistää tiettyä oiretta tai sairautta juuri stressiin, jolloin stressin kokemus jää aina hieman arvailujen varaan. Toki on stressin merkit, mutta ne ovat pääosin ohimeneviä ilmeitä ja eleitä. Ongelmallista on myös eläinten stressin havaitseminen; jokainen läähätys ei ole merkki stressistä, ja toisaalta hyvinkin rauhalliselta vaikuttava eläin voi kokea haittaavaa stressiä. Omistaja on keskeisessä roolissa eläimen stressinhallinnassa. Paras tapa arvioida koiran stressiä on asettua koiran saappaisiin hetkeksi ja pohtia sen elämänlaatua ja vuorokausirytmiä suhteessa siihen, kuinka tyytyväiseltä koira elämäänsä vaikuttaa.

img_4604

Koirilla on monia omistajia häiritseviä tapoja ja ominaisuuksia. Osa niistä stressaa omistajaa ja osa koiraa, osa ehkä molempia. Oman koiran kohdalla voi miettiä, kuinka suureksi kokonaiskuorma muodostuu; stressistä palautuminen (oli se sitten hyvää tai huonoa stressiä) voi kestää pitkään. Stressiä voi arvioida listaamalla niitä tilanteita, joissa epäilee koiran stressaavan. Esimerkiksi monikoirataloudessa jatkuva nahistelu voi stressata osaa koirista, lenkillä toisten koirien kohtaaminen rähinän kera voi olla stressaavaa, vauhdikkaat harrastukset pitkine odotusaikoineen ja haukkumisineen voivat aiheuttaa stressiä, yksinolo voi stressata sekä monet muut pienetkin asiat. Koirat ovat yksilöitä, eivätkä kaikki stressaa yhtä helposti. Kannattaa seurata omaa koiraa ja miettiä joskus käytösongelmia puhtaasti stressin ja hyvinvoinnin näkökulmasta; ne toki aiheuttavat harmaita hiuksia omistajalle, mutta hyvin todennäköisesti myös koiralle.

King et al., 2016

 

 

Läählääählääh. Viiikviiikviiiiiikviiik. Tapititapititapititapiti. Viiikviiikviiiiiikviiik. Raapsraapsraaps. Läählääählääh. Viiikviiikviiiiiikviiik.

Kuulostaako tutulta? Asuuko kodissasi aadeehoodee?

Hyperaktiivisuus ja jatkuva levottomuus ovat yleisiä ongelmia. Syitä tähän on useita; eläintä ei aktivoida tarpeeksi tai sitä aktivoidaan liikaa, sillä voi olla liian kiihdyttävät harrastukset, liikaa aikaa, liikaa toimintaa, liikaa stressiä, vääränlainen kaveri tai mitä tahansa.

Pähkinänkuoressa yliaktiivisen ja levottoman lemmikin taltuttamisohjeet ovat:

  1. Palkitse vain rentoa käytöstä
  2. Tiedosta ja lopeta levottomuuden tahaton vahvistaminen
  3. Luo rutiinit ja pidä niistä kiinni
  4. Puuhastele tai kouluta muutaman minuutin jaksoissa muutaman kerran päivässä
Yliaktiivinen käytös ei läheskään aina parane juoksumatolla juoksemalla tai pallonheittosessioilla. Joissakin tapauksissa se voi jopa pahentua.
Rentous ei ole väsymyksen synonyymi. Pitää tavoitella enemmän rentoa kuin väsynyttä koiraa.