Yksin olemisen ongelmat ovat remmirähinän jälkeen yleisimpiä koiraihmisten haasteita. On selvää, että koira viihtyy paremmin ihmistensä seurassa kuin yksin. Monesti koiran kanssa vietetty laatuaika on koiran mielestä niin ihanaa, että siihen verrattuna yksin oleminen tuntuu todella kurjalta. Yksinolo-ongelmista kärsivät koirat seuraavat usein omistajia herkeämättä ja niiden innokas tervehtiminen kotiin tullessa kestää usein pitkään.

Yksinolo-ongelmista kärsivillä koirilla on harvoin muita omistajaa häriritseviä ongelmia. Monelle yksinolo-ongelma on ainut arkielämän haaste, ja koiran ja omistajan suhde on monesti loistava. Kuitenkin yksinolo-ongelma saa helposti aikaan säröjä tähän suhteeseen, kun omistajan stressitaso nousee ja koira saattaa tuhota paikkoja, häiritä naapureita tai loukata itseään yksin ollessaan.

Tutkimusten mukaan riskitekijöitä yksinolo-ongelman kehittymiselle ovat pitkät jaksot yksin kotona ja toisaalta pitkät jaksot omistajan kanssa kotona (kuten kesälomat). Muita riskitekijöitä, jotka altistavat ongelmille, ovat kennelolosuhteissa asuminen tai löytöeläintalossa asuminen tai muutto uuteen asuntoon. Alttiutta voi lisätä myös perheen toisen lemmikin menettäminen tai muutokset perhesuhteissa. Riskitekijöihin ei kuitenkaan kuulu se, että koira nukkuu sängyssä tai ruokapöydästä ruokkiminen.

Yksinoloharjoittelun tavoite on tasoittaa eroa yksin olemisen kurjuuden ja yhdessäolon ihanuuden välillä ja lisätä yksinoloon sellaisia elementtejä, jotka motivoivat koiraa jäämään yksin kotiin. Häkittäminen ei yksinolo-ongelmaa ratkaise, enkä itse allekirjoita tilan rajaamistakaan – varsinkaan silloin, jos koira on jo oppinut olemaan koko asunnossa yksin ollessaan. Silloin tilan rajaaminen voi pahentaa ongelmaa, ja tärkeämpää onkin varmistaa koiran turvallisuus ja minimoida vahingot ja keskittyä toisaalta kouluttamiseen.

Yksinolo-ongelman hoito on yksilöllistä, mutta toimeen kannattaa tarttua heti. Hoito on yhdistelmä kouluttamista ja ympäristön hallintaa; riippuen yksinolo-ongelman laadusta ja taustasta. Kun ongelma havaitaan, kannattaa yrittää järjestää asiat niin, ettei koiraa tarvitse jättää pitkiksi ajoiksi yksin – stressi voi haitata koulutuksen edistymistä. Koulutuksen edellytys on hyvä stressinhallinta, ja koiran hyvinvoinnin muut osa-alueet nousevat erityisen tärkeään rooliin. Aktivointi, virikkeet ja ajankäyttö on hyvä ottaa huomioon, vaikka ongelma saattaa olla joskus omistajalle todella raskas ja stressaava ja joskus koiraa kohdellaan hyvinkin eri tavalla tästä syystä. Koiran yksinolo-ongelmaa ei siis ratkaise se, että sitä huomioidaan mahdollisimman vähän, vaan sen elämänlaatuun kannattaa kiinnittää huomiota tarkasti!

Yksin olemista voi lähteä miettimään myös asettumalla koiran saappaisiin hetkeksi. Mitä pitäisi tapahtua, että olisin mielelläni yksin kotona? Auttaisiko se minua viihtymään, että voisin käyttää vain yhtä huonetta? Entä jos olisin yhä pidempiä aikoja yksin, auttaisiko se viihtymään? Entä jos jääkaappi olisi täynnä herkkuja ja netflix täynnä uusia sarjoja? Hyvin pitkälle voi päästä miettimällä asiaa koiran näkökulmasta, koska mistään sen kummemmasta ei ole kysymys.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi miten ja miksi koiraa kannattaa pitää kiireisenä ainakin hetken aikaa silloin, kun se jää yksin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiranomistajan elämää – kieltäjästä kannustajaksi

Koirat ovat älykkäitä ja sopeutuvaisia eläimiä. Yhtä nopeasti tai jopa nopeammin kuin perhe oppii tuntemaan koiran, koira oppii tuntemaan perheenjäsenet. Koiran elämän kannalta keskeisiä asioita ovat ihmisten kanssa kommunikointi. Koira haluaa oppia mahdollisimman nopeasti ne tavat, joilla se saa sitä mitä se kulloinkin haluaa. Vähän sama asia kuin ulkomaille matkustaessa; miten tilaan kahvia, miten pyydän ja miten sanon kiitos – niillä pärjää alkuun.

Koiran mielestä kyseessä on siis normaali viestintä, meille ihmisille se voi joskus näyttäytyä komentamisena, pomottamisena, huomiohakuisuutena tai huonotapaisuutena. Jokainen voi miettiä, haluaako, että koira a) ei pyydä mitään, b) pyytää yhdessä sovituilla tavoilla vai c) pyytää haluamallaan tavalla asioita, joita se haluaa. Vaihtoehtoa a en suosittele, se edellyttää yleensä jääkautta, jotta koiran aloitekyky saadaan mahdollisimman matalalle. Mielestäni koiran hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Se edellyttää, että se pystyy viestimään ja että viestin vastaanottaja ymmärtää viestin sisällön.

Jokainen koiranpentu yrittää opetella viestimään ja opettaa ihmistäkin, ja omistajan toiminnasta riippuu, kuinka kannattavaksi koiranpentu viestinnän kokee. Verrataan taas ulkomaanmatkaan. Jos matkustan vaikkapa Saksaan (jonka kieltä en osaa lainkaan), olen valmis viestimään jotta sanomani menee perille. Mikäli kukaan ei vaivaudu kuuntelemaan tai ottamaan selvää mitä yritän sanoa, todennäköisesti en jaksa kovin kauan yrittääkään tulla ymmärretyksi. Jos taas ystävälliset ihmiset näyttävät ymmärtävänsä ja vastaavat, se voi motivoida minua vaikkapa opettelemaan kieltä.

Asioita voi tehdä kannattavaksi tai kannattamattomaksi. Koiran viestintää ei kannata sammuttaa, koska jos sen laittaa pois päältä, sitä on vaikea kytkeä takaisin. Jos samaan aikaan joutuu pohtimaan, miten koiran saisi lopettamaan haukkumisen kun selaa nettiä sohvalla ja miten koiran saisi pyytämään ulos kun sillä on pissahätä, on kyseessä viestintäongelma. Huomiohakuinen käyttäytyminen on helppo tunnistaa ja se on yksi helpoimmista käytöksistä muokata, koska koiralla on motivaatio tehdä jotain. Täytyy vain miettiä, mitä haluaa koiran tekevän sen sijaan, mitä se nyt tekee.

Liittymällä jäseneksi näet videopohdintaa huomiohakuisesta käyttäytymisestä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

 

 

Koirat eivät aina edusta eläinmaailman kärsivällisintä laitaa. Jos ne haluavat jotain, niillä on useita tapoja ilmoittaa siitä. Jos ne eivät pääse haluamaansa päämäärään, ne turhautuvat helposti ja purevat hihnaa, käsiä ja nujuavat ihmisensä kanssa.

Malttia voi rakentaa oikeastaan ainakin kahdella tavalla. Toinen tapa on se, että koira opetetaan odottamaan ns. käskyn alla. Tämä toimii, mutta se voi muodostua joillekin koirille melko kuluttavaksi tavaksi arjessa. Lisäksi koiran motivaatio voi kärsiä, jos se kokee toistuvasti, ettei se pääse toivomiinsa päämääriin. Toinen tapa on opettaa koiralle, että se saa (tai ainakin joskus saattaa saada) juuri niitä asioita joita se haluaa, kun se ensin malttaa odottaa niitä.

Minusta jälkimmäinen tapa on kätevä ja toimiva. Sitä voi käyttää monessa arjen tilanteessa ja siitä voi jalostaa automaattisen, jolloin ei itse tarvitse lainkaan olla skarppina tai päsmäröidä. Menetelmä auttaa, kun koira haluaisi mennä tervehtimään vastaantulevia ihmisiä tai koiria tai jos se haluaa syödä kaikki löytämänsä roskat maasta, tai jos se livahtaa ovesta tai autosta pihalle, ennen kuin ovi ehditään avata. Menetelmää voi kutsua luopumiseksi tai miksi haluaa ja se on helppo opettaa, kun säilyttää oman malttinsa ja jaksaa rakentaa homman asteittain pienistä paloista.

Moni tekee tätä samaa ruokakupilla. Siitä on olemassa monia variaatioita ja monia tapoja. Huono puoli ruokakuppitreenissä on se, että päivittäin tulee vain muutama harjoitus. Miksi ruokakupilla maltti opitaan niin hyvin? Ruoka on koiralle elämän ja kuoleman kysymys, eli motivaatio ei voisi olla suurempi. Lisäksi ruokakupilla palkitaan koira juuri sillä, mitä se eniten haluaa, eli se pääsee kupille. Harjoitus ei olisi niin toimiva, jos koiraa palkittaisiin kupista luopumisesta vain pienillä herkuilla (koska määrällä on koirille väliä ja kuppi yhdessä ruuan kanssa muodostaa supervihjeen).

Liity jäseneksi, niin näet videon siitä, miten malttia voi kehittää kolmessa arkipäivän tilanteessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuuluuko koirasi niihin, jotka riemastuttavat reagoimalla ovikellon ääneen? Ovikellolle tai koputukselle haukkuminen on normaalia ja yleistä ja sehän on kai koiran tehtäväkin; ilmoittaa, että jotain outoa on tekeillä. Vieraat eivät aina arvosta tuulikaapissa haukkuvaa koiraa, ja tilanne on omiaan nostamaan koiran kierroksia, oli se sitten reipas taikka arka vieraita kohtaan.

Itse asiassa ovikellolle rähjääminen on melko monimutkainen käytösketju. Koirahan oppii melkein itsestään, että juuri tietyn äänen kuullessaan se säntää tiettyyn paikkaan ja odottaa tiettyä asiaa. Ihan samalla tavalla koiran voisi opettaa ryntäämään vaikkapa sänkyyn aina silloin, kun se kuulee merisään radiosta – ovikellokäyttäytymisessä ympäristö ja arki palkitsevat koiraa tehokkaammin kuin voisi uskoakaan.

Ovikellokäyttäytymistä on mahdollista muuttaa, oli kyseessä sitten nuori koira tai jo vanhempi rekku. Ensimmäisenä kannattaa keskittyä ovikellon äänen aiheuttaman tunnereaktion muokkaamiseen – kyseisen äänen ei tarvitse aiheuttaa valtavaa tunnepurkausta vaan koiran voi opettaa pysymään rauhallisena. Lisäksi kannattaa miettiä, miten vieraiden palkkioarvoa saisi suunnattua hieman muualle, ja miten esimerkiksi arkaa koiraa voi auttaa vieraiden kohtaamistilanteessa, joka usein herättää ristiriitaisia tunteita. Arka koira voi toisaalta olla hyvin kiinnostunut vieraista, mutta se voi reagoida käden heilautukseen tai muuhun äkkinäiseen liikkeeseen ei-toivotulla tavalla.

Koira harvoin rauhoittuu , jos sitä pidetään hihnassa tai laitetaan toiseen huoneeseen, kun vieraita tulee – tämäkin asia on toki opetettavissa. Joskus se vain kerää lisää kierroksia toisessa huoneessa tai narun päässä, ja tervehtiminen on erityisen vauhdikas. Ovikellotreenissäkin on tärkeää miettiä mitä haluaa koiran tekevän sen sijaan, että yrittää estää sitä vaikka hyppimästä tai haukkumasta.

Ovikellotilanne saattaa tuntua mahdottomalta, kun koiran tai koirien reaktio on niin voimakas, ettei sitä voi keskeyttää millään. Harjoitus tuottaa kuitenkin tulosta; aivan vähäiselläkin treenillä saat koiran tunnetilaa muutettua 🙂

Näihin treeneihin saat vinkit ovikello-videosarjasta.

Koiran hankkiminen on suuri päätös. Melkein kaikki koiranomistajat törmäävät tilanteisiin, joihin eivät ole osanneet etukäteen varautua. Nykyään tietoa on saatavilla, mutta sitä saa useilta tahoilta ja se voi olla hyvinkin ristiriitaista. Eläinten käyttäytyminen tuntuu olevan yksi niistä aiheista, joista jokaisella on näkemys ja mielipide. Koiranomistaja hankkii tietoa usein etukäteen. Lisäksi hän saa neuvoja ja ohjeita kasvattajalta, eläinlääkäreiltä ja valitsemiltaan kouluttajilta. Ohjeita tulee myös naapureilta, sukulaisilta ja ystäviltä, unohtamatta tietenkään netin koirapalstoja.

Löytöeläintalolla tehtiin tutkimus, jossa osa koirista sai mukaansa yksinolo-ongelmia ehkäisevät kirjalliset ohjeet ja osa ei saanut. Seurantajakson lopulla ohjeiden kanssa kotiutetuilla koirilla esiintyi vähemmän yksinolo-ongelmia kuin ohjeistamattomilla. Kuitenkin sitoutuminen ohjeisiin oli heikkoa – ehkä koiran hankkimisen tiimellyksessä ei osata etukäteen varautua yksinolo-ongelmiin, vaikka ne ovat yksi yleisin rescue-koirien haaste. On selvää, että useita koteja kiertänyt tai huonoista oloista pelastettu koira kiintyy uuteen omistajaansa, eikä halua olla tästä erossa. Siksi ongelmaa ei välttämättä osata ennaltaehkäisevästi huomioida, vaan se voi alkaa vähitellen kotiutumisajan jälkeen.

Useat eri näkemykset ja tietolähteet eivät ole ongelma. Ongelma tulee siitä, että jos kriittistä ajattelua ei ole, ei välttämättä osata vertailla tietolähteitä keskenään. Tämä voi aiheuttaa ilmiön, jossa eri menetelmiä kokeillaan hetken aikaa ja siirrytään sitten toiseen menetelmään jos edellinen ei toimi. Koiran kannalta tämä voi olla epäselvää, jos koulutustapa vaihtelee pahimmillaan viikottain. On selvää, että tällöin ei myöskän edistystä tapahdu. Yksi seikka, jolla voi arvioida ohjeiden pätevyyttä on se, että pikaratkaisuja ei ole olemassa. Käyttäytymisen muuttuminen vie aikaa, mutta ei yleensä vuositolkulla – kahdessa viikossa pitäisi näkyä jonkinlainen muutos. Edellyttäen tietenkin että on olemassa jotain, mitä mitataan. Jos puhutaan yksinolo-ongelmasta, kahdessa viikossa pitäisi näkyä ainakin pientä muutosta siinä, miten koira suhtautuu lähtemisvihjeisiin ja miten mielellään koira jää yksin.

Ohjeissa ja neuvoissa on yksi mielenkiintoinen tekijä: ne toimivat vain jos niitä käytetään ja jos niihin sitoudutaan. Suurin riski epäonnistua on silloin, kun ohjeisiin ei sitouduta – pöytälaatikosta käsin ne eivät valitettavasti vaikuta 🙂 Vastaavasti paras mahdollisuus onnistua on silloin, kun ohjeet ovat hyvät ja perusteltavissa ja koko perhe sitoutuu niitä noudattamaan. Ei tarvita puolen vuoden sapattivapaata yksinolo-ongelman ratkaisuun, vaan hyvä suunnitelma, suuri motivaatio ja ripaus luovuutta tehdä harjoitteita arkirumban lomassa.

Mitä ohjeita sinä olet saanut koirasi mukana? Ovatko ne olleet ristiriitaisia? Ketä uskot ja mistä haet tietoa?

Tällä yksinolon ja eroahdistuksen luennolla saat käytännön vinkit siihen, miten voit itse ratkoa orastavaa yksinolo-ongelmaa.

Blackwell et al., 2016

Eroahdistus kuluttaa mieltä ja rahaa

On täysin normaalia, että ihmisen parhaaksi ystäväksi kautta historian jalostettu laji ei viihdy ilman omaa ihmistään. Ongelma tulee siitä, että koiran käyttäytyminen ei vastaa odotuksiamme. Meillä on valmis käsikirjoitus siitä, miten pennun tai aikuisen koiran hankinta ja kotiutuminen tulee menemään, siksi kodin tuhoaminen, ulvominen tai muu stressaaminen yllättävät jos niitä esiintyy. Koiran eroahdistus tai yksinolo-ongelma on erittäin yleinen syy etsiä tietoa.

Onneksi apu on lähellä, ja ensimmäisenä suunta käykin netin keskustelupalstalle ja siitä sitten tarvikeostoksille. Mitäpä emme tekisi rakkaan lemmikkimme eteen – moni käyttää rahaa, vaivaa ja aikaa todella paljon ratkaistaakseen ongelman.

Rahaa saa kulumaan mm. seuraaviin:

  • koiraportti tai häkki tilan rajaamista varten
  • serene-um, adaptil, zylkene, calmex, kauranversouute, valeriaana.. lista jatkuu koiran rauhoittamiseen
  • sitruunapanta, ultraäänipanta, mikä tahansa ”koulutuspanta” haukkumiseen tai ulvomiseen
  • kodinhoitohuoneen uudelleensisustus, ovien ja ikkunanpielien korjaaminen
  • kamerasysteemit koiran valvontaan, digital dogsitter ynnä muuta ynnä muuta
  • lääkkeet

Suurinta osaa edellä mainituista et tarvitse yksinoloharjoittelussa. Todella moni kanssakärsijä on jo ostanut koko listan läpi saamatta helpotusta ongelmaan, sinun ei tarvitse haaskata rahojasi näihin kaikkiin.

Mikäli sinun koirallasi on orastava tai vakava yksinolo-ongelma, eli se haukkuu, tuhoaa paikkoja, stressaantuu kun teet lähtöä tai pyrkii asunnosta pihalle yksin ollessaan, pysähdy hetkeksi. Sen jälkeen käytä maalaisjärkeä ja investoi 22 euroa tähän luentoon. Mikään väline, haju tai sisustaminen ei opeta koiraa nauttimaan olostaan ilman sinua. Mikään edellisen listan asioista ei riitä siihen, että koira alkaisi yhtäkkiä pitää yksin olemisesta ja jäisi mielellään yksin. Koiralle täytyy erikseen opettaa, että yksin oleminen a) ei ole maailmanloppu ja b) voi olla jopa miellyttävää. Kaikkien koirien, rodusta ja historiasta riippumatta, on mahdollista oppia pitämään yksinolosta.

 

 

Fiksaa mun eläin!

Oisko mitään vinkkiä kenelläkään, alkaa olla epätoivoinen olo.. Mun auto lähtee aina märällä tiellä helposti liiraamaan. On tehnyt sitä jo jonkin aikaa mutta tuntuu, että ongelma vaan pahenee. Mitä teen? Jos ongelmaan ei löydy pikaisesti ratkaisua, niin joudun varmaan hankkiutumaan autosta eroon.

Voin palkata osaavan kuljettajan, jonka alla auto ei liiraa – itse voin keskittyä ihailemaan suoritusta kauempaa. Onko tämä ratkaisu ongelmaani?

Voin edellisen tapahtuman jälkeen marssia kauppaan ja ostaa uudet käsineet. Ehkäpä parempi ote ratista saa auton pysymään paremmin kaistalla.

Mikäli käsineistä ei ole apua, voin hankkia autooni lumiketjut. Jos tilaan ne netistä ja ajelen vain pikkuteitä, en joudu tästä ratkaisusta ongelmiin.

Jos lumiketjutkaan eivät ole se lopullinen ratkaisu, voin toki kokeilla pilatesta. Mitä jos ongelma piileekin syvissä tukilihaksissani?

Pilateskurssin jälkeen olen virkeä, ja jaksan kävellä ostamaan uudet sulat lasinpyyhkijöihin. Naapuri kertoi, että hänellä vesiliirto on loppunut kokonaan kun hän vaihtoi sulat.

Tähän mennessä olen kuluttanut aikaa, vaivaa ja rahaa. Olen kokeillut kaikkea lisäravinteista lumiketjuihin. Mitä sitten voin päätellä? Voin päätellä, että joko ongelma on niin vakava, ettei sitä voi korjata ja auto pitää romuttaa. Tai voin päätellä, että saamani vinkit kohdistuvat aivan muihin asioihin, kuin ongelman ytimeen.

On ongelmia, joihin löytyy yksinkertainen ja helppo ratkaisu. Sitten on ongelmia, joihin ei ole olemassa helppoa ratkaisua. Jos puhutaan eläinten käyttäytymisestä, niin ratkaisun helppous on suhteellista. Hyvin harvoin ongelma ratkeaa nappia painamalla. Tärkein onnistumiseen vaikuttava tekijä onkin omistajan sitoutuneisuus, ei suinkaan ongelman tyyppi tai vakavuus.

Pikaratkaisu on jokaisen mieleen, mikäs sen mukavampaa kuin huomata, että eläimen käytös muuttuu sormia napsauttamalla. Jos olisi todella olemassa toimivia pikaratkaisuja, ei kukaan joutuisi ongelmien kanssa elämään. Eläin voi muuttaa käyttäytymistään tilanteessa hetkellisesti, mutta tämä tilanne täytyy toistaa satoja kertoja, kunnes uusi toimintamalli vakiintuu. Se, että koira on kerran ollut ohitustilanteessa hiljaa tai että hevonen on kerran vaihtanut laukkaa, on hienoa, mutta todennäköisemmin sattumaa kuin opittu tapa toimia. Kouluttamisen tarkoitus on tehdä vakiintuneita tapoja niistä toiminnoista, jotka tapahtuvat sattumalta. Ympäristöä ja omaa toimintaa muuttamalla saadaan asioita tapahtumaan sattumalta. Se ei kuitenkaan ole lopputulos – se on se vaihe, josta kouluttaminen alkaa.

Miten renkaiden vaihtaminen sitten liittyy tähän? Aika harva ongelma eläimen kanssa korjaantuu renkaita vaihtamalla. Harva käytösongelma korjaantuu sillä, että hankitaan uusi väline. Vielä vähemmän ongelma korjaantuu sillä, että tilanteisiin vain reagoidaan sattumanvaraisesti silloin kun niitä eteen tulee; pahimmillaan joskus palkitaan ja joskus rangaistaan samasta asiasta riippuen siitä, mikä väline on käsissä. Ongelma ei myöskään korjaannu kokeilemalla nettipalstoilta saatuja vinkkejä.

Ongelma korjaantuu sillä, että järkeilee itse tai ammattilaisen kanssa, mitä korjaaminen vaatii, päättää pystyykö itse ja muu perhe sitoutumaan prosessiin ja sitten tekee tarvittavat toimenpiteet ja katsoo näkyykö muutosta kahdessa viikossa. Jos ei näy muutosta, täytyy homma suunnitella uudelleen.

Ei kannata tuhlata aikaansa kokeilemalla erilaisia kikkoja. Ongelman ydin voi olla yhtä yksinkertainen kuin huonot renkaat. Jonkun täytyy silti tehdä se vaihtotyö.