EK-logo-vaaka_5@4x.svg

Haistelu lenkillä – kuinka paljon koiran kannattaa saada haistella?

Koiran haistelu lenkillä herättää paljon kysymyksiä. Saako koiran antaa pysähtyä haistelemaan vai pitäisikö lenkillä edetä reippaasti?

Moni koiranomistaja pohtii, saako koiran antaa pysähtyä haistelemaan vai pitäisikö lenkillä edetä reippaasti. Toiset pelkäävät, että jatkuva haistelu opettaa koiran vetämään, kun taas toiset antavat koiran käyttää lähes koko lenkin hajujen tutkimiseen.

Todellisuudessa tärkein kysymys ei ole, saako koira haistella. Kysymys on siitä, millainen rooli haistelulla on juuri tällä lenkillä. Joskus tavoitteena on harjoitella yhteistyötä ja sujuvaa etenemistä. Toisinaan tärkeintä on antaa koiran tutkia ympäristöään, palautua ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Hyvä lenkki ei ole joko haistelua tai yhteistyötä, vaan parhaimmillaan sopiva yhdistelmä molempia.

Tässä artikkelissa kerromme, miksi haistelu on koiralle niin tärkeää, milloin sitä kannattaa tukea, milloin siihen voi olla hyvä vaikuttaa ja miten haistelua voidaan hyödyntää myös osana hyvää hihnakäytöstä ja palkitsemista.

Tiivistelmä

Haistelu on paljon enemmän kuin pieni tauko lenkin aikana. Se on koiran tärkein tapa tutkia ympäristöään, kerätä tietoa ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Siksi hyvä lenkki ei koostu pelkästään kävelemisestä, vaan sisältää myös mahdollisuuksia pysähtyä tutkimaan ympäristöä.

Kaikkien lenkkien ei kuitenkaan tarvitse näyttää samanlaisilta. Joskus tavoitteena on harjoitella hihnakäytöstä tai ohituksia, toisinaan taas antaa koiran palautua ja kulkea omaan tahtiinsa. Tässä artikkelissa opit, miksi haistelu on tärkeää, miten se vaikuttaa koiran hyvinvointiin ja miten voit yhdistää haistelun sekä sujuvan yhteistyön samalla lenkillä.

Tärkein ajatus: Haistelu ei ole pois hyvästä hihnakäytöksestä. Oikein hyödynnettynä se voi jopa tukea sitä.


Sisällysluettelo


Miksi haistelu kuuluu lenkille?

Ihminen kokee ympäristönsä ennen kaikkea näköaistin avulla. Kun lähdemme ulos, katsomme maisemia, tunnistamme rakennuksia, seuraamme liikennettä ja huomaamme ihmiset ympärillämme. Koiralle maailma näyttää hyvin erilaiselta. Sen tärkein tiedonlähde on hajuaisti.

Kun koira pysähtyy haistelemaan, se ei vain nuuhki maata ajan kuluksi. Se kerää tietoa ympäristöstään. Hajujen avulla se saa selville, mitä alueella on tapahtunut, ketkä siellä ovat liikkuneet, kuinka kauan sitten ne ovat olleet paikalla ja millaisessa tunnetilassa ne mahdollisesti ovat olleet. Yksi lyhyt hajupysähdys voi sisältää koiralle valtavan määrän sellaista tietoa, jota ihminen ei edes huomaa olevan olemassa.

Siksi lenkki ei ole koiralle pelkästään liikuntaa. Se on mahdollisuus tutkia ympäristöä, tehdä havaintoja ja toteuttaa yhtä tärkeimmistä lajityypillisistä käyttäytymistarpeistaan. Haistelu ei siis ole ylimääräinen tauko itse lenkistä, vaan yksi tärkeimmistä syistä, miksi lenkille ylipäätään lähdetään.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koiran pitäisi saada pysähtyä jokaisen hajun kohdalle tai käyttää koko ulkoilu ympäristön tutkimiseen. Hyvä lenkki on tasapaino koiran tarpeiden ja ihmisen tavoitteiden välillä. Joskus tärkeintä on päästä paikasta toiseen, joskus harjoitella yhteistyötä ja toisinaan antaa koiran vain kulkea omaan tahtiinsa. Erilaisilla lenkeillä voi olla erilaiset tavoitteet, eikä kaikkien ulkoilujen tarvitse näyttää samanlaisilta.

Kun ymmärrämme, mitä haistelu koiralle merkitsee, emme enää näe sitä hyvän hihnakäytöksen esteenä. Sen sijaan voimme alkaa hyödyntää sitä osana yhteistyötä, palkitsemista ja koiran hyvinvointia.

Voiko koira haistella liikaa?

Joskus kuulee sanottavan, että koira saa haistella liikaa. Todellisuudessa itse haistelu on harvoin ongelma. Tärkeämpää on pohtia, miksi koira käyttää niin paljon aikaa hajujen tutkimiseen juuri sillä hetkellä.

Monille koirille haistelu on rentouttavaa ja palauttavaa toimintaa. Toisinaan se on myös tapa kerätä tietoa ympäristöstä. Jos koira pysähtyy tutkimaan kiinnostavaa hajua muutamaksi sekunniksi ja jatkaa sen jälkeen matkaa, kyse on täysin normaalista käyttäytymisestä.

Joskus haistelu voi kuitenkin muuttua hyvin intensiiviseksi. Koira saattaa käyttää lähes koko lenkin hajujen seuraamiseen, eikä se tunnu pystyvän irrottautumaan niistä lainkaan. Tällöin kyse ei välttämättä ole siitä, että koira vain rakastaisi haistelemista. Taustalla voi olla esimerkiksi poikkeuksellisen kiinnostava hajumaailma, korkea motivaatio seurata riistan jälkiä tai yksinkertaisesti se, että koira ei ole saanut riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa tätä käyttäytymistä aiemmin. Myös kuormitus voi vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti koira reagoi ympäristön hajuihin.

Kannattaa myös muistaa, että kaikki lenkit eivät tarvitse olla samanlaisia. Joskus tavoitteena voi olla pitkä haistelulenkki, jolloin koira saa kulkea omaan tahtiinsa ja tutkia ympäristöä rauhassa. Toisena päivänä voidaan harjoitella yhteistyötä, jolloin haistelua hyödynnetään palkkiona eikä jokaiseen hajupysähdykseen pysähdytä. Kumpikaan tapa ei ole automaattisesti oikea tai väärä. Olennaista on, että lenkin tavoite vastaa sekä koiran että ihmisen tarpeita.

Jos koira tuntuu olevan jatkuvasti hajujen vietävänä eikä yhteistyö onnistu lainkaan, ongelma ei useinkaan ratkea vähentämällä haistelemista. Usein hyödyllisempää on rakentaa yhteistyötä niin, että myös ihminen alkaa ennakoida koiralle mukavia asioita. Kun koira kokee yhteistyön kannattavaksi, sen on helpompi irrottautua hajuilta silloin, kun tilanne sitä vaatii.

Hyvä tavoite ei ole vähentää haistelemista. Tavoitteena on löytää tasapaino haistelun ja yhteistyön välille.

Pitääkö koiraa hoputtaa eteenpäin?

Moni koiranomistaja huomaa sanovansa lenkillä jatkuvasti: “Tule.” “Jatketaan.” “Nyt mennään.” Joskus koiraa jopa vedetään kevyesti hihnasta irti hajulta, jotta matka jatkuisi.

Hoputtaminen ei kuitenkaan ole automaattisesti hyvä tai huono asia. Ratkaisevaa on se, millaisella lenkillä ollaan ja mikä sen tavoite on.

Jos olette matkalla eläinlääkäriin, ylitätte vilkasta tietä tai aikataulu on tiukka, on täysin perusteltua pyytää koiraa jatkamaan matkaa. Ihmisen tehtävä on huolehtia turvallisuudesta ja tehdä päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen.

Jos taas kyseessä on tavallinen ulkoilu ilman kiirettä, jatkuva hoputtaminen kannattaa kyseenalaistaa. Kun koira ehtii juuri pysähtyä tutkimaan ympäristöään ja ihminen pyytää sitä saman tien jatkamaan matkaa, koiran tärkein tapa kerätä tietoa keskeytyy kerta toisensa jälkeen. Vähitellen lenkistä voi muodostua koiran näkökulmasta sarja keskeytyksiä, joissa se ei juuri koskaan ehdi tehdä sitä, mitä varten se lähti ulos.

Moni yllättyy kuullessaan, että jatkuva hoputtaminen voi myös heikentää yhteistyötä. Jos ihminen on se, joka aina estää koiraa pääsemästä kiinnostaville hajuille, koira alkaa helposti nähdä ihmisen esteenä eikä mahdollistajana. Kun sen sijaan osa hajuista sallitaan ja niitä voidaan käyttää jopa palkkiona yhteistyöstä, ihmisen merkitys muuttuu. Yhteistyö alkaa kannattaa myös koiran näkökulmasta.

Tämä ei tarkoita, että koira saisi pysähtyä jokaisen hajun kohdalle. Hyvä lenkki on vuoropuhelua. Joskus ihminen päättää, että nyt jatketaan matkaa. Toisinaan taas koira saa rauhassa tutkia ympäristöään. Juuri tämä joustavuus tekee yhteistyöstä sujuvaa.

Hyvä nyrkkisääntö on kysyä itseltään, onko minulla juuri nyt oikeasti kiire vai hoputanko koiraa vain tottumuksesta? Yllättävän usein vastaus on jälkimmäinen.

Kaikkia hajuja ei tarvitse tutkia. Mutta kaikkia hajuja ei myöskään tarvitse ohittaa. Hyvä lenkki syntyy tasapainosta.

Voiko haistelu toimia palkkiona?

Kyllä voi, ja monelle koiralle se on yksi arvokkaimmista palkkioista, mitä lenkillä voidaan käyttää.

Moni ajattelee palkitsemisen tarkoittavan automaattisesti namin antamista. Todellisuudessa palkkio on mikä tahansa asia, jonka koira kokee juuri sillä hetkellä tavoittelemisen arvoiseksi. Lenkillä tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi haistelu, ympäristön tutkiminen, liikkuminen, tervehtiminen tai vaikkapa mahdollisuus juosta hetki vapaammin pitkällä hihnalla.

Haistelu on usein erityisen tehokas palkkio siksi, että se liittyy juuri siihen tilanteeseen, jossa koira jo valmiiksi on. Jos koira haluaa päästä tutkimaan kiinnostavaa hajua, sitä ei välttämättä kannata yrittää kilpailla vastaan namilla. Usein yhteistyöstä voidaan palkita juuri sillä, mitä koira itse tavoittelee.

Käytännössä tämä voi näyttää esimerkiksi tältä. Koira huomaa kiinnostavan hajun ja vilkaisee samalla omistajaansa. Omistaja sanoo palkkiomerkin, esimerkiksi “haistele” tai “saa mennä”, ja lähtee yhdessä koiran kanssa hajulle. Näin koira oppii, ettei yhteistyö estä sitä toteuttamasta luontaista käyttäytymistään. Päinvastoin, yhteistyö tekee sen mahdolliseksi.

Käyttäytymistieteessä tätä ilmiötä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Sen mukaan vähemmän todennäköinen käyttäytyminen voidaan vahvistaa antamalla palkkioksi jotakin, mitä eläin juuri sillä hetkellä todella haluaa tehdä. Lenkillä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koira ottaa kontaktin tai kulkee hetken yhdessä ihmisen kanssa ja saa palkkioksi luvan mennä haistelemaan kiinnostavaa hajua.

Haistelua kannattaa kuitenkin käyttää samalla tavalla harkiten kuin muitakin palkkioita. Kaikkia hajuja ei tarvitse käyttää palkkiona, eikä koiraa tarvitse päästää jokaisen hajun luo. Juuri siksi suosittelemme rakentamaan haistelulle oman palkkiomerkin. Kun sana “haistele” yhdistetään toistuvasti mahdollisuuteen tutkia ympäristöä, siitä tulee koiralle selkeä lupaus. Vähitellen koira oppii odottamaan tätä vihjettä samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin palkkiomerkkiä.

Tällöin tapahtuu jotakin mielenkiintoista. Ihminen ei enää ole se, joka estää koiraa pääsemästä kiinnostaville hajuille, vaan se, joka mahdollistaa ne. Tämä pieni muutos voi vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten yhteistyö alkaa rakentua lenkillä.

Kun haistelu muuttuu palkkioksi, koiran ei tarvitse valita yhteistyön ja hajujen välillä. Yhteistyö voi johtaa juuri siihen, mitä koira itse haluaa tehdä.

Haistelulenkki vai harjoituslenkki?

Yksi yleisimmistä virheistä on ajatella, että jokaisella lenkillä pitäisi harjoitella samoja asioita. Kun kouluttamisen merkitys on viime vuosina korostunut, moni on alkanut nähdä jokaisen ulkoilun harjoituksena. Silloin helposti syntyy tunne, että jokainen hajupysähdys, hihnan kiristyminen tai vastaantulija on tilanne, jossa koiraa pitäisi kouluttaa.

Todellisuudessa hyvä arki rakentuu erilaisista lenkeistä, joilla on erilaiset tavoitteet.

Joskus lenkin tarkoitus on päästä nopeasti ulos tekemään tarpeet. Toisena päivänä voidaan tehdä pitkä metsälenkki, jonka tärkein tavoite on antaa koiran palautua, haistella ja tutkia ympäristöään. Kolmas lenkki voi olla harjoituslenkki, jolloin keskitytään esimerkiksi yhteistyöhön, palkitsemiseen tai ohituksiin. Lisäksi voi olla retkiä uusiin ympäristöihin, liikuntalenkkejä tai niin sanottuja koiran ehdoilla -lenkkejä, joilla ihminen antaa tavallista enemmän tilaa koiran omille valinnoille.

Kun kaikilla lenkeillä ei tavoitella samaa asiaa, paine onnistua vähenee sekä ihmisellä että koiralla. Harjoituslenkillä voidaan keskittyä muutamaan ennalta suunniteltuun asiaan, kun taas palauttavalla haistelulenkillä tärkeintä voi olla vain yhdessä ulkoileminen ilman erityisiä tavoitteita.

Tämä ei tarkoita, etteikö haistelua voisi olla myös harjoituslenkillä. Päinvastoin. Haistelu voi toimia erinomaisena palkkiona onnistuneesta yhteistyöstä, kun taas haistelulenkillä yhteistyötä voidaan harjoitella pieninä hetkinä muun ulkoilun lomassa. Kyse ei ole joko tai -ajattelusta, vaan siitä, että lenkin painopiste vaihtelee tilanteen mukaan.

Moni huomaa yllättyvänsä siitä, kuinka paljon rennommaksi lenkkeily muuttuu, kun jokaiselta ulkoilulta ei enää odoteta täydellistä hihnakäytöstä. Kun koira saa välillä olla vain koira ja harjoittelulle varataan omat hetkensä, myös yhteistyö alkaa usein sujua aiempaa paremmin.

Hyvä lenkkeily ei tarkoita sitä, että jokainen lenkki olisi harjoituslenkki. Se tarkoittaa sitä, että erilaiset lenkit täydentävät toisiaan ja tukevat sekä koiran hyvinvointia että yhteistä arkea.

Mitä tutkimukset kertovat?

Koiran hajuaistin merkitystä on tutkittu paljon, mutta viime vuosina tutkimus on alkanut tarkastella yhä enemmän myös sitä, miten haistelu vaikuttaa koiran hyvinvointiin ja tunnetilaan.

Yksi tunnetuimmista tutkimuksista on Durantonin ja Horowitzin (2019) tutkimus, jossa selvitettiin hajutyöskentelyn vaikutusta koirien tunnetilaan. Tutkimuksessa koirat suhtautuivat hajutyöskentelyn jälkeen uusiin tilanteisiin aiempaa optimistisemmin. Tätä pidetään merkkinä myönteisemmästä tunnetilasta. Tutkimus tukee ajatusta siitä, ettei haistelu ole pelkkää ajanvietettä, vaan sillä voi olla merkittävä vaikutus koiran hyvinvointiin.

Myös eläinten hyvinvointitutkimuksessa korostetaan mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Mellorin päivitetyn Five Domains -mallin mukaan hyvinvointi ei synny pelkästään epämiellyttävien kokemusten vähentämisestä, vaan myös siitä, että eläimellä on mahdollisuus tehdä sille merkityksellisiä asioita. Koiralle haistelu kuuluu juuri tällaisiin käyttäytymistarpeisiin.

Haistelun merkitys näkyy myös tavallisilla kävelylenkeillä. Hallin ja työryhmän (2017) tutkimuksessa havaittiin, että pidempi talutin mahdollisti koirille enemmän ympäristön tutkimista ja lajityypillistä käyttäytymistä kuin lyhyt talutin. Tämä muistuttaa siitä, että joskus pienilläkin valinnoilla, kuten hihnan pituudella tai kiireettömällä kävelytahdilla, voidaan lisätä koiran mahdollisuuksia toteuttaa sille tärkeitä käyttäytymistarpeita.

Tutkimusten yhteinen viesti on selkeä. Haistelu ei ole ylimääräinen osa lenkkiä eikä häiriö hyvälle hihnakäytökselle. Se on koiran luontaista käyttäytymistä, joka tukee hyvinvointia, tarjoaa mahdollisuuden kerätä tietoa ympäristöstä ja voi oikein hyödynnettynä toimia myös yhtenä tehokkaimmista palkkioista yhteistyön rakentamisessa.

Hyvän lenkin jäljillä – katso lenkkiä vähän tarkemmin

Koira vetää, räyhää ohituksissa, jumittaa tai puree hihnaa. Huomio kiinnittyy helposti siihen hetkeen, jossa ongelma näkyy. Mutta siihen, mitä lenkillä tapahtuu, vaikuttaa moni muukin asia.

Hyvän lenkin jäljillä on maksuton materiaali, jonka avulla havainnoit kolmea lenkkiä oman koirasi kanssa. Tarkastelet, mitä tapahtuu ennen vaikeita hetkiä, mistä koirasi kiinnostuu, mikä sitä kuormittaa ja milloin yhteinen liikkuminen sujuu helpommin.

Tarkoituksena ei ole tehdä lenkistä harjoitusta, vaan auttaa sinua huomaamaan asioita, jotka tavallisella lenkillä jäävät helposti huomaamatta.

Saat materiaalin sähköpostiisi maksutta.

Hyvän lenkin jäljillä

* pakollinen kenttä

Tyytyväinen lenkkikaveri -verkkokurssi

Hyvä lenkki ei ole pelkästään hihnassa kulkemista. Se on tasapaino harjoittelun, palautumisen, tutkimisen ja yhteistyön välillä. Kun ymmärrät, miksi koira haluaa haistella ja miten voit hyödyntää sitä osana arkea, myös hihnakäytös muuttuu usein sujuvammaksi.

Tyytyväinen lenkkikaveri -verkkokurssilla opit rakentamaan lenkkejä, jotka huomioivat sekä koiran hyvinvoinnin että ihmisen tavoitteet. Kurssilla käydään läpi muun muassa haistelun merkitys, palkitseminen, palautuminen, vuoropuhelu ja erilaiset lenkkityypit käytännön esimerkkien avulla.

Kurssilla opit esimerkiksi:

  • miten yhdistää haistelu ja hyvä hihnakäytös
  • milloin kannattaa harjoitella ja milloin antaa koiran vain tutkia ympäristöään
  • miten haistelua voidaan käyttää palkkiona
  • miksi kaikki lenkit eivät saa kuormittaa samalla tavalla
  • kuinka rakennat yhteistyötä ilman jatkuvaa hoputtamista tai hihnasta jarruttamista

Kun koiran tarpeet ja ihmisen tavoitteet ovat tasapainossa, lenkkeily muuttuu usein rennommaksi molemmille.

👉 Tutustu Tyytyväinen lenkkikaveri -verkkokurssiin

Usein kysytyt kysymykset

Lähteet ja lisälukemista

  • Duranton, C. & Horowitz, A. (2019). Let Me Sniff! Nosework Induces Positive Judgement Bias in Pet Dogs.
  • Hall, N. J., Gee, N. R., Mills, D. S. & Wynne, C. D. L. (2017). The influence of leash length on canine behaviour during walks. (jos käytätte tätä tutkimusta, tarkistetaan vielä lopullinen viitetieto ennen julkaisua)
  • Mellor, D. J. (2020). Updating Animal Welfare Thinking: Moving Beyond the Five Freedoms by Expanding Positive Welfare.
  • Miklósi, Á. (2015). Dog Behaviour, Evolution, and Cognition (2nd ed.).
  • Premack, D. (1959). Toward Empirical Behavior Laws: I. Positive Reinforcement.
  • Rooney, N. J. & Cowan, S. (2011). Training Methods and Owner–Dog Interactions: Links with Dog Behaviour and Learning Ability.
  • Shettleworth, S. J. (2010). Cognition, Evolution, and Behavior (2nd ed.).

Lue lisää aiheesta

Jos haluat ymmärtää koiran hihnakäytöstä ja yhteistyötä vielä syvemmin, tutustu myös näihin artikkeleihin:

Yksilöllinen puhelinneuvonta

Yksilöllistä apua ongelmiin lemmikkisi kanssa, helposti ja nopeasti! Puhelinneuvonnassa apunasi on eläinten käytösneuvoja ja -kouluttaja Jaana Pohjola.