Asiakaskokemuksia Eläinkoulutus.fi:stä

Millaisia kokemuksia asiakkailla on Eläinkoulutus.fi:stä ja Jaana Pohjolan koulutuksista? Tälle sivulle olemme koonneet asiakkaidemme omia kokemuksia verkkokursseista ja siitä, miten koulutuksista saadut näkökulmat ja käytännön keinot ovat vaikuttaneet arkeen koiran kanssa.

Kokemukset käsittelevät erilaisia tilanteita remmirähinästä ja nuoren koiran demonikohtauksista pelkoon, käsittelyyn ja kynsien leikkaamiseen. Yhteistä niille on se, että tavoitteena ei ole vain muuttaa koiran näkyvää käytöstä, vaan ymmärtää, mistä käytös kertoo ja mikä juuri kyseistä koiraa auttaa.

“Olette asiantunteva ja perusteellinen. Aina koiran puolella ja koiran hyväksi, omistajaa syyllistämättä. Ette pelkää tarttua hankaliinkaan aiheisiin.”

“Sisältö ei ole sitä samaa mitä kaikki muutkin opettaa. Omat ideat.”

“Koiralähtöinen näkökulma, joka syventää suhdetta omaan koiraan.”

“Asiantuntevaa, uuteen tutkittuun tietoon perustuvaa selkeää tietoa, käytännön vinkkejä ja näkökulmia.”

“Kannattaa tutustua. Olen saanut konkreettista apua näistä kursseista. Ei mitään tyhjää huuhaata.”

Iso koira rähisee remmissä

Lähtötilanne:
Lenkit olivat muuttuneet koiran vetämisen, hyppimisen ja räyhäämisen vuoksi niin vaikeiksi, että ulkoilu tuntui jopa vaaralliselta.

Olin ajautunut isoihin ongelmiin koirani kanssa. Kaikki alkoi jo pentuna hihnan ja käsien puremisesta ja jatkui päälle hyppimisenä, hihnan kiskomisena ja kaikelle mahdolliselle räyhäämisenä. 

Kokeilin ratkaisuksi ihan kaikkea: hyvää, pahaa, välinpitämättömyyttä, treeniä, ammattiapua, kursseja, yksityistunteja, lisää treeniä. Aloitin jopa eläintenkouluttajan opinnot. Käytin aikaa, vaivaa ja rahaa – yritin täysillä.

Oli pakko yrittää, koska ulkoilumme oli muuttunut ärsyttävästä ja nolosta jopa vaaralliseksi. Koirani oli täysin holtiton, enkä meinannut enää pysyä pystyssä sen kanssa. Kerran ajauduin kirjaimellisesti ojaan ja siitä lääkäriin asti, kun koirani räyhäsi toiselle koiralle.

Aloin ymmärtää, että ”pelkän kouluttamisen” lisäksi minun on ymmärrettävä koiraani ja sen mielenliikkeitä paremmin, jos haluan oikeasti jonkun muuttuvan. Oireisiin keskittymisen sijaan oli porauduttava taustasyihin ja aiheuttajiin.

Kävi ilmi, että Suomessa ei yksinkertaisesti ole kovinkaan montaa ammattilaista, jolla olisi pätevyyttä eläinten käyttäytymistieteistä ja kokemusta tuon tiedon hyödyntämisestä käytännössä. 

Sitten törmäsin Jaanan hihnakurssiin. Se kirjaimellisesti muutti ajatteluani koirista enemmän kuin mikään muu elämässäni. Se myös ratkaisi ongelmamme konkreettisesti! Ei nopeasti, ei minkään tietyn vinkin kautta, vaan kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea pysyvästi. 

Voisin näyttää vaikuttavia videoita tai kuvailla lukemattomia tilanteita, joissa koirani ennen räyhäsi hihnassa ja nyt ei enää. Mutta se ei ole koko totuus. Koko totuus on paljon yksittäisiä tilanteita suurempi kokonaisuus, jossa olosuhteet ja muuttujat vaihtelevat. Jaanan kurssin juju onkin juuri siinä, että kurssi opettaa kokonaisen ideologian, joka on sovellettavissa rajattomasti! 

Niin kuin olen kurssia suositellut suoraan ystävilleni, haluan sitä suositella myös muille. Mielestäni kurssi kannattaa käydä, jos haluaa pikalaastareiden sijaan syvää ja pitkäkestoista apua hihnakäytösongelmiin. Jaanan syyllistämätön, arjen ymmärtävä tapa puhua on ollut minulle erityistä. Ihanaa, kun koirani saa olla sellainen kuin on, itse saan olla sellainen kuin olen ja silti meidän on mahdollista elää ja toimia yhdessä paremmin!

Mikä auttoi?
Koiran käytöksen taustasyiden ymmärtäminen yksittäisten oireiden korjaamisen sijaan. Kurssi muutti tapaa ajatella koiraa ja antoi kokonaisuuden, jota pystyi soveltamaan erilaisiin tilanteisiin.

Asiakkaan käymä koulutus:
→ Tyytyväinen lenkkikaveri

“Kaikki koirien ‘perseily’ on loppunut, kun eihän sitä ole ollut alun alkaenkaan. Nykyään pelaamme samassa joukkueessa.”

Roskapussin vieminen ei enää aiheuta kilpajuoksua ovelle

Lähtötilanne: Koiran yksinolot olivat ottaneet takapakkia, ja jo hetkeksi portin toiselle puolelle jääminen aiheutti voimakasta reagointia. Koira vinkui, hyppi porttia vasten, vaelteli ja merkkaili. Myös omistajan lähtöön liittyvät tilanteet olivat vaikeita – esimerkiksi roskien vieminen saattoi aiheuttaa kilpajuoksun ovelle.

Olen aina ollut hyvin empaattinen eläinten tunteille, joten koiramme eroahdistus, aiheuttaa myös ahdistuksen tunteita minussa. Kun yksinolot ottivat takapakkia ja tuli tunne, että miten tästä eteenpäin, löysimme Jaanan eroahdistus kurssin. Tutustuimme kurssiin ja löysimme sieltä meille hyvin tuttuja tilanteita.

Koiramme reagoi vahvasti yksinoloon vinkumalla, hyppimällä porttia vasten, vaeltamalla ja myös merkkailuna, tätä tapahtui jo koiran jäädessä yksin hetkeksi portin toiselle puolelle. Kurssi sisälsi kattavasti tietoa ja video harjoituksia, mitkä otimme käyttöön ja aloitimme yksinolon työstämisen uudelta pohjalta, rennommin ja ilman paineita. Pienistä kivoista arjen treenihetkistä tulikin isoja, kun olemme päässeet tilanteeseen, että koira pystyy olemaan rauhallisesti yksin portin takana. Etenemällä rauhallisesti ollaan päästy asioissa eteenpäin.

Aikaisemmin roskien vienti melkein aiheutti kilpajuoksun ovelle. Koira reagoi edelleenkin lähtemällä kävelemään perässä, mutta ei säntää enää ovelle, vaan jää odottamaan.Vielä ei olla päästy pidentämään aikaa, mutta se ei enää ole kovin kaukanakaan.

Koirallemme rutiinit ja turvallisuuden tunne merkitsevät paljon. Se,että kerrotaan kun lähdetään jonnekin, kuten miehen lähtiessä töihin, että tänään on työpäivä.

Tilanteet, mitkä poikkeavat rutiinista, kun toinen meistä on poikkeavaan aikaan pois, niin ovat vaikeita. Jouduimme yllättävään tilanteeseen, kun lyhyellä varoitusajalla mieheni lähtisi muutaman päivän reissulle. Koko ajatus siitä, miten pärjäisimme taisi aiheuttaa stressiä minussa yhtä paljon, kuin koirassamme siinä tilanteessa.

Stressaantunutta koiraa on ikävä katsoa ja sitä haluaa tottakai helpottaa toisen oloa, joten varasimme Jaanalta soittoajan, koska nyt tarvitsimme nopealla aikataululla täsmäneuvoja. Puhelun jälkeen mieleni rauhottui ja olo oli helpottunut, koska pääsin kysymään mieltä painavista asioista ja saimme hyviä neuvoja tilanteeseen.Meillä oli viikko aikaa ottaa opit käyttöön.

Erottelimme koiralle mieheni kotiintulon ja otimme käyttöön ei tule vielä, fermonisuihkeen otimme myös käyttöön ja yöksi rauhoittavan musiikin. Iltarutiineissa mieheni oli ensin toisessa huoneessa ja lopulta ulkona, mikä valmisteli koiraa erilaisiin tuleviin päiviin. Huolenani oli myös, miten koiramme söisi silloin ja pieni ulkoilu tai leikkihetki nosti ruokahalua kummasti.Varasimme myös ensimmäisenä reissupäivänä koirametsän, koska se väsyttäisi mukavasti ensimmäisen yön ollessa vaikein.

Ensimmäinen yö meni paljon odotettua paremmin ja seuraavat yöt jo aivan normaalisti nukkuessa.Iltaisin kun tavallisesti mieheni olisi tullut töistä ja koiran käydessä odottamaan häntä, niin nyt pidimmekin puuhastelu hetken.Nämä kaikki valmistelut auttoivat meitä valtavasti.Suosittelemme lämpimästi Jaanan eroahdistus kurssia ja puhelinneuvontaa mieltä painaviin asioihin ja asian ei tarvitse aina olla niin kiperäkään❤️

Asiakkaan käymä koulutus:

→ Eroon eroahdistuksesta-verkkokurssi

→ Koiran käytösneuvonta puhelimitse

Nuoren koiran demonikohtaukset lenkillä

Lähtötilanne:
Alle vuoden ikäinen koira haukkui lenkillä koirille, ihmisille, lapsille ja eläimille, veti voimakkaasti ja sai toistuvasti demonikohtauksia. Lenkit olivat omistajalle niin raskaita, että hän tuli niiltä usein itkien kotiin.

Ennen kurssia vähän alle vuoden ikäinen koirani haukkui ihan kaikelle ja veti hihnassa todella paljon. Haukkumisen kohteena oli vastaantulevat koirat, ”oudon oloiset” ihmiset, lapset, jänikset, lähestulkoon kaikki, mitä lenkillä näimme. Näin kävi siitäkin huolimatta, että olimme satsanneet pentukoiran sosiaalistamiseen.

Kontaktin saaminen oli todella vaikeaa ja demonikohtauksia tuli tämän tästä. Pääsääntöisesti kaikki lenkit oli painajaisia ja tulin lenkiltä usein itkien pois. Keskityimme sitten lenkkeilemään silloin kun oli vähiten muita liikkujia ja pitkät lenkit teimme lähiseutujen metsissä.

Olimme olleet arkitottelevaisuuskurssilla eräässä toisessa koirakoulussa, jossa emme oikein saaneet kunnollista ohjausta. Meitä ohjeistettiin opettamaan koiralle namitus palkkana, mutta koirani ei suostunut syömään lenkillä tai toisen koiran ollessa näköpiirissä, joten oppi oli käytännössä hyödytön! Tuon kurssin lopuksi meille todettiin, että koiramme on ongelmakoira ja kannattaa etsiä yksityisopetusta. Tässä vaiheessa löysin Eläinkoulutus-sivuston ja Jaana Pohjolan. ONNEKSI!!!

Kurssin käyminen ”teini-ikäisen” koiran kanssa juuri tässä ikävaiheessa tuli todella tarpeeseen. Oli äärimmäisen tärkeää ymmärtää koiran motiivit remmiräyhäys-käytökselle ja tukea koiraa näissä tilanteissa.

Olemme noin puolen vuoden aikana tehneet harjoituksia ja tuoneet lenkille osasia taidoista, joita sekä minä että koirani olemme oppineet. Tänä aikana koiran käytöksessä on ollut iän mukaisia suuria vaihteluja, joihin on mahtunut mukaan esimerkiksi pelokkuutta ja lieviä demonikohtauksia. Kurssilla oppimani asiat on auttanut meitä ohjaamaan koiraa ja löytämään aina uusia ratkaisuja. Aina kun on tuntunut, että mennään taaksepäin, niin sitten ollaan palattu perusasioihin eli tukitaitoihin ja ponnistettu taas niiden kautta uudestaan.

Erityisen tärkeää on ollut myös Jaanan ymmärtävä asenne kurssin taustalla. Se tarttuu! Tarkkailemalla ja ymmärtämällä oman koiran käytöstä on löytynyt ne keinot, jotka auttaa meitä.

Tällä hetkellä noin 1,5-vuotias koiramme lenkkeilee hihnassa rennosti ja vetämättä. Aikuiset ja lapset ohitamme ilman vaikeuksia. Vastaan tulevat koirat me edelleen haukutaan, mutta meillä on keinot selvitä niistä tilanteista, ja harjoitukset tämän osalta vielä jatkuu. Ja koiramme osaa nykyään ottaa todella upeasti kontaktia, kun tilanne mietityttää häntä tai jos on todella hyvä hajujälki tiedossa. Luvalla pääsee!

Mikä auttoi?
Koiran käytöksen motiivien ymmärtäminen, tukitaitojen rakentaminen ja koiran tarkkaileminen. Vaikeampina kausina oli mahdollista palata perusasioihin sen sijaan, että harjoittelua olisi vain vaikeutettu.

Asiakkaan käymä koulutus:

Demonikohtaukset hallintaan

“Sain loppumaan alle vuoden ikäisen pennun voimakkaat ja jatkuvat ‘demonikohtaukset’ lenkillä.”

Demonikohtaukset lenkillä

Lähtötilanne:
Lenkeillä koira saattoi yhtäkkiä hypätä omistajaa vasten, repiä hihnaa ja purra käsivarsia. Kohtaukset tekivät ulkoilusta jatkuvan stressin lähteen, ja välillä omistaja pohti jopa koirasta luopumista.

Meidän koiralenkkimme eivät koskaan pentuaikanakaan olleet kevyitä. Mutta en osannut varautua siihen, että jokaisesta ulkoilusta tulisi taistelukenttä – kirjaimellisesti.

Kaikki alkoi pienistä jutuista. Sitten tuli isompia riuhtaisuja. Ja eräänä päivänä kesken iltalenkin – koira pimahti. Sekunneissa hän oli hyppimässä minua päin, repimässä hihnaa hampaillaan ja lopulta puremassa käsivartta.

En tunnistanut omaa koiraani. Olin järkyttynyt – ja rehellisesti sanottuna pelkäsin.

Jälkikäteen ymmärsin, että kyse ei ollut vain “huonosta käytöksestä”. Näitä raivomaisia purkauksia, joita esiintyi lähes aina tietyissä tilanteissa – toisen koiran nähdessä, liikenteen äärellä tai vain yllättäen kääntyessämme koiran mielestä väärään suuntaan – kutsutaan demonikohtauksiksi.

Lenkkeilystä tuli minulle vakituinen stressin lähde. Suunnittelin reitit vältellen muita koiria, ihmisiä, ääniä – ja silti kohtaus saattoi iskeä ja ohikulkijat katsoivat pahasti. Itse mietin, oliko vika itsessäni. Teinkö kaiken väärin?

Kukaan ei vaikuttanut kuulleen asiasta. Soitin kasvattajalleni, joka sanoi, ettei muilla pentueesta ole ilmennyt vastaavaa. Koulutusohjeiksi sain huomioimattomuuden tai kovat otteet. 

Monta kertaa mietin, pitäisikö koirasta luopua. Koirani on iso ja vahva – välillä se onnistui puremaan käteni kunnolla mustelmille ja muistan itkeneeni, etten enää pysty.

Vasta kun törmäsin termiin “demonikohtaus lenkillä” tiesin, että en ole yksin. Löysin Jaana Pohjolan kautta vihdoin resurssin, joka puhui tästä ilmiöstä suoraan, ilman häpeää tai että olisin saanut kokea olevani tilanteen aiheuttaja.

Ymmärsin vihdoin, mistä oli kyse. Demonikohtaukset eivät ole harvinaisia, vaikka niistä ei juuri puhuta. Usein ne liittyvät ylivireyteen, turhautumiseen tai pelkoon – ja ne ovat monelle koiralle tapa purkaa patoutunutta stressiä.

Sain käytännön vinkkejä ja harjoituksia, joilla aloin rakentaa turvallisempaa ja ennakoitavampaa arkea.

Nykyään tiedän, mitä tehdä. Ennen kaikkea osaan lukea koiraa paremmin ja reagoida ajoissa. Pahimmat demonikohtaukset ovat jääneet taakse – ja tilalle on tullut pieniä, mutta merkittäviä onnistumisia.

Jos tunnet, että lenkille lähteminen pelottaa tai jännittää – et ole yksin. Tämä kurssi antoi meille avaimet takaisin luottamukselliseen arkeen.

Koira ei ole “rikki”, vaikka sen käytös olisi hetkittäin pelottavaa. Demonikohtaus on viesti – ja siihen voi vastata tiedolla, tuella ja ymmärryksellä.

Meidän perheemme arki on taas rauhallisempaa. Ja ulkoilu – se alkaa pikkuhiljaa tuntua taas siltä, miltä sen pitäisikin: yhteiseltä hetkeltä.

Mikä auttoi?
Sen ymmärtäminen, ettei kyse ollut vain huonosta käytöksestä. Omistaja oppi tunnistamaan tilanteisiin liittyvää kuormitusta ja lukemaan koiraa aikaisemmin sekä rakentamaan turvallisempaa ja ennakoitavampaa arkea.

Asiakkaan käymä koulutus:
→ Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssi.

“Aina koiran puolella ja koiran hyväksi, omistajaa syyllistämättä.”

Stoppi kynsien leikkaamiselle

Lähtötilanne:
Kynsivamman ja kivuliaiden hoitotoimenpiteiden jälkeen koira ei enää antanut käsitellä tassujaan. Lopulta myös kynsien leikkaaminen pysähtyi kokonaan.

Koirani takajalan kynsi halkesi. Kynsi kuorittiin eläinlääkärillä hermoon asti ja paketoitiin. Ohjeeksi annettiin puhdistaa joka päivä ja vaihtaa side.

Kun yritin vaihtaa sidettä, koira veti itsensä silmittömään raivoon, eikä antanut koskea. Jouduimme mennä kolme kertaa eläinlääkäriin vaihtamaan side nukutuksessa.

Kynnen parannuttua sain jotenkin leikattua kynsiä, kunnes yhtenä päivänä koira päätti, että ei enää.

Lähdin kurssin ohjeiden mukaan kasvattamaan luottamusta. Etsin myös parempia herkkuja. Nyt koira antaa tassun ja jättää sen kämmenelle. Antaa “viilata” , koskea. Ja palkkaan kokoajan. Lyhyitä settejä, enkä turhaudu. Tassujen kuivaamista harjoiteltiin myös niin, että nyt sekin onnistuu!

Mikä auttoi?
Luottamuksen rakentaminen pienin askelin, koiran vapaaehtoisuuden lisääminen ja riittävän hyvien palkkioiden käyttäminen. Harjoittelun myötä koira alkoi jälleen antaa tassua, sallia koskemisen ja harjoitella viilaamista.

Asiakkaan käymä koulutus:
→ Kynsien leikkaus taistelusta vuoropuheluksi -verkkokurssi.

“Aiempi taistelu ja kauhujen koitos (molemmille) on muuttunut: kynsien hionta ja koskeminen on mukava leikki ja treenattava asia.”

Vieraat ihmiset pelottavat

Lähtötilanne:
Huono eläinlääkärikokemus oli alkanut näkyä koiran suhtautumisessa myös muihin vieraisiin ihmisiin.

Koira oli hyvin traumatisoitunut huonosta eläinlääkärikokemuksesta. Pelko oli levinnyt vähän muihinkin tilanteisiin, joissa vieraat ihmiset ottivat kontaktia silloin, kun koira oli hihnassa tai muutoin rajatussa tilassa.

Meidän elämä on palautunut arjen osalta lähes normaaliksi. Koira on selvästi jo luottavaisempi vieraisiin ihmisiin ja ennenkaikkea minä luottavaisempi koiraani kohtaan. Pitkään tuntui että olimme negatiivisessa syöksykierteessä, jossa kokoajan tuli lisää huonoja kokemuksia ja sukelsimme syvemmällä ahdinkoon. Pikkuhiljaa kurssien myötä aloin ymmärtää koiran ajatusta ja tunnetilaa, ettei se olekaan luonteeltaan umpihullu, vaan sitä pelottaa. Jaanan oppien myötä opin auttamaan koiraa vaikeissa tilanteissa, ja syöksykierteemme muuttui noususuhdanteeksi! Nyt tuntuu, että hyvä ruokkii hyvää, ja matkamme kohti onnistumisia vaan jatkuu!

Mikä auttoi?
Omistaja alkoi nähdä käytöksen taustalla olevan pelon ja oppi auttamaan koiraa vaikeissa tilanteissa. Samalla sekä koiran luottamus vieraisiin ihmisiin että omistajan luottamus omaan koiraansa vahvistuivat.

Asiakkaan käymät koulutukset: 

→ Koira haukkuu ja murisee ihmisille -verkkokurssi ja Eläinlääkäripelko -luentotallenne.

Eskaloituneet remmirähinät

Lähtötilanne:
Remmirähinä haittasi lenkkeilyä, eivätkä herkut kiinnostaneet koiraa ulkona. Kahden koiran kanssa tilanteet saattoivat lisäksi eskaloitua niin, että toinen alkoi rähjätä myös toiselle. Omistaja koki voimattomuutta ja häpeää.

Remmirähjäystä esiintyi haitaksi asti. Koiraa eivät namit kiinnosta ulkona ja ainoa keino välttää räyhäämistilanteet oli vältellä niitä viimeiseen asti. Minulla on kaksi koiraa, joista 1,5-vuotias alkaa jännittävissä tilanteissa räyhätä myös kaverille ja tilanne eskaloituu helposti. Itselle tulee helposti voimaton olo, koska keinoja tilanteen hallintaa ei ollut. Hävetti ihan vietävästi kulkea noiden räyhäävien lenkkikavereiden kanssa muiden koirakoiden seassa.

Tilanne on huomattavasti parempi tällä hetkellä. Koira rähjää edelleen jonkun verran, minulla on kurssi vielä kesken. Oma suhtautumiseni räyhäämiseen on myös muuttunut suuresti.

Itse sain kurssin myötä valtavasti tietoa ja kykyä tarkkailla koiria uudesta näkökulmasta, enemmän koiralähtöisesti ja lajityypillisesti ottaen huomioon jokaisen yksilön erityisyyden. Kurssin lähestymistapa haasteisiin on mielestäni hyvin lempeä, eikä itselle tullut ollenkaan syyllistä oloa, vaan pikemminkin ymmärretty olo, että kaikenlaista on, arki on kiireistä eikä kaikkea pysty aina suorittamaan täydellisesti. Mutta toivoa kuitenkin on saada tilanne hallintaan!

Mikä auttoi?
Koirien tarkasteleminen uudesta, koiralähtöisemmästä näkökulmasta ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Kurssin aikana myös omistajan suhtautuminen räyhäämiseen muuttui ja tilanteisiin löytyi enemmän keinoja.

Asiakkaan käymä koulutus:
→ Tyytyväinen lenkkikaveri -ohituskurssi verkossa.

“Aivan uudenlaista ymmärrystä niin koiran käyttäytymiseen, auttamiseen kuin siihenkin, että esimerkiksi remmirähinän häpeäminen on meidän ihmisten juttu.”

“Omat stressitasot laskivat kurssin tiedon myötä, mikä auttaa jo paljon. Reaktiivisen koiran ymmärrys on tuonut arkeen iloa.”

Koiranäyttelyiden käsittelyosuus: kokemus Linda-basenjin omistajalta

Lähtötilanne:
Kokenut näyttelykoira oli toisinaan reagoinut tuomarin kosketukseen murahtamalla tai valenäykkäyksellä. Kurssin aikana omistaja alkoi huomata, kuinka haastavia käsittelytilanteet koiralle todellisuudessa olivat.

Olin eilen Linda-basenjini (jo 9v.) kanssa ensimmäisessä näyttelyssä käsittelytreeni-kurssin jälkeen, joten siitä pieni kertomus taustoineen. Olemme vuosia kiertäneet Lindan kanssa näyttelyitä ja vaikka kyseessä on ns. “kokenut koira”, niin välillä on ollut tilanteita, joissa Linda on reagoinut murahtamalla tai valenäykkäyksellä tuomarin kosketukseen.

Käsittelytreeni-kurssin aikana aloin todella ymmärtämään, kuinka haastavia näyttelytilanteet Lindalle oikeasti ovat, ja kuinka sen antamia merkkejä jännittämisestä/epävarmuudesta on ylitetty monta kertaa. 

Teimme kurssin aikana ja sen jälkeen lähes päivittäin temppuja “hampaat” (hampaiden kosketus) ja “koskee” (vartalon kosketus), joissa on pyritty siihen, että Linda itse tulee kohti käsiä. Vikan kurssikerran jälkeen tämä kuvio vielä selkiytyi palkkasanan “jess” siirtämisen vasta siihen, kun osio on kokonaan loppu ja sitä ennen käytän vain kehusanoja tsemppaamaan, että hienosti sujuu.  Ennen tätä eilistä näyttelyä varsinaista pöytätreeniä ehdittiin tehdä itseasiassa vain muutamia kertoja niin, että tuttu ihminen toimi tuomarina. Sain tässä yhteydessä kuulla lausahduksia, että: “eihän tässä nyt mitään treenattavaa ole, kun ei se Linda mua jännitä” ja totesin siihen aina, että sehän on just se hyvä juttu.

Mutta täytyy myöntää, että itsekin olin hieman epäuskoisissa fiiliksissä, että miten tuo ensimmäinen näyttelykokemus pitkän tauon ja näiden treenien jälkeen oikein sujuu, kun meillä ei ollut pohjalla yhtään todellista vieraan ihmisen käsittelytilannetta. Lisähaastetta tilanteeseen toi se, että näyttely olikin hallitiloissa, joka on ollut meille aina haastavampi paikka verrattuna ulkona olevaan näyttelyyn ja tuomarina oli tummapiirteinen mies, joiden kohdalla yleensä nämä reagoinnit ovat tapahtuneet. Jouduin itseänikin tsemppaamaan, ettei oma jännitys liikaa puskisi esiin. Mun oli pakko luottaa siihen, että mä osaan kyllä lukea Lindasta, jos tilanne alkaa menemään liian vaikeaksi.

Ja miten sitten käytännössä meni?

Linda oli todella rennon oloinen pöydällä, keskittyi selvästi muhun ja “tehtäviin”. Tuomari katsoi hampaat ja kävi läpi vartaloa, enkä huomannut Lindassa yhtään merkkiä epämukavuudesta! Yleisessä olemisessa oli läsnä tietynlainen varmuus. 

Käsittelytreenikurssin opit selvästikin toimii meille, joten kiitos  🙂 ja jatkamme toki harjoittelua.

Mikä auttoi?
Käsittelyä harjoiteltiin niin, että koira sai itse tulla kohti koskettavia käsiä. Samalla omistaja oppi lukemaan koiran jännitystä ja rakentamaan käsittelystä ennakoitavampaa. Seuraavassa näyttelyssä koira oli pöydällä rento eikä omistaja havainnut käsittelyn aikana epämukavuuden merkkejä.

Asiakkaan käymä koulutus:

→ Koiranäyttely-kurssi

Koiran käsittelyhaaste näyttelyissä

Lähtötilanne:
Näyttelyharrastuksessa koiran käsittelyhaasteet nousivat esiin koiran kouluttajaksi-koulutuksen aikana. Aiemmin palkkiona käytetyt herkut ja lelut menettivät merkityksensä silloin, kun tilanne muuttui koiralle liian kuormittavaksi.

Koiranomistajana, näyttelyharrastajana ja koirankasvattajana oman koiran käsittelyhaasteet ovat tunteita herättävä asia, johon harrastuspiirissä on tarjolla yhtä monta neuvoa kuin neuvonantajaa. Kurssille ilmoittautuessani käsittelyhaasteita ei vielä ollut, mutta oli onnekas sattuma opiskella niiden ilmetessä.

Opinnot antoivat uuden näkökulman ja paljon käytännön ideoita käsittelyhaasteiden lähestymiseen ja työstämiseen. Olen aiemminkin tavoitellut koiran turvan tunteen rakentamista, mutta ollut osittain hakoteillä käytännön toteutuksessa. Poispalkkaus on kyseisen koiran kanssa osoittautunut tehokkaaksi palkaksi. Aiemmin palkkaukseni nojasi leluun tai herkkuihin, jotka lakkasivat maistumasta koiran kokiessa tilanteen liian kuormittavaksi.

Yritin keksiä toinen toistaan maistuvampaa palkkaa ja päädyin lopulta paistamaan näyttelyyn pihvin, joka ei tietenkään maistunut ja joka tuntuu nyt koulutuksen käytyä todella hölmöltä ajatukselta. Nyt kun osaksi arkea on tullut poispalkkaus, koira syö sen yhteydessä hyvällä ruokahalulla kuivemmatkin koirannamit.
Koirankouluttajan koulutus antoi itsevarmuutta, työkaluja ja sen myötä tietynlaisen rauhan lähteä työstämään koiran käsittelyhaastetta tai oikeammin turvan tunteen rakentamista ja vahvistamista.

Mikä auttoi?
Uusi näkökulma koiran turvan tunteen rakentamiseen sekä poispalkkauksen käyttäminen. Omistaja sai lisää käytännön työkaluja ja itsevarmuutta käsittelyhaasteiden työstämiseen.

Asiakkaan käymä koulutus:

→ Koiran kouluttajaksi – koulutus

“Tilanteita puretaan osiin ja yritetään löytää juurisyy koiran/kissan käytökseen. Mielestäni syvällisempi muoto koulutukseen kuin tavallisesti. Joudut ajattelemaan mitä teet. Ei lyhyitä ja nopeita vastauksia vaan järjellä ja ymmärryksellä kerättyä tietoa.”

Jokaisen koiran tilanne on erilainen

Näissä kokemuksissa lähtötilanteet ovat erilaisia: yksi koira räyhää hihnassa, toinen pelkää vieraita ihmisiä ja kolmas ei enää anna käsitellä tassujaan. Myös se, mikä auttaa, näyttää eri koirilla erilaiselta.

Yksi asia kokemuksissa kuitenkin toistuu. Ratkaisua ei aina löydy siitä hetkestä, jossa ongelma näkyy. Kun koiran käytöksen taustalla olevia syitä, tunnetilaa ja tarpeita opitaan ymmärtämään paremmin, myös mahdollisuudet auttaa koiraa lisääntyvät.

Eläinkoulutus.fi:n koulutuksissa tavoitteena ei ole täydellisesti käyttäytyvä koira tai yhden oikean koulutuskeinon löytäminen. Tavoitteena on antaa sinulle tietoa ja työkaluja, joiden avulla voit löytää juuri sinun koirallesi ja teidän arkeenne sopivia ratkaisuja.

→ Tutustu Eläinkoulutus.fi:n verkkokursseihin

Kuka koulutusten takana on?

Eläinkoulutus.fi:n koulutuksista vastaa eläinten käytösneuvoja Jaana Pohjola (MSc, BSc). Hänen koulutustensa lähtökohtana ovat eläinten käyttäytymistiede, koiran omaehtoisuus ja käytännössä koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus.

→ Lue lisää Jaana Pohjolasta