Uuden pennun tulo kotiin muuttaa myös perheen aikuisen koiran elämää. Vaikka aikuinen koira pitäisi muista koirista, se ei tarkoita, että se ilahtuisi automaattisesti pennusta tai haluaisi viettää sen kanssa kaiken aikansa.
Pennun tutustuttamisen tavoitteena ei ole saada koiria mahdollisimman nopeasti leikkimään tai nukkumaan vierekkäin. Tärkeämpää on rakentaa arki, jossa sekä pentu että aikuinen koira voivat tuntea olonsa turvalliseksi, levätä rauhassa ja vaikuttaa siihen, kuinka paljon ne ovat tekemisissä toistensa kanssa.
Aikuinen koira voi olla pennulle tärkeä sosiaalinen kumppani. Pennut oppivat jo hyvin nuorina toisilta koirilta, mutta aikuisen koiran tehtävä ei ole yksin kasvattaa pentua tai opettaa sille rajoja. Ihmisen vastuulla on järjestää yhteiselo niin, ettei aikuisen tarvitse jatkuvasti puolustaa omaa tilaansa eikä pennun tarvitse oppia rajoja konfliktien kautta.
Näin tutustutat pennun aikuiseen koiraan
Ensimmäiseen tapaamiseen kannattaa valita rauhallinen ja riittävän väljä paikka. Koiria ei tarvitse viedä suoraan tervehtimään toisiaan, vaan ne voivat ensin liikkua ja havainnoida toisiaan etäämmältä.
Anna molemmille mahdollisuus lähestyä ja ottaa etäisyyttä. Jos toinen koira haluaa pois tilanteesta, sitä ei tarvitse houkutella takaisin.
Kotona järjestä aikuiselle koiralle paikka, johon pentu ei pääse häiritsemään sitä. Ruokailut, puruluut ja muut tärkeät resurssit kannattaa ainakin aluksi järjestää erikseen.
Valvo koirien yhteistä aikaa ja auta niitä tarvittaessa. Aikuisen koiran ei tarvitse sietää kaikkea pennulta, eikä pennun tarvitse oppia aikuisen rajoja kantapään kautta.
Onnistumisen mittari ei ole se, kuinka nopeasti koirat alkavat leikkiä. Rauhallinen rinnakkaiselo on erinomainen tavoite.
Sisällysluettelo
Aikuisen koiran ei tarvitse ilahtua pennusta
Pentu voi olla aikuiselle koiralle varsin suuri muutos. Se liikkuu paljon, hakeutuu lähelle, tutkii ympäristöä, käyttää suutaan ja saattaa yrittää saada aikuisen leikkimään yhä uudelleen.
Pennun sosiaalinen käyttäytyminen on samalla vasta kehittymässä. Pentujen keskinäistä vuorovaikutusta seuranneissa tutkimuksissa sosiaalinen tutkiminen, leikki ja agonistiset eli ristiriitatilanteisiin liittyvät käyttäytymiset alkavat kehittyä jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, ja yksilöiden välillä näkyy eroja jo ennen luovutusikää.
Siksi pennulta ei voi odottaa samanlaista sosiaalista kokemusta tai itsesäätelyä kuin aikuiselta koiralta.
Aikuinen koira puolestaan voi pitää pennusta ja silti haluta välillä olla siitä erossa. Se voi haluta nukkua rauhassa, liikkua ilman perässä seuraavaa pentua tai viettää aikaa ihmisen kanssa ilman uutta perheenjäsentä.
Hyvän suhteen rakentaminen alkaa siitä, että myös nämä tarpeet otetaan vakavasti.
Miten pennun ja aikuisen koiran ensimmäinen tapaaminen kannattaa järjestää?
Ensimmäisestä tapaamisesta ei tarvitse tehdä suurta tapahtumaa. Rauhallinen ympäristö ja riittävä tila ovat tärkeämpiä kuin se, tapaavatko koirat juuri kotipihassa vai niin sanotulla neutraalilla alueella.
Jos mahdollista, molemmilla koirilla voi olla oma ihminen. Aloittakaa sellaiselta etäisyydeltä, jolla kumpikin pystyy vielä liikkumaan, haistelemaan ympäristöä ja tekemään muutakin kuin keskittymään toiseen koiraan.
Koiria ei tarvitse taluttaa suoraan kuonotusten. Ne voivat kävellä samaan suuntaan, haistella ympäristöä ja lähestyä toisiaan vähitellen.
Katso erityisesti sitä, pystyykö kumpikin vaikuttamaan tilanteeseen. Jos koira kaartaa kauemmas, pysähtyy, jää haistelemaan tai pyrkii pois toisen luota, anna sille mahdollisuus tehdä niin.
Ensitapaamisen ei tarvitse kestää pitkään. Lyhyt kohtaaminen, jonka jälkeen kumpikin pystyy jatkamaan omia asioitaan, voi olla aivan riittävä alku.
Entä kun pentu tulee kotiin?
Ulkona hyvin sujunut tapaaminen ei vielä kerro, miten koirat suhtautuvat toisiinsa kotona. Kodissa ovat mukana lepopaikat, ruoka, lelut, ihmiset, kulkureitit ja muut asiat, joilla voi olla koirille merkitystä.
Siksi kotiin tultaessa kannattaa edelleen ajatella tutustumista prosessina eikä hetkenä, jonka jälkeen koirat vain päästetään elämään yhdessä.
Portit ja erilliset tilat ovat tässä erittäin käyttökelpoisia. Niiden avulla koirat voivat nähdä ja haistaa toisensa ilman, että niiden tarvitsee olla jatkuvasti suorassa vuorovaikutuksessa.
Erillään pitäminen ei estä koiria tutustumasta. Päinvastoin se voi antaa molemmille mahdollisuuden palautua yhteisistä hetkistä ja totutella vähitellen uuteen tilanteeseen.
Suojele aikuisen koiran lepoa
Tämä on yksi tärkeimmistä asioista uuden pennun tullessa kotiin.
Pennut tarvitsevat paljon unta, mutta väsyneenäkään ne eivät aina itse hakeudu lepäämään. Myös aikuisen koiran levontarve voi jäädä pennun touhukkuuden alle.
Aikuisella koiralla pitäisi olla paikka, jossa se voi nukkua ilman, että pentu kiipeää sen päälle, puree sitä, tuo lelua tai yrittää houkutella sitä leikkimään.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa portilla erotettua huonetta, omaa lepopaikkaa tai sitä, että pentu on osan päivästä omassa tilassaan.
Älä odota, että aikuinen koira itse opettaa pennulle, milloin sitä ei saa häiritä. Jos pentu toistuvasti lähestyy lepäävää koiraa, ihmisen kannattaa auttaa jo ennen kuin aikuisen tarvitsee reagoida.
Saako aikuinen koira murista pennulle?
Murina kuuluu koirien viestintään. Koirien murinat sisältävät myös informaatiota tilanteesta, ja koirat reagoivat eri yhteyksissä tuotettuihin murinoihin eri tavoin.
Siksi aikuisen koiran murinaa ei kannata rangaista. Olennaisempaa on kysyä, miksi se murisee.
Muriseeko aikuinen, kun pentu tulee sen lepopaikalle? Kun pentu yrittää ottaa puruluun? Kun leikki on jatkunut pitkään? Vai jo silloin, kun pentu vain tulee samaan tilaan?
Murina on tietoa siitä, että tilanteessa kannattaa tehdä jotain toisin.
Jos pentu perääntyy ja tilanne päättyy siihen, koirien välinen viestintä on toiminut. Ihminen voi silti auttaa niin, ettei saman tilanteen tarvitse toistua jatkuvasti.
Jos pentu ei reagoi aikuisen viesteihin vaan jatkaa lähestymistä, ihmisen tehtävä on auttaa aikuista saamaan tarvitsemansa tila.
Aikuisen koiran ei tarvitse kasvattaa pentua
Ajatus siitä, että aikuisen koiran pitäisi ”laittaa pentu ruotuun”, elää edelleen sitkeästi.
Pentu oppii paljon toisilta koirilta. Tutkimuksessa jo kahdeksan viikon ikäiset pennut pystyivät oppimaan ongelmanratkaisutehtävän seuraamalla toisen koiran toimintaa. Ne oppivat sekä emältään että muilta aikuisilta koirilta, ja sosiaalisen oppimisen kyky oli siis olemassa jo hyvin nuorena.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että aikuiselle koiralle pitäisi antaa vastuu pennun käyttäytymisen korjaamisesta.
Ihminen pystyy vaikuttamaan siihen, kuinka väsyneenä koirat kohtaavat, miten pitkään leikki jatkuu, pääseekö pentu häiritsemään nukkuvaa koiraa ja joutuvatko koirat kilpailemaan tärkeistä asioista.
Mitä paremmin ihminen hoitaa tämän osuuden, sitä vähemmän aikuisen koiran tarvitsee ratkaista tilanteita itse.
Entä jos pentu seuraa aikuista koiraa koko ajan?
Aikuisen koiran tekemiset kiinnostavat usein pentua. Tämä ei ole yllättävää: pennut pystyvät hankkimaan tietoa ympäristöstään tarkkailemalla muita koiria.
Se ei silti tarkoita, että aikuisen pitäisi olla pennun käytettävissä koko ajan.
Jos pentu seuraa aikuista huoneesta toiseen, häiritsee sen lepoa tai yrittää jatkuvasti saada sitä leikkimään, järjestä pennulle myös muuta tekemistä ja lepoa erillään aikuisesta.
Hyvä suhde ei rakennu mahdollisimman suuresta määrästä yhdessäoloa. Myös tauot kuuluvat yhteiseloon.
Millaista pennun ja aikuisen koiran leikin pitäisi olla?
Ikä- ja kokoero voivat tehdä leikistä näyttävää. Aikuinen koira voi juosta pentua karkuun, kaataa sen kumoon tai käyttää leikissä suutaan. Pelkästään yhden käyttäytymisen perusteella ei kannata päätellä, onko leikki hyvää vai huonoa.
Koirien leikki on joustavaa ja voi olla epäsymmetristä. Tutkimuksissa onnistuneen leikin ei ole havaittu edellyttävän sitä, että koirat olisivat koko ajan täsmälleen tasavertaisissa rooleissa. Koirat käyttävät myös leikkisignaaleja, kuten leikkikumarruksia ja rentoa avointa suuta, jotka auttavat ylläpitämään leikkitilannetta.
Katso siis kokonaisuutta.
Palaavatko molemmat takaisin leikkiin? Pystyykö kumpikin pitämään tauon? Voiko toinen poistua ilman, että toinen pakottaa vuorovaikutuksen jatkumaan?
Hyvä käytännön keino on katkaista leikki välillä hetkeksi. Jos molemmat hakeutuvat uudelleen toistensa luo, ne voivat jatkaa. Jos toinen käyttää tauon lähtemiseen tai rauhoittumiseen, sitä ei tarvitse ohjata takaisin.
Myös hyvä leikki saa loppua.
Pentu kiusaa aikuista koiraa – milloin pitää puuttua?
Puuttumista ei tarvitse säästää hetkeen, jolloin aikuinen koira hermostuu.
Jos pentu toistuvasti roikkuu aikuisen korvissa, hyppää sen päälle, seuraa sitä sen yrittäessä poistua tai keskeyttää sen levon, voit yksinkertaisesti auttaa pentua siirtymään muuhun tekemiseen.
Tämä ei tarkoita koirien normaalin viestinnän estämistä.
Tavoitteena on, ettei aikuinen joudu toistuvasti sanomaan samaa asiaa voimakkaammin ja voimakkaammin ennen kuin pentu tai ihminen reagoi.
Ajattele asiaa aikuisen koiran näkökulmasta: pystyykö se käytännössä lopettamaan vuorovaikutuksen pennun kanssa silloin, kun se haluaa?
Jos vastaus on jatkuvasti ei, ympäristöä kannattaa muuttaa.
Ruoka, puruluut ja lelut kannattaa aluksi erottaa
Saman talouden koirien konflikteja tutkittaessa resurssit ovat nousseet hyvin selvästi esiin. Feltesin ja kollegoiden 305 konfliktiparin aineistossa resurssien vartiointi oli yleisin tappeluiden laukaisija.
Uuden pennun kanssa ei ole mitään tarvetta kokeilla, jakavatko koirat mielellään kaiken keskenään.
Ruoki koirat aluksi erillään. Anna puruluut omissa tiloissa ja kerää erityisen tärkeät lelut pois tilanteista, joissa et pysty seuraamaan koiria.
Myös ihmisen huomio voi olla koiralle resurssi. Aikuisen koiran kanssa kannattaa edelleen tehdä sille tuttuja asioita ja viettää aikaa myös kahdestaan.
Tarkoitus ei ole rakentaa koirille tiukkaa järjestystä siitä, kumpi saa mitäkin ensin. Tarkoitus on vähentää tilanteita, joissa niiden täytyisi ratkaista tärkeiden asioiden jakamista keskenään.
Älä muuta aikuisen koiran koko elämää pennun vuoksi
Uusi pentu vie väistämättä paljon aikaa ja huomiota, mutta mahdollisuuksien mukaan aikuisen koiran tuttu arki kannattaa säilyttää.
Jos se on tottunut tiettyihin lenkkeihin, lepohetkiin, harrastuksiin tai kahdenkeskiseen aikaan ihmisen kanssa, kaikkea ei tarvitse korvata yhteisellä pentuarjella.
Aikuinen ja pentu eivät myöskään tarvitse samoja lenkkejä tai samaa tekemistä. Pennun mukanaolo voi jopa heikentää aikuisen mahdollisuuksia tehdä sille tärkeitä asioita.
Erillinen aika ei ole pois koirien suhteesta. Se voi päinvastoin vähentää kuormitusta ja tehdä yhteisistä hetkistä helpompia.
Milloin pennun ja aikuisen voi jättää kahdestaan?
Hyvin sujuneet ensimmäiset päivät eivät vielä ole hyvä syy jättää koiria heti keskenään ilman valvontaa.
Ensin kannattaa nähdä, miten koirat toimivat erilaisissa arkisissa tilanteissa. Pystyvätkö ne lepäämään samassa tilassa? Antaako pentu aikuisen poistua? Onko niiden välillä jännitteitä ruoan, lelujen tai lepopaikkojen yhteydessä? Osaavatko ne lopettaa leikin?
Jos et vielä tiedä, mitä tapahtuu pennun yrittäessä herättää nukkuvaa koiraa tai löytäessä lattialta jotain erityisen arvokasta, koirat kannattaa erottaa toisistaan siksi aikaa, kun kukaan ei ole valvomassa niitä.
Tälle ei ole tiettyä päivien tai viikkojen määrää. Arvio tehdään juuri näiden kahden koiran perusteella.
Mistä tietää, että pennun ja aikuisen koiran suhde kehittyy hyvin?
Yksi parhaista merkeistä voi olla se, ettei niiden välillä tapahdu mitään kovin kiinnostavaa.
Aikuinen pystyy nukkumaan pennun läsnä ollessa. Pentu pystyy välillä tekemään omia asioitaan. Koirien ei tarvitse jatkuvasti seurata tai tarkkailla toisiaan.
Ne voivat lähestyä toisiaan mutta myös poistua. Leikki voi alkaa ja päättyä. Aikuinen voi viestiä tarvitsevansa tilaa ilman, että tilanteesta syntyy konfliktia.
Koirien ei tarvitse nukkua vierekkäin, jakaa leluja tai leikkiä keskenään ollakseen hyviä kämppäkavereita.
Rauhallinen rinnakkaiselo on onnistunut koirien välinen suhde.
Milloin kannattaa huolestua?
Kiinnitä huomiota tilanteeseen, jos aikuinen koira ei pysty rentoutumaan pennun läsnä ollessa, pyrkii jatkuvasti pois sen luota tai joutuu toistuvasti puolustamaan lepoaan, tilaansa tai resurssejaan.
Myös jatkuva tarkkailu, jähmettyminen, kulkureittien estäminen ja resurssien vartiointi kannattaa ottaa vakavasti, vaikka varsinaisia tappeluita ei olisi.
Pennun käyttäytymistä kannattaa seurata yhtä lailla. Jos se alkaa vältellä aikuista koiraa, ei uskalla liikkua sen lähellä tai säikähtää sitä toistuvasti, tilanteessa tarvitaan enemmän etäisyyttä ja ihmisen apua.
Jos koirien välillä syntyy vakava tappelu, puremia jotka rikkovat ihon tai aggressiivinen käyttäytyminen alkaa toistua jo pelkästä toisen näkemisestä, koirat kannattaa pitää turvallisesti erillään ja hakea tilanteeseen ammattilaisen apua. Saman talouden koirien konfliktitutkimuksissa juuri vakavat puremat ja aggressiivinen reagointi jo toisen koiran näkemiseen ovat liittyneet vaikeampaan ennusteeseen.
Ensimmäiset viikot ratkaisevat enemmän kuin täydellinen ensitapaaminen
Pennun ja aikuisen koiran ensimmäiseen kohtaamiseen kannattaa panostaa, mutta yhdestä hetkestä ei tarvitse tehdä koirien tulevan suhteen testiä.
Paljon kiinnostavampaa on se, millaiseksi niiden arki alkaa rakentua.
Saako kumpikin levätä? Pääseekö koira pois tilanteesta halutessaan? Puuttuuko ihminen tilanteisiin ennen kuin koirien tarvitsee ratkaista ne voimakkaasti itse? Saavatko molemmat myös omaa aikaa?
Pennun kasvaessa myös koirien suhde muuttuu. Kahdeksan viikon ikäinen pentu ei ole sama sosiaalinen kumppani kuin puolen vuoden tai vuoden ikäinen koira. Siksi suhdetta kannattaa seurata myös sen jälkeen, kun ensimmäinen tutustuminen näyttää olevan ohi.
Tavoitteena ei ole tehdä koirista parhaita ystäviä. Tavoitteena on antaa niille mahdollisuus rakentaa sellainen suhde, joka toimii juuri niille.
Koirakemiaa-verkkokurssi auttaa rakentamaan toimivaa monikoirataloutta
Uuden pennun tutustuttaminen on vasta koirien yhteisen suhteen alku.
Koirakemiaa-verkkokurssilla opit ymmärtämään koirien välistä vuorovaikutusta, leikkiä, resursseihin liittyviä tilanteita ja monikoiratalouden arkea. Kurssilla käsitellään myös uuden koiran valintaa ja kotiutumista sekä tilanteita, joissa koirien välille on jo syntynyt jännitteitä tai riitoja.
Kurssi sopii sekä uuden koiran hankintaa suunnittelevalle että kotiin, jossa koirat jo elävät yhdessä.
Tutustu Koirakemiaa-verkkokurssiin →
Usein kysyttyä pennun tutustuttamisesta aikuiseen koiraan
Lähteet
Cordoni G, Nicotra V & Palagi E (2016). Unveiling the “secret” of play in dogs (Canis lupus familiaris): Asymmetry and signals. Journal of Comparative Psychology, 130(3), 278–287.
Feltes ES, Stull JW, Herron ME & Haug LI (2020). Characteristics of intrahousehold interdog aggression and dog and pair factors associated with a poor outcome. Journal of the American Veterinary Medical Association, 256(3), 349–361.
Fugazza C, Moesta A, Pogány Á & Miklósi Á (2018). Social learning from conspecifics and humans in dog puppies. Scientific Reports, 8, 9257.
Howell TJ, King T & Bennett PC (2015). Puppy parties and beyond: the role of early age socialization practices on adult dog behavior. Veterinary Medicine: Research and Reports, 6, 143–153.
Lund JD & Vestergaard KS (1998). Development of social behaviour in four litters of dogs (Canis familiaris). Acta Veterinaria Scandinavica, 39(2), 183–193.
Siniscalchi M, d’Ingeo S, Minunno M & Quaranta A (2018). Communication in dogs. Animals, 8(8), 131.
Vaterlaws-Whiteside H & Hartmann A (2022). Canine socialisation: a narrative systematic review. Animals, 12(21), 2895.
Wrubel KM, Moon-Fanelli AA, Maranda LS & Dodman NH (2011). Interdog household aggression: 38 cases (2006–2007). Journal of the American Veterinary Medical Association, 238(6), 731–740.
Lue lisää koiranpennusta
Pennun ensimmäiset viikot
- Koiranpentu tulee kotiin
- Koiranpennun kehitys viikoittain
- Mitä koiranpentu tarvitsee
- Koiranpennun ensimmäinen vuosi – kattava opas
Arki ja koulutus
- Koiranpennun koulutus
- Koiranpennun ulkoilutus
- Koiran yksinolon harjoittelu
- Koiranpentu puree – miten toimia?
Sosiaalistaminen ja hyvinvointi
