Kun koira kiihtyy lenkillä, ensimmäinen ajatus on usein, että se pitäisi saada rauhoittumaan mahdollisimman nopeasti. Moni onkin saanut neuvoksi pysähtyä ja odottaa, että koira rauhoittuu ennen matkan jatkamista.
Joskus tämä toimii. Usein se ei kuitenkaan ratkaise varsinaista ongelmaa.
Kiihtyminen ei nimittäin ole käyttäytymisongelma, vaan seuraus siitä, että koiran tunnetila on muuttunut. Jos keskitymme pelkästään estämään näkyvää käyttäytymistä, saatamme saada tilanteen hetkeksi hallintaan, mutta emme vaikuta siihen, miksi koira kiihtyi alun perin.
Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi koira kiihtyy lenkillä, miksi pelkkä odottaminen ei yleensä riitä ja miten kiihtymistä voidaan vähentää pitkäjänteisesti rakentamalla koiran hyvinvointia ja yhteistyötä.
Tärkein ajatus: Kiihtymistä ei yleensä kannata yrittää sammuttaa. Kannattaa ymmärtää, mistä se syntyy.
Tiivistelmä
Koiran kiihtyminen lenkillä näkyy usein vetämisenä, haukkumisena, hihnassa tempoiluna, hyppimisenä tai jopa omistajan näykkimisenä. Vaikka käyttäytyminen voi tuntua ongelmalta, kiihtyminen on yleensä seurausta koiran tunnetilasta eikä varsinainen ongelma itsessään. Tässä artikkelissa opit, miksi koira kiihtyy lenkillä, miksi pelkkä rauhoittumisen odottaminen ei yleensä ratkaise tilannetta ja miten voit vähentää kiihtymistä pitkäjänteisesti rakentamalla koiran hyvinvointia, yhteistyötä ja tunnetaitoja.
Sisällysluettelo
- Mitä koiran kiihtyminen lenkillä tarkoittaa?
- Miksi koira kiihtyy lenkillä?
- Mitkä tekijät vaikuttavat kiihtymiseen?
- Miten kiihtymistä voi vähentää pitkällä aikavälillä?
- Tutkimuksia aiheesta
- Kaipaatko apua kiihtyvän koiran kanssa?
- Milloin kannattaa hakea apua?
- Usein kysytyt kysymykset
- Lähteet ja lisälukemista
Mitä koiran kiihtyminen lenkillä tarkoittaa?
Moni koiranomistaja tunnistaa tilanteen. Lenkki alkaa rauhallisesti, mutta yhtäkkiä koira kiihtyy. Se alkaa vetää hihnassa, haukkua, tempoilla, hyppiä, näykkiä talutinta tai jopa purkaa kiihtymystään ohjaajaan. Toisilla koirilla kiihtyminen näkyy voimakkaana liikehdintänä, toisilla levottomana ympäristön tarkkailuna tai vaikeutena keskittyä mihinkään. Vaikka käyttäytyminen näyttää erilaiselta eri koirilla, niitä yhdistää yksi asia: koiran tunnetila on muuttunut.
Moni yrittää ratkaista tilanteen mahdollisimman nopeasti. Koiraa pyydetään rauhoittumaan, odottamaan tai ottamaan kontaktia. Joskus ne auttavatkin, mutta usein huomio kohdistuu vain oireeseen. Kiihtyminen ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma, vaan seuraus siitä, että koira kokee tilanteen tavalla, joka nostaa sen viretilaa. Siksi ensimmäinen kysymys ei ole, miten saan koirani rauhoittumaan, vaan miksi se kiihtyi juuri tässä tilanteessa.
Kiihtyminen on myös täysin normaali osa koiran käyttäytymistä. Se kertoo, että jokin ympäristössä on koiran näkökulmasta merkityksellistä. Taustalla voi olla ilo, innostus, turhautuminen, epävarmuus, pelko tai voimakas kiinnostus ympäristöä kohtaan. Ulospäin nämä tunnetilat voivat näyttää hyvin samanlaisilta, vaikka niiden taustalla vaikuttavat syyt ovat täysin erilaisia. Juuri siksi myöskään ratkaisu ei voi olla kaikissa tilanteissa sama.
Miksi koira kiihtyy lenkillä?
Kiihtyminen ei ole yksi tunnetila eikä sillä ole yhtä syytä. Samalla tavalla käyttäytyvä koira voi kokea tilanteen täysin eri tavoin kuin toinen koira. Toinen kiihtyy ilosta, toinen epävarmuudesta, kolmas turhautumisesta ja neljäs voimakkaasta saalistusvietistä. Ulospäin nämä tilanteet voivat näyttää lähes samanlaisilta, mutta niiden taustalla vaikuttavat täysin erilaiset motiivit.
Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa polkupyörä ajaa nopeasti ohi. Yksi koira lähtee voimakkaasti pyörän perään, koska nopeasti liikkuva kohde käynnistää sen saalistuskäyttäytymisen. Toinen koira voi haukkua ja tempoilla, koska pyörä pelottaa sitä. Kolmas taas innostuu tilanteesta niin paljon, että sen on vaikea hillitä itseään. Vaikka käyttäytyminen näyttää jokaisella koiralla samalta, harjoittelun pitäisi olla erilaista.
Toinen hyvin tavallinen esimerkki on jänis, joka säntää pusikosta kesken lenkin. Useimmat koirat kiihtyvät tällaisessa tilanteessa ainakin jonkin verran. Se on täysin luonnollinen reaktio nopeasti pakenevaan eläimeen. Ihminen ei yleensä pysty enää siinä hetkessä opettamaan koiraa toimimaan toisin, sillä koiran hermosto toimii hyvin nopeasti. Sen sijaan pitkällä aikavälillä voidaan rakentaa yhteistyötä, palkitsemista ja toimintamalleja, jotka helpottavat vastaavia tilanteita tulevaisuudessa.
Kiihtyminen ei aina liity nopeasti liikkuviin kohteisiin. Kuvitellaan, että vastaan tulee toinen koirakko. Ohitus sujuu hyvin niin kauan kuin kaikki liikkuvat, mutta sitten ihmiset pysähtyvät juttelemaan. Yhtäkkiä koira alkaa haukkua, vinkua tai tempoilla hihnassa. Moni tulkitsee tämän tottelemattomuudeksi, vaikka koiran näkökulmasta tilanne muuttui täysin. Se joutuu odottamaan paikallaan tilanteessa, jossa se ehkä haluaisi tervehtiä, poistua kauemmas tai yksinkertaisesti jatkaa matkaa. Kiihtyminen voi olla seurausta turhautumisesta, epävarmuudesta tai sosiaalisesta innostuksesta.
Juuri tämä tekee kiihtymisestä niin haastavan aiheen. Emme voi päätellä pelkästä käyttäytymisestä, miksi koira toimii niin kuin toimii. Sama haukkuminen, vetäminen tai tempoilu voi tarkoittaa eri koirille aivan eri asiaa. Siksi ensimmäinen tehtävä ei ole miettiä, miten kiihtyminen saadaan loppumaan, vaan yrittää ymmärtää, mitä koira tavoittelee tai mistä se yrittää selviytyä. Vasta sen jälkeen voidaan valita harjoittelu, joka todella vaikuttaa ongelman taustalla olevaan syyhyn.
Mitkä asiat vaikuttavat koiran kiihtymiseen lenkillä?
Moni ajattelee, että koiran kiihtyminen johtuu siitä tilanteesta, jossa se näkyy. Todellisuudessa lenkillä tapahtuva käyttäytyminen on usein seurausta paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Samakin koira voi käyttäytyä samalla lenkillä eri tavoin eri päivinä, vaikka reitti, harjoitukset ja vastaantulijat olisivat täsmälleen samoja.
Yksi tärkeimmistä käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä on kuormitus. Jos koiran päivä on ollut täynnä uusia kokemuksia, vieraita ihmisiä, automatkoja, melua, huonoja yöunia tai muita kuormittavia tilanteita, sen hermosto voi olla valmiiksi tavallista herkempi reagoimaan. Silloin pienikin asia voi nostaa tunnetilan nopeasti niin korkeaksi, että yhteistyö vaikeutuu.
Myös koiran elämänvaihe vaikuttaa. Pentu ja nuori koira kiihtyvät usein herkemmin kuin aikuinen koira, koska niiden kyky säädellä tunnetilojaan on vasta kehittymässä. Toisaalta myös ikääntyminen, kivut tai hormonaaliset muutokset voivat näkyä lisääntyneenä kiihtymisenä. Ympäristökin muuttuu jatkuvasti. Vuodenajat, lämpötila, riistan liike, muiden koirien hajut ja jopa tuulen suunta voivat tehdä yhdestä lenkistä aivan erilaisen kuin toisesta.
Merkitystä on myös sillä, millaisia kokemuksia koiralla on vastaavista tilanteista. Jos koira on kerta toisensa jälkeen kokenut vastaantulijat vaikeiksi tai oppinut odottamaan lenkillä jatkuvia ristiriitoja, se voi alkaa virittyä jo ennen kuin mitään varsinaista tapahtuu. Vastaavasti myönteiset kokemukset, onnistumiset ja tehokas palautuminen auttavat rakentamaan uudenlaista suhtautumista samoihin tilanteisiin.
Kun koira kiihtyy, kannattaa siksi tarkastella muutakin kuin itse lenkkiä. Miten edellinen yö sujui? Mitä päivän aikana on tapahtunut? Onko koira ehtinyt levätä riittävästi? Onko viime päivinä ollut tavallista enemmän kuormittavia tilanteita? Usein vastaus löytyy näistä kysymyksistä eikä siitä hetkestä, jolloin hihna kiristyy.
Hyvä kouluttaja ei siis katso vain yhtä käyttäytymistä. Hän yrittää ymmärtää koko kokonaisuuden, joka johti siihen. Juuri tämä erottaa oireiden sammuttamisen pitkäjänteisestä käyttäytymisen muuttamisesta.
💡 Koiran tämän päivän kiihtyminen kertoo usein yhtä paljon eilisestä ja tämän aamun tapahtumista kuin siitä tilanteesta, jossa käyttäytyminen näkyy.
Miten kiihtymistä voi vähentää pitkällä aikavälillä?
Kun koira kiihtyy lenkillä, houkutus on etsiä keino, jolla käyttäytyminen saadaan loppumaan mahdollisimman nopeasti. Siksi monet neuvot keskittyvät siihen, mitä tehdä juuri sillä hetkellä, kun koira haukkuu, vetää tai tempoilee. Vaikka tilanteen rauhoittaminen on joskus välttämätöntä, varsinainen muutos syntyy lähes aina muualla kuin siinä hetkessä.
Jos koira esimerkiksi kiihtyy jokaisesta vastaantulijasta, ongelma ei yleensä ratkea odottamalla, että se rauhoittuu jokaisen kohtaamisen aikana. Yhtä lailla jatkuva pysähtely, suunnan vaihtaminen tai hihnan kiristyessä etenemisen lopettaminen voivat estää käyttäytymistä hetkellisesti, mutta ne eivät yksin rakenna uusia taitoja. Koiralle täytyy opettaa, mitä sen kannattaa tehdä sen sijaan.
Pitkäjänteisessä harjoittelussa huomio siirtyy oireiden sammuttamisesta niiden taustalla oleviin syihin. Ensimmäinen askel on huolehtia koiran hyvinvoinnista. Riittävä lepo, sopiva liikunta, mahdollisuus palautua sekä koiralle merkityksellisen käyttäytymisen, kuten haistelun ja ympäristön tutkimisen, mahdollistaminen luovat perustan myös onnistuneelle lenkkeilylle.
Toinen tärkeä osa on yhteistyön rakentaminen. Kun koira oppii, että ihmisen kanssa toimiminen johtaa sille merkityksellisiin palkkioihin, yhteistyö alkaa vähitellen kilpailla ympäristön tarjoamien houkutusten kanssa. Tämä ei tarkoita pelkästään namien käyttöä. Monelle koiralle arvokkaimpia palkkioita ovat mahdollisuus päästä haistelemaan, liikkumaan, tutkimaan ympäristöä tai lisäämään etäisyyttä vaikeaan tilanteeseen.
Kolmas osa on tunnetaitojen rakentaminen. Harjoittelun tavoitteena ei ole poistaa innostusta, pelkoa tai turhautumista, vaan auttaa koiraa käsittelemään niitä paremmin. Kun harjoitukset aloitetaan riittävän helpoissa tilanteissa ja koira saa onnistumisen kokemuksia, sen kyky toimia myös vaikeammissa tilanteissa kasvaa vähitellen.
Yhtä tärkeää on muistaa palautuminen. Kuormittavan tilanteen jälkeen koiran ei pitäisi siirtyä suoraan seuraavaan haasteeseen. Joskus paras ratkaisu on antaa sen haistella rauhassa, kulkea hetki ilman vaatimuksia tai tehdä jotakin muuta, mikä auttaa juuri sitä palautumaan. Kun hermosto ehtii rauhoittua, myös seuraava kohtaaminen sujuu usein paremmin.
Kiihtymisen vähentäminen ei siis ole yksittäinen harjoitus, vaan kokonaisuus. Mitä paremmin koiran hyvinvointi, yhteistyö, palkitseminen ja palautuminen ovat kunnossa, sitä harvemmin kiihtyminen kasvaa niin suureksi, että siitä muodostuu ongelma.
Muista tämä
Jos huomaat miettiväsi lenkillä jatkuvasti, “mitä teen nyt?”, kannattaa pysähtyä hetkeksi toisen kysymyksen äärelle: “Mitä voisin harjoitella tämän lenkin jälkeen, jotta sama tilanne olisi ensi viikolla hieman helpompi?”
Juuri tämä ajattelutapa erottaa reaktiivisen ongelmien sammuttamisen pitkäjänteisestä kouluttamisesta. Jokainen onnistunut harjoitus rakentaa tulevia lenkkejä, eikä tavoitteena ole vain selvitä tämän päivän ulkoilusta.
Muista, että koiran kiihtyminen lenkillä ei aina tarkoita samaa asiaa. Siksi myös oikea harjoittelu riippuu siitä, johtuuko kiihtyminen esimerkiksi innostuksesta, turhautumisesta, pelosta vai muusta voimakkaasta tunnetilasta.
Tutkimusikkuna
Kiihtymistä eli viretilan nousua (engl. arousal) ei pidetä käyttäytymistieteessä ongelmana sinänsä. Viretila on luonnollinen osa eläimen toimintaa, ja sitä tarvitaan esimerkiksi leikkimiseen, oppimiseen, saalistamiseen ja nopeaan reagointiin. Haasteita syntyy vasta silloin, kun viretila nousee niin korkeaksi, että koiran kyky tehdä harkittuja valintoja, oppia tai tehdä yhteistyötä heikkenee.
Tätä ilmiötä kuvaa hyvin niin sanottu Yerkes–Dodsonin laki, jonka mukaan suorituskyky paranee viretilan noustessa vain tiettyyn pisteeseen asti. Kun viretila nousee liian korkeaksi, oppiminen, tarkkaavaisuus ja päätöksenteko alkavat heikentyä. Sama ilmiö näkyy myös koirien kouluttamisessa: liian matala vire vaikeuttaa työskentelyä, mutta liian korkea vire tekee yhteistyöstä haastavaa.
Koirien itsehillintää tutkineessa tutkimuksessa (Too Dog Tired to Avoid Danger) havaittiin, että jo lyhyt itsehillintää vaativa tehtävä heikensi koirien myöhempää päätöksentekoa. Tutkimuksessa koirat, jotka olivat ensin joutuneet hillitsemään itseään, tekivät myöhemmin impulsiivisempia ja riskialttiimpia valintoja kuin verrokkikoirat. Tämä tukee ajatusta siitä, ettei itsehillintä ole rajaton voimavara. Jos koiran odotetaan koko lenkin ajan hillitsevän itseään ilman mahdollisuutta palautua tai toteuttaa sille tärkeitä käyttäytymistarpeita, yhteistyö muuttuu vähitellen yhä vaikeammaksi.
Hyvinvointitutkimuksessa puolestaan korostetaan, että eläimen hyvinvointi ei riipu pelkästään kuormituksen määrästä, vaan myös mahdollisuudesta palautua ja kokea myönteisiä tunnetiloja. Mellorin päivitetty Five Domains -malli nostaa myönteiset kokemukset yhtä tärkeiksi kuin epämiellyttävien kokemusten vähentämisen. Koirilla esimerkiksi hajutyöskentelyn on osoitettu lisäävän optimistisempaa suhtautumista uusiin tilanteisiin, mikä viittaa myönteisemmän tunnetilan syntymiseen. Tämä muistuttaa siitä, ettei kiihtymisen vähentämisessä ole kyse vain käyttäytymisen hillitsemisestä, vaan myös siitä, että koiran arkeen rakennetaan riittävästi palauttavia ja mielihyvää tuottavia kokemuksia.
Kaipaatko apua koiran kiihtymiseen lenkillä?
Jos koirasi kiihtyy lenkillä toistuvasti, et ole yksin. Kiihtyminen voi näkyä hyvin eri tavoin: koira voi vetää hihnassa, haukkua vastaantulijoille, sinkoilla hajuille, näykkiä talutinta tai purkaa kiihtymystään omistajaan. Vaikka käyttäytyminen näyttää erilaiselta, yhteistä niille on se, että koiran tunnetila on muuttunut.
Oikean ratkaisun löytäminen alkaa aina siitä, että ymmärretään, miksi koira toimii niin kuin toimii. Siksi myös harjoittelun pitäisi perustua tunnetilan, kuormituksen ja motivaation ymmärtämiseen eikä pelkästään näkyvän käyttäytymisen muuttamiseen.
Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssi
Jos koirasi kiihtyy lenkillä niin voimakkaasti, että se alkaa hyppiä, purra talutinta tai ohjaajaa, riehua hihnassa tai menettää täysin toimintakykynsä, suosittelemme Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssia.
Kurssilla perehdytään erityisesti voimakkaisiin kiihtymistiloihin ja niiden taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Opit tunnistamaan, mistä niin sanotut “demonikohtaukset” syntyvät, miten niitä voidaan ennaltaehkäistä ja miten koiraa autetaan palautumaan silloin, kun tunnetila on jo noussut liian korkeaksi. Kurssilla käydään läpi myös kuormituksen, turhautumisen, palautumisen ja arjen rakenteiden merkitys sekä harjoituksia, joiden avulla kiihtymistä voidaan vähentää pitkäjänteisesti.
Katso Demonikohtaukset hallintaan -verkkokurssi!
Reaktiivinen koira -verkkokurssi
Jos koiran kiihtyminen liittyy erityisesti vastaantuleviin koiriin, ihmisiin, pyöräilijöihin tai muihin ympäristön ärsykkeisiin, sopivampi vaihtoehto on Reaktiivinen koira -verkkokurssi.
Kurssilla opit ymmärtämään, miksi koira reagoi ympäristöönsä voimakkaasti ja miten turvallisuuden tunnetta, yhteistyötä ja tunnetaitoja voidaan rakentaa askel askeleelta. Harjoittelu perustuu koiran tunnetilan ymmärtämiseen ja siihen, että vaikeita tilanteita ei vain siedetä, vaan koiran kokemusta niistä muutetaan vähitellen myönteisemmäksi.
Monelle koiralle kiihtyminen on vain oire jostakin syvemmästä. Kun ymmärrät, mitä koirasi yrittää käyttäytymisellään kertoa, myös ratkaisut löytyvät usein aivan uudesta suunnasta.
Katso reaktiivinen koira-verkkokurssi
Milloin kannattaa hakea apua?
Koiran kiihtyminen kuuluu normaaliin käyttäytymiseen. Jokainen koira kiihtyy joskus, eikä tavoitteena ole poistaa innostusta tai muita voimakkaita tunteita. Apua kannattaa kuitenkin hakea silloin, kun kiihtyminen alkaa heikentää koiran tai ihmisen hyvinvointia tai tekee tavallisesta arjesta jatkuvasti kuormittavaa.
Jos koira haukkuu lähes jokaiselle vastaantulijalle, tempoilee hihnassa, puree talutinta tai ohjaajaa, kiihtyy niin voimakkaasti, ettei pysty enää ottamaan vastaan palkkioita tai palautuu tilanteista hyvin hitaasti, pelkkä yksittäisten tilanteiden harjoittelu ei yleensä riitä. Tällöin kannattaa tarkastella koko koiran arkea, kuormitusta, tunnetilaa ja harjoittelun rakennetta.
Hyvän lenkin jäljillä – katso lenkkiä vähän tarkemmin
Koira vetää, räyhää ohituksissa, jumittaa tai puree hihnaa. Huomio kiinnittyy helposti siihen hetkeen, jossa ongelma näkyy. Mutta siihen, mitä lenkillä tapahtuu, vaikuttaa moni muukin asia.
Hyvän lenkin jäljillä on maksuton materiaali, jonka avulla havainnoit kolmea lenkkiä oman koirasi kanssa. Tarkastelet, mitä tapahtuu ennen vaikeita hetkiä, mistä koirasi kiinnostuu, mikä sitä kuormittaa ja milloin yhteinen liikkuminen sujuu helpommin.
Tarkoituksena ei ole tehdä lenkistä harjoitusta, vaan auttaa sinua huomaamaan asioita, jotka tavallisella lenkillä jäävät helposti huomaamatta.
Saat materiaalin sähköpostiisi maksutta.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Lähteet
- Cooper, J. O., Heron, T. E. & Heward, W. L. (2020). Applied Behavior Analysis.
- Duranton, C. & Horowitz, A. (2019). Let Me Sniff! Nosework Induces Positive Judgement Bias in Pet Dogs.
- Mellor, D. J. (2020). Updating Animal Welfare Thinking: Moving Beyond the Five Freedoms by Expanding Positive Welfare.
- Miklósi, Á. (2007). Dog Behaviour, Evolution, and Cognition.
- Rooney, N. J. & Cowan, S. (2011). Training Methods and Owner–Dog Interactions: Links with Dog Behaviour and Learning Ability.
Lue lisää aiheesta
Jos haluat ymmärtää koiran hihnakäytöstä ja yhteistyötä vielä syvemmin, tutustu myös näihin artikkeleihin:
- Koira vetää hihnassa – miksi vetäminen ei ole ongelma vaan seuraus?
- Miksi koira nuolee toisten koirien pissoja
- Koira vaanii ja jahtaa autoja ja polkupyöriä
- Koiran riistavietti - kun koira kiihtyy hajuista
- Koiran hihnakäytös – miksi koira vetää, haukkuu tai kiihtyy lenkillä?
- Koira kiihtyy lenkillä – miksi pelkkä rauhoittumisen odottaminen ei yleensä ratkaise ongelmaa?
- Haistelu lenkillä – kuinka paljon koiran kannattaa saada haistella?
- Vuoropuhelu koiran kanssa lenkillä – miksi yhteistyö toimii paremmin kuin jatkuva hallinta?
- Koiran ohitukset – ihmiselle ohitus, koiralle kohtaaminen
- Koira ei osaa ohittaa – miksi ohitusharjoittelu ei auta?
- Koira rähjää remmissä – miksi ja miten sitä voi auttaa?
- Reaktiivinen koira
- Koira pelkää lenkillä eikä halua ulos
- Demonikohtaus – kun koira hyppii ja puree hihnaa lenkillä
- Koiranpentu puree hihnaa – mitä pentu yrittää kertoa?
