Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Kotiin tulevat vieraat ovat monien koirien mieleen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Tuulikaappiriehuja ei taltu iän myötä, sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Komentaminen tai narussa pitäminen ei myöskään auta, koska hallinta tulee tällöin ulkopuolelta, ei korvien välistä.

Osa koirista on innokkaita, osa suhtautuu vieraisiin varauksella ja osalla tunteet seilaavat ristiriitaisesti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi vaihe vaiheelta kaikki asiat, jotka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirat eivät aina edusta eläinmaailman kärsivällisintä laitaa. Jos ne haluavat jotain, niillä on useita tapoja ilmoittaa siitä. Jos ne eivät pääse haluamaansa päämäärään, ne turhautuvat helposti ja purevat hihnaa, käsiä ja nujuavat ihmisensä kanssa.

Malttia voi rakentaa oikeastaan ainakin kahdella tavalla. Toinen tapa on se, että koira opetetaan odottamaan ns. käskyn alla. Tämä toimii, mutta se voi muodostua joillekin koirille melko kuluttavaksi tavaksi arjessa. Lisäksi koiran motivaatio voi kärsiä, jos se kokee toistuvasti, ettei se pääse toivomiinsa päämääriin. Toinen tapa on opettaa koiralle, että se saa (tai ainakin joskus saattaa saada) juuri niitä asioita joita se haluaa, kun se ensin malttaa odottaa niitä.

Minusta jälkimmäinen tapa on kätevä ja toimiva. Sitä voi käyttää monessa arjen tilanteessa ja siitä voi jalostaa automaattisen, jolloin ei itse tarvitse lainkaan olla skarppina tai päsmäröidä. Menetelmä auttaa, kun koira haluaisi mennä tervehtimään vastaantulevia ihmisiä tai koiria tai jos se haluaa syödä kaikki löytämänsä roskat maasta, tai jos se livahtaa ovesta tai autosta pihalle, ennen kuin ovi ehditään avata. Menetelmää voi kutsua luopumiseksi tai miksi haluaa ja se on helppo opettaa, kun säilyttää oman malttinsa ja jaksaa rakentaa homman asteittain pienistä paloista.

Moni tekee tätä samaa ruokakupilla. Siitä on olemassa monia variaatioita ja monia tapoja. Huono puoli ruokakuppitreenissä on se, että päivittäin tulee vain muutama harjoitus. Miksi ruokakupilla maltti opitaan niin hyvin? Ruoka on koiralle elämän ja kuoleman kysymys, eli motivaatio ei voisi olla suurempi. Lisäksi ruokakupilla palkitaan koira juuri sillä, mitä se eniten haluaa, eli se pääsee kupille. Harjoitus ei olisi niin toimiva, jos koiraa palkittaisiin kupista luopumisesta vain pienillä herkuilla (koska määrällä on koirille väliä ja kuppi yhdessä ruuan kanssa muodostaa supervihjeen).

Liity jäseneksi, niin näet videon siitä, miten malttia voi kehittää kolmessa arkipäivän tilanteessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tykkäämme ohjeistaa eläimiä. ”Ohi”, ”Katso”, ”täällä”, ”väisty”, ”nätisti”, ”istu”… näitä riittää. Sen sijaan, että opetamme kissoja, koiria tai hevosia (tai mitä tahansa eläimiä) toimimaan antamastamme vihjeestä tietyllä tavalla, voimme opettaa niitä toimimaan automaattisesti tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Automaattisen käytöksen aikaansaa ympäristön vihje.

Parhaimmillaan voimme opettaa koiralle, että sen kannattaa katsoa kuljettajaa aina kun sillä on kysyttävää – kun polkupyörä tulee vastaan tai kun se löytää jonkun aarteen. Voimme opettaa sille, että vastaantuleva koira tarkoittaa, että katso kuljettajaa. Voimme opettaa, että kun jäämme lenkillä rupattelemaan naapurin kanssa, silloin kannattaa istua. Lisäksi voimme opettaa, että kun joku lähestyy koiraa, sen kannattaa istua eikä hyppiä tulijaa vasten, kuten joskus tapahtuu.

Hevoselle voimme opettaa, että ruoka-aikana kannattaa kääntää päätä pois kupista ja rehukärryn lähestyessä kannattaa olla hiirenhiljaa. Nämä käytökset on mahdollista opettaa ilman karjumista ja komentamista, kun ensin varmistetaan, että eläin osaa toivotun käytöksen. Sen jälkeen on kyse palkkion hallinnoinnista.

Tykkään itse opettaa automaattisia käytöksiä, koska niissä suurin hyöty on siinä, että omistaja voi ola joskus hiljaa ja päsmäröimättä ja vain keskittyä vahvistamaan haluamaansa käytöstä. Monta kertaa koulutus voi olla sitä, että toistetaan vihjettä (jota eläin ei välttämättä osaa) ja huomio keskittyy silloin siihen, miksi se ei tee vaikka käsken. Silloin toistetaan vihjettä vielä enemmän ja lisätään äänenvoimakkuutta ;). Eläimet oppivat ympäristön vihjeet joka tapauksessa, jos niille annetaan mahdollisuus. Monta kertaa emme jaksa odottaa ja pitää suuta kiinni, jotta eläin voisi itse ratkaista tilanteen, vaan syöksymme huutelemaan komentoja kun tilanne on päällä.

Alla olevassa videossa hallinnoin vahvistetta, eli lähestysn koiraa vain silloin kun se istuu. Kun se onnistuu, rapsutan tai annan herkkuja. Kun koira haukkuu, en lähesty sitä ja kun se taas istuu, lähestyn. Tämän voi toki opettaa niinkin, että hihnan toisessa päässä oleva henkilö palkkaisi istuvaa koiraa. Monessa tapauksessa lähestyvä ihminen on vain suurempi vahviste kuin oman ihmisen herkut. Ideana on siis se, että jos koira haluaa tervehtiä ihmistä, se istuu ilman, että sille tarvitsee antaa erillistä vihjettä kyseiseen toimintaan.