Koiranpentu voi säikähtää asioita, joihin se suhtautui vielä eilen huolettomasti. Roska-astia näyttää yhtäkkiä epäilyttävältä, vieras ihminen pelottaa tai tuttu lenkkireitti muuttuu vaikeaksi. Toisilla pennuilla varovaisuutta näkyy paljon, toisilla tuskin lainkaan.
Kun pentu pelkää, tärkeintä ei ole saada sitä mahdollisimman nopeasti kohtaamaan pelottavaa asiaa uudelleen. Pelko on tunne, eikä pentu tarvitse harjoitusta siinä, että se pystyy pysymään pelottavassa tilanteessa.
Sen sijaan pentua kannattaa auttaa pääsemään tilanteesta pois, antaa sille aikaa palautua ja miettiä vasta sen jälkeen, tarvitseeko asiaa harjoitella. Jos harjoittelua tarvitaan, tavoitteena on tehdä tilanteesta niin helppo, että pentu pystyy itse tutkimaan, lähestymään ja ottamaan siitä tietoa.
Pennun pelästymistä ei tarvitse myöskään pelätä. Yksittäinen säikähdys ei tarkoita, että pennusta kasvaisi pelokas koira. Olennaisempaa on se, millaisia kokemuksia pennulle kertyy ja mitä tapahtuu silloin, kun se tarvitsee ihmiseltä turvaa.
Koiranpentu pelkää – pähkinänkuoressa
Kun pentu pelkää, anna sille mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja hakeutua turvaan. Pentua ei tarvitse viedä takaisin pelottavan asian luo, jotta se ”tottuisi”, eikä sitä tarvitse jättää selviytymään tilanteesta yksin.
Ole pennun tukena ja anna sen katsella, tutkia ja lähestyä omaan tahtiinsa. Jos pentu haluaa pois tilanteesta, auta sitä poistumaan.
Yksittäinen säikähdys ei tarkoita, että pennusta kasvaa pelokas koira. Tärkeämpää on se, mitä säikähdyksen jälkeen tapahtuu ja millaisia kokemuksia pennulle vähitellen kertyy.
Sisällysluettelo
Miksi koiranpentu pelkää?
Pelko kuuluu normaaliin käyttäytymiseen. Sen tehtävä on auttaa eläintä välttämään mahdollisesti vaarallisia asioita, eikä tavoitteena ole kasvattaa pentua, joka ei koskaan pelkää mitään. Pennut eroavat myös toisistaan siinä, kuinka herkästi ne suhtautuvat uusiin asioihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksistä.
Pennun suhtautuminen ympäristöön muuttuu kehityksen aikana. Pieni pentu lähestyy uusia asioita usein hyvin avoimesti, mutta varttuessaan se alkaa myös suhtautua niihin varovaisemmin. Pelkoon liittyvän välttämiskäyttäytymisen kehittymisessä on havaittu eroja jopa eri koirarotujen välillä (Morrow ym., 2015).
Onko koiranpennuilla pelkokausia?
Pennuista puhuttaessa mainitaan usein tietyille ikäviikoille tai -kuukausille sijoittuvat pelkokaudet. Ajatus ei ole täysin tuulesta temmattu: koiran käyttäytyminen ja suhtautuminen uusiin asioihin todella muuttuvat kehityksen aikana. Tutkimus ei kuitenkaan tue kovin yksinkertaista mallia, jossa kaikilla pennuilla olisi samassa iässä alkavia ja päättyviä selvärajaisia pelkokausia.
Esimerkiksi Morrow ym. (2015) havaitsivat, että pelkoon liittyvän välttämiskäyttäytymisen alkamisen ajankohta vaihteli tutkittujen rotujen välillä. Siksi pennun äkillistä varovaisuutta ei kannata selittää automaattisesti sillä, että ”nyt sillä on pelkokausi”.
Paljon hyödyllisempää on katsoa juuri sitä pentua, joka on edessäsi. Jos pentu alkaa suhtautua johonkin asiaan varovaisesti, sen tunnetta kannattaa kuunnella riippumatta siitä, minkä ikäinen pentu sattuu olemaan. Anna sille etäisyyttä, aikaa ja mahdollisuus tutkia tilannetta omaan tahtiinsa.
Jos pelokkuus lisääntyy nopeasti, leviää moniin tilanteisiin tai pennun käyttäytyminen muuttuu muuten selvästi, asiaa ei myöskään kannata kuitata pelkkänä pelkokautena. Silloin on hyvä selvittää tarkemmin, mistä muutos voisi johtua.
Mitä tehdä, kun koiranpentu pelästyy?
Kun pentu pelästyy, ensimmäinen tehtävä ei ole kouluttaa sitä vaan auttaa sitä tuntemaan olonsa jälleen turvalliseksi. Jos mahdollista, lisää etäisyyttä pelottavaan asiaan, siirry rauhallisempaan paikkaan tai anna pennun itse poistua tilanteesta.
Jos pentu hakeutuu luoksesi, sitä saa lohduttaa. Voit ottaa pennun lähelle, rapsuttaa sitä tai jutella sille, jos se selvästi hakee tällaista kontaktia. Pelko on tunnetila, eikä pennun pelkoa tarvitse jättää huomiotta siksi, että pelättäisiin lohduttamisen ”vahvistavan” sitä. Omistajan läsnäolon on tutkimuksissa havaittu voivan toimia koiralle turvana haastavissa tilanteissa (Gácsi ym., 2013; Horn ym., 2013).
Myös pennun omaa ratkaisua kannattaa kuunnella. Yksi pentu haluaa mennä kauemmas, toinen jää katsomaan turvallisen etäisyyden päästä ja kolmas hakeutuu ihmisen jalkoihin. Pennun ei tarvitse lähestyä pelottavaa asiaa saadakseen tilanteesta onnistuneen kokemuksen. Jos se haluaa pois, poistuminen voi olla juuri oikea ratkaisu.
Pelästymisen jälkeen pentua ei tarvitse viedä saman tien takaisin katsomaan asiaa, jotta se huomaisi sen olevan vaaraton. Anna pennun ensin palautua. Jos asia on sellainen, jonka pentu joutuu kohtaamaan myöhemminkin, sitä voidaan harjoitella myöhemmin tilanteessa, jossa etäisyyttä ja vaikeustasoa pystytään säätelemään.
Jos pentu pystyy turvallisen välimatkan päästä syömään, leikkimään, haistelemaan tai tutkimaan ympäristöä, näitä kannattaa hyödyntää. Tarkoitus ei ole houkutella pentua herkulla lähemmäs kuin se itse uskaltaisi mennä, vaan tehdä tilanteesta sellainen, jossa pentu pystyy jälleen toimimaan normaalisti.
Tavoitteena ei siis ole opettaa pennulle, ettei mitään saa pelätä. Tavoitteena on, että pelottavassakin tilanteessa pennulla on keinoja vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu – ja ihminen, johon se voi turvautua.
Miten pelottavaan asiaan tutustutaan?
Jos pentu pelästyy jotakin asiaa, siihen voidaan palata myöhemmin – mutta lähtökohdaksi kannattaa valita sellainen etäisyys ja vaikeustaso, jolla pentu pystyy vielä toimimaan.
Jos pentu esimerkiksi pelästyy kadulla kolisevaa roska-astiaa, tavoitteena ei ole saada pentua mahdollisimman nopeasti roska-astian viereen. Sitä voidaan katsella niin kaukaa, että pentu pystyy haistelemaan, syömään, leikkimään tai jatkamaan matkaa. Jos pentu haluaa lähestyä, se voi tehdä sen omaan tahtiinsa.
Sama periaate toimii vieraiden ihmisten, koirien, liikenteen, erilaisten alustojen ja uusien ympäristöjen kanssa. Pennun sosiaalistamisessa ei ole kyse mahdollisimman suuresta määrästä kohtaamisia, vaan siitä, millaisia kokemuksia pennulle syntyy. Uusiin asioihin kannattaa tutustua hallitusti ja pennulle miellyttävällä tavalla (Howell ym., 2015).
Palkkioita kannattaa käyttää reilusti, mutta niillä ei tarvitse houkutella pentua pelottavaa asiaa kohti. Jos pentu uskaltaa hakea namin vain menemällä lähemmäs kuin se muuten menisi, ruoka voi saada sen hetkeksi tilanteeseen, johon se ei olisi itse valmis. Palkkion voi aivan yhtä hyvin antaa kauempana – tai palkkiona voi olla mahdollisuus päästä pois.
Jos pentu haluaa lähestyä, tutkia ja ottaa uudelleen etäisyyttä, anna sen tehdä niin. Tutustumisen ei tarvitse edetä suoraviivaisesti kohti pelottavaa asiaa. Mahdollisuus säädellä etäisyyttä tekee tilanteesta pennulle hallittavamman.
Hyvä harjoitus ei välttämättä näytä ulospäin kovin ihmeelliseltä. Pentu huomaa asian, pysähtyy ehkä hetkeksi katsomaan ja jatkaa sitten omia puuhiaan. Juuri tätä usein tavoitellaan: pelottavan asian ei tarvitse muuttua pennulle erityisen kiinnostavaksi tai ihanaksi. Riittää, ettei sen tarvitse olla vaarallinen.
Mistä tietää, että koiranpentu pelkää?
Pelko ei aina näytä siltä, että pentu juoksee karkuun häntä koipien välissä. Pentu voi pysähtyä, madaltaa asentoaan, vetäytyä, säpsähdellä tai jähmettyä paikalleen. Myös haukkuminen voi liittyä pelkoon. Näitä käyttäytymisiä on havaittu pelkoa ja välttämistä osoittavilla pennuilla myös tutkimuksessa (Flint ym., 2018).
Toisinaan merkit ovat paljon pienempiä. Pentu saattaa hidastaa liikkumistaan, jäädä pitkäksi aikaa katselemaan jotakin tai kulkea hieman tavallista matalampana. Olennaisinta ei ole yrittää tunnistaa yksittäistä ”pelkoelettä”, vaan katsoa pennun käyttäytymistä kokonaisuutena ja verrata sitä siihen, millainen pentu tavallisesti on.
Erityisen hyödyllistä on seurata sitä, mitä pentu yrittää tehdä. Lisääkö se etäisyyttä, väistääkö se lähestyvää ihmistä, pysähtyykö se, yrittääkö se päästä syliin tai takaisin kotiin? Nämä ovat pennulta arvokasta tietoa siitä, mikä juuri siinä tilanteessa auttaisi.
Kaikki pennut eivät myöskään reagoi samalla tavalla. Yksi perääntyy, toinen jähmettyy ja kolmas alkaa haukkua. Pelkoa ei siksi kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka näyttävä pennun reaktio on.
Milloin pennun pelosta kannattaa huolestua?
Pennun ei tarvitse suhtautua kaikkeen rohkeasti. Uudet ihmiset, ympäristöt, äänet ja tilanteet voivat hetkellisesti jännittää, ja yksittäiset säikähdykset kuuluvat elämään. Olennaista on seurata, kuinka usein pentu pelkää, kuinka voimakkaita reaktiot ovat ja kuinka hyvin se palautuu niiden jälkeen.
Tilannetta kannattaa tarkastella tarkemmin, jos pentu pelkää hyvin monia tavallisia asioita, välttelee jatkuvasti uusia tilanteita tai ei tunnu palautuvan säikähdyksistä. Samoin kannattaa reagoida, jos pelko alkaa rajoittaa tavallista elämää: pentu ei esimerkiksi halua lähteä ulos, välttelee ihmisiä tai koiria tai joutuu jatkuvasti niin vaikeisiin tilanteisiin, ettei pysty tutkimaan ympäristöään normaalisti.
Myös pelon suunta on tärkeä. Jos pentu saa vähitellen lisää hyviä kokemuksia ja uskaltaa enemmän, ollaan yleensä menossa hyvään suuntaan. Jos pelko sen sijaan voimistuu tai alkaa levitä uusiin asioihin, apua kannattaa hakea mieluummin aikaisin kuin odottaa, että ongelma kasvaa.
Äkillistä käyttäytymisen muutosta ei kannata automaattisesti selittää pelkokaudella. Jos aiemmin reipas pentu muuttuu nopeasti selvästi varovaisemmaksi, alkaa vältellä kosketusta tai reagoi voimakkaasti tilanteisiin, jotka olivat sille aikaisemmin helppoja, myös kipu tai muu terveydellinen syy kannattaa sulkea pois eläinlääkärissä.
Pelokkaan pennun kanssa ei tarvitse odottaa siihen asti, että kyseessä on suuri käyttäytymisongelma. Hyvä ammattilainen voi auttaa arvioimaan, mitä pentu pelkää, millaisissa tilanteissa pelko syntyy ja miten sen arjesta ja harjoittelusta voidaan tehdä helpompaa.
Onko pentusi varovainen tai pelokas?
Kaikki pennut eivät suhtaudu maailmaan samalla tavalla. Yksi ryntää tutkimaan kaikkea uutta, kun taas toinen tarvitsee enemmän aikaa, etäisyyttä ja ihmisen tukea. Pelokkaan pennun kanssa tärkeintä ei ole yrittää ehtiä sosiaalistaa sitä mahdollisimman paljon, vaan löytää juuri sille sopiva tapa tutustua maailmaan.
Pentukurssi verkossa auttaa rakentamaan pennulle turvallista ja sujuvaa arkea sen omista lähtökohdista. Kurssilla käsitellään muun muassa sosiaalistamista, uusiin asioihin ja ympäristöihin tutustumista, lepoa, ulkoilua, yksinoloa ja tavallisia pentuajan haasteita.
Saat käytännön keinoja siihen, miten voit olla pennun tukena ilman, että sitä tarvitsee työntää tilanteisiin, joihin se ei vielä ole valmis.
Usein kysyttyä koiranpennun peloista
Lue lisää
- Koiranpennun sosiaalistaminen – miten pentu tutustuu ihmisiin, koiriin, ympäristöihin ja uusiin asioihin turvallisesti.
- Koiranpentu tulee kotiin – ensimmäisten päivien ja viikkojen rakentaminen pennun näkökulmasta.
- Koiranpennun koulutus – mitä pennulle kannattaa opettaa ja miten kouluttaminen kannattaa aloittaa.
- Koiranpennun käsittely ja hoitotoimet – miten kynsien leikkaamisesta, hampaiden hoidosta, käsittelystä ja eläinlääkärikäynneistä rakennetaan pennulle hyviä kokemuksia.
- Pentukurssi verkossa – käytännön tukea pennun sosiaalistamiseen ja sujuvan arjen rakentamiseen.
Lähteet
Flint, H. E., Coe, J. B., Serpell, J. A., Pearl, D. L. & Niel, L. (2018). Identification of fear behaviors shown by puppies in response to nonsocial stimuli. Journal of Veterinary Behavior, 28, 17–24. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2018.07.012
Gácsi, M., Maros, K., Sernkvist, S., Faragó, T. & Miklósi, Á. (2013). Human analogue safe haven effect of the owner: Behavioural and heart rate response to stressful social stimuli in dogs. PLOS ONE, 8(3), e58475. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0058475
Horn, L., Huber, L. & Range, F. (2013). The importance of the secure base effect for domestic dogs – Evidence from a manipulative problem-solving task. PLOS ONE, 8(5), e65296. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0065296
Howell, T. J., King, T. & Bennett, P. C. (2015). Puppy parties and beyond: The role of early age socialization practices on adult dog behavior. Veterinary Medicine: Research and Reports, 6, 143–153. https://doi.org/10.2147/VMRR.S62081
Merola, I., Prato-Previde, E. & Marshall-Pescini, S. (2012). Dogs’ social referencing towards owners and strangers. PLOS ONE, 7(10), e47653. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0047653
Morrow, M., Ottobre, J., Ottobre, A., Neville, P., St-Pierre, N., Dreschel, N. & Pate, J. L. (2015). Breed-dependent differences in the onset of fear-related avoidance behavior in puppies. Journal of Veterinary Behavior, 10(4), 286–294. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2015.03.002
Lue lisää koiranpennusta
Pennun ensimmäiset viikot
- Koiranpentu tulee kotiin
- Koiranpennun kehitys viikoittain
- Mitä koiranpentu tarvitsee
- Koiranpennun ensimmäinen vuosi – kattava opas
Arki ja koulutus
- Koiranpennun koulutus
- Koiranpennun ulkoilutus
- Koiran yksinolon harjoittelu
- Koiranpentu puree – miten toimia?
Sosiaalistaminen ja hyvinvointi
