Koira riehuu, juoksee ympäriinsä, hyppii ihmisiä vasten, tarttuu vaatteisiin tai hihnaan eikä tunnu pystyvän pysähtymään. Pennulla riehuminen voi toistua erityisesti iltaisin, toinen koira riehaantuu lenkillä ja kolmas silloin, kun kotiin tulee vieraita. Riehuminen ei kuitenkaan ole yksi tietty käyttäytyminen eikä sillä ole yhtä syytä. Koira voi riehua leikissä tai innostuessaan, mutta samantapainen toiminta voi liittyä myös turhautumiseen, väsymykseen, kuormittavaan tilanteeseen tai joskus fyysiseen epämukavuuteen. Siksi riehumisen vähentäminen alkaa siitä, että selvitetään, mitä koira tilanteessa tekee ja mitä ennen riehumista tapahtuu.
Koira riehuu – mistä se voi johtua?
Koiran riehuminen voi tarkoittaa esimerkiksi vauhdikasta juoksemista, hyppimistä, haukkumista, hihnaan tai vaatteisiin tarttumista ja ihmisen hammastelua. Riehuminen ei itsessään kerro käyttäytymisen syytä.
Koira voi riehua leikissä, innostuessaan, odottaessaan jotakin tai turhautuessaan. Riehumista voi esiintyä myös kuormittavan tilanteen aikana tai sen jälkeen. Pennun iltariehumista selitetään usein väsymyksellä, mutta pelkkä riehuminen tai sen ajankohta ei osoita, että pentu olisi yliväsynyt.
Jos riehuminen alkaa äkillisesti, lisääntyy selvästi tai koira on muuten tavallista levottomampi, myös kipu, ruoansulatuskanavan vaivat tai muu fyysinen epämukavuus on syytä ottaa huomioon.
Riehuminen kertoo siitä, miltä koiran käyttäytyminen näyttää. Se ei vielä kerro, miksi koira käyttäytyy niin.
- Mitä koiran riehuminen tarkoittaa?
- Koira riehuu leikissä
- Koira riehuu innostuessaan
- Koira riehuu turhautuessaan
- Koira riehuu lenkillä tai lenkin jälkeen
- Koira riehuu ja puree
- Koiranpentu riehuu
- Koiranpentu riehuu illalla tai yöllä
- Koira riehuu vieraiden tullessa
- Koira riehuu sisällä eikä rauhoitu
- Voiko riehumisen taustalla olla kipu, vatsavaiva tai närästys?
- Tyypilliset virheet, kun koira riehuu
- Miten koiran saa lopettamaan riehumisen?
- Milloin koiran riehumiseen kannattaa hakea apua?
- Usein kysyttyä koiran riehumisesta
- Lue lisää
Mitä koiran riehuminen tarkoittaa?
Riehuminen ei ole yksi tietty koiran käyttäytymisen muoto. Sanalla voidaan kuvata esimerkiksi vauhdikasta juoksemista, hyppimistä, haukkumista, hihnaan tai vaatteisiin tarttumista, ihmisen hammastelua, tavaroiden kanssa säntäilyä tai yleistä levottomuutta.
Saman sanan alle päätyy siis käyttäytymisiä, joilla voi olla hyvin erilainen tausta. Yksi koira juoksee ympäriinsä leikkiessään, toinen hyppii ja haukkuu odottaessaan pääsevänsä ulos ja kolmas tarttuu hihnaan silloin, kun se ei pääse haluamaansa suuntaan.
Myös koiran tunnetila voi olla näissä tilanteissa erilainen. Voimakas aktiivisuus voi liittyä esimerkiksi myönteiseen odotukseen tai turhautumiseen, eikä pelkästä käyttäytymisen voimakkuudesta voida päätellä, millaisena koira tilanteen kokee. Positiiviseen odotukseen ja turhautumiseen liittyvässä koirien käyttäytymisessä on tutkimuksissa havaittu sekä yhtäläisyyksiä että eroja (Bremhorst ym., 2019).
Tämän vuoksi riehumisen selvittämisessä kannattaa vaihtaa yleinen kuvaus tarkempiin havaintoihin. “Koira riehuu” antaa vähän tietoa. “Koira tarttuu hihnaan ja hyppii minua vasten aina, kun lähdemme puistosta kotiin” kertoo tilanteesta jo paljon enemmän.
Riehumista ei siis tarvitse ensimmäiseksi nimetä ongelmaksi tai yrittää saada loppumaan. Ensin tarvitaan tarkempi kuva siitä, mitä koira tekee ja missä tilanteessa käyttäytyminen esiintyy.
Onko koiran riehuminen zoomies eli FRAP?
Äkillisestä vauhdikkaasta juoksemisesta käytetään usein nimitystä zoomies. Ilmiöstä käytetään myös termiä frenetic random activity periods eli FRAP. Koira voi lähteä yhtäkkiä juoksemaan suurella vauhdilla, tehdä nopeita suunnanmuutoksia tai kiertää huonetta tai pihaa muutaman kierroksen.
Kaikki riehuminen ei kuitenkaan ole zoomies-käyttäytymistä. Pitkäkestoinen levottomuus, ihmiseen kohdistuva pureminen, hihnaan tarttuminen tai vieraiden tullessa alkava hyppiminen voivat liittyä aivan erilaisiin tilanteisiin.
Myöskään FRAP-nimitys ei itsessään selitä käyttäytymisen syytä. Zoomies-ilmiölle esitetään usein selityksiksi esimerkiksi ylimääräistä energiaa, innostumista, stressiä tai jännityksen purkautumista, mutta ilmiön syytä ei tunneta niin hyvin, että yksittäisen koiran riehumiselle voitaisiin päätellä selitys pelkän zoomies-leiman perusteella.
Nimi kuvaa siis ilmiötä paremmin kuin selittää sitä. Jos koiran riehuminen on lyhyt, äkillinen vauhtikohtaus, jossa koira juoksee ympäriinsä ja tekee nopeita suunnanmuutoksia, kyse voi olla niin sanotusta hepulikohtauksesta eli zoomies/FRAP-käyttäytymisestä.
Lue lisää: Miksi koira saa hepulikohtauksia?
Koira riehuu leikissä
Leikki voi näyttää vauhdikkaalta. Koira voi juosta, hyppiä, jahdata, painia, käyttää suutaan ja tehdä nopeita suunnanmuutoksia. Voimakas liikkuminen ei siksi itsessään tarkoita, että koira olisi liian kiihtynyt tai että riehuminen pitäisi saada loppumaan.
Koirien leikille on tyypillistä käyttäytymisen vaihtelu ja joustavuus. Myös koiran ja ihmisen välisessä leikissä esiintyy monia samoja käyttäytymisen piirteitä kuin koirien keskinäisessä leikissä, vaikka leikki mukautuu leikkikumppaniin (Rooney ym., 2000; Horowitz & Hecht, 2016).
Leikin aikana kannattaa tarkastella vauhdin lisäksi sitä, mitä kokonaisuudessa tapahtuu. Pystyykö koira pitämään taukoja ja muuttamaan toimintaansa? Jos mukana on toinen koira tai ihminen, hakeutuvatko molemmat takaisin leikkiin myös silloin, kun toiminta hetkeksi keskeytyy? Vauhdikaskin leikki voi olla molemmille osapuolille mielekästä.
Jos riehumista esiintyy vain tällaisissa tilanteissa, sitä ei välttämättä tarvitse vähentää lainkaan. Rauhallisuus ei ole koiran hyvinvoinnin mittari, eikä kaiken voimakkaan toiminnan tarvitse päättyä rauhoittumisharjoitukseen.
Sen sijaan tilanteeseen kannattaa puuttua, jos leikki muuttuu jatkuvasti sellaiseksi, että toinen osapuoli yrittää päästä pois, koira ei pysty mukauttamaan toimintaansa tai leikin yhteydessä syntyy turvallisuusriskejä.
Koira riehuu innostuessaan
Koira voi riehaantua myös silloin, kun se odottaa jotakin itselleen tärkeää. Lenkkivarusteiden ottaminen esille, tuttu harrastuspaikka, ruoka, leikkikalu, toinen koira tai kotiin saapuva ihminen voivat saada koiran liikkumaan nopeasti, hyppimään, haukkumaan tai tarttumaan tavaroihin.
Voimakas innostuminen ei ole itsessään ongelma. Koira saa innostua sille tärkeistä asioista, eikä tavoitteena tarvitse olla koira, joka kohtaa kiinnostavatkin tapahtumat aina rauhallisesti.
Ongelmaksi innostuminen muodostuu useammin silloin, kun koiran on vaikea toimia tilanteessa tai siirtyä eteenpäin. Esimerkiksi uloslähtö voi joka päivä muuttua pitkäksi hyppimiseksi ja hihnaan tarttumiseksi, tai vieraan saapuminen voi käynnistää riehumisen, joka jatkuu pitkään tervehtimisen jälkeenkin.
Tällöin kannattaa tarkastella koko tapahtumaketjua eikä vain sen riehakkainta hetkeä. Milloin koira huomaa, että jotakin kiinnostavaa on tapahtumassa? Mitkä ihmisen toimet ennakoivat sitä? Mitä koira tekee odottaessaan ja mitä sen toiminnasta seuraa?
Innostuminen ja turhautuminen voivat myös esiintyä samassa tilanteessa. Koira voi ensin innostua nähdessään toisen koiran ja turhautua hetkeä myöhemmin, kun hihna estää sitä pääsemästä tämän luo. Koirien positiiviseen odotukseen ja turhautumiseen liittyvässä käyttäytymisessä on havaittu sekä yhtäläisyyksiä että eroja (Bremhorst ym., 2019). Pelkästä vauhdista, haukkumisesta tai hyppimisestä ei siis voida päätellä, mitä koira tilanteessa kokee.
Innostumista ei tarvitse poistaa. Tavoitteena on rakentaa tilanteita, joissa koira pystyy innostuneenakin toimimaan ja joissa sillä on käytettävissään muitakin toimintatapoja kuin riehuminen.
Koira riehuu turhautuessaan
Turhautuminen voi näkyä hyvin vauhdikkaana toimintana. Koira voi hyppiä, haukkua, tarttua hihnaan tai vaatteisiin, säntäillä edestakaisin tai käyttää suutaan silloin, kun se ei pääse tekemään jotakin, mitä se sillä hetkellä haluaisi tehdä.
Tyypillinen tilanne syntyy, kun koira näkee toisen koiran tai ihmisen, jonka luo se haluaisi päästä, mutta hihna estää etenemisen. Turhautumista voi syntyä myös leikin tai muun mieluisan toiminnan loppuessa, koiran joutuessa odottamaan tai silloin, kun sen odottama tapahtuma ei toteudukaan.
Turhautuminen ei kuitenkaan näytä kaikilla koirilla samalta. Koirien turhautumisherkkyydessä ja turhauttavissa tilanteissa esiintyvässä käyttäytymisessä on havaittu huomattavaa yksilöllistä vaihtelua (McPeake ym., 2019). Siksi riehumista ei voida päätellä turhautumiseksi vain sen perusteella, että koira toimii voimakkaasti.
Hyödyllinen vihje löytyy usein siitä, mitä juuri ennen riehumista tapahtuu. Jos käyttäytyminen alkaa toistuvasti silloin, kun koiran pääsy johonkin estyy, mieluisa toiminta loppuu tai koira joutuu odottamaan jotakin, turhautuminen on yksi mahdollinen selitys.
Turhautuneen koiran auttaminen ei tarkoita, että koiran pitäisi aina saada haluamansa. Sille voidaan kuitenkin opettaa toimivia tapoja selvitä odottamisesta, esteistä ja pettymyksistä. Samalla kannattaa tarkastella, ovatko tilanteet koiralle kohtuullisen vaikeita ja saako se arjessaan riittävästi mahdollisuuksia toteuttaa itselleen tärkeitä asioita.
Pelkkä riehumisen kieltäminen ei poista sitä, mitä koira tilanteessa tavoittelee tai mikä sitä turhauttaa.
Lue lisää: Turhautuva koira – mistä koiran turhautuminen johtuu ja miten sitä voi auttaa?
Koira riehuu lenkillä tai lenkin jälkeen
Lenkillä riehuminen voi näyttää siltä, että koira tarttuu hihnaan, hyppii taluttajaa vasten, juoksee edestakaisin, puree vaatteita tai käsiä tai alkaa muuten toimia hyvin voimakkaasti. Joillakin koirilla riehuminen alkaa kesken lenkin, toisilla vasta kotimatkalla tai juuri kotiin palattaessa.
Tällaiselle käyttäytymiselle ei ole yhtä selitystä. Taustalla voi olla esimerkiksi turhautumista, voimakasta innostumista, vaikeita ohitustilanteita, ympäristön tapahtumia tai siirtyminen mieluisasta toiminnasta pois. Myös se, mitä lenkin aikana on tapahtunut ennen riehumista, voi olla olennaisempaa kuin riehumisen viimeiset minuutit.
Siksi kannattaa tarkastella, missä kohdassa lenkkiä käyttäytyminen tavallisesti alkaa. Tapahtuuko se toisten koirien kohtaamisen jälkeen? Kun koira ei pääse haluamaansa suuntaan? Kun pysähdytte? Kun lähdette metsästä kotiin? Vai vasta kotiovella?
Erityisesti toistuvissa tilanteissa tällainen tarkastelu voi paljastaa kuvion, joka jää helposti huomaamatta, jos huomio kohdistuu vain itse riehumiseen.
Lenkin jälkeen riehuvan koiran kohdalla yleinen päätelmä on, että koiralla on vielä liikaa energiaa ja se tarvitsee lisää liikuntaa. Tätäkään ei voida päätellä käyttäytymisestä. Lisää tekemistä ei kannata käyttää automaattisena ratkaisuna tilanteeseen, jonka syytä ei vielä tunneta.
Jos koira esimerkiksi kohtaa lenkillä jatkuvasti sille vaikeita tilanteita, olennaiseksi voi nousta myös se, miten se palautuu niiden välissä ja lenkin jälkeen. Palautuminen ei tarkoita vain paikallaan makaamista, vaan sitä, pystyykö koira vähitellen palaamaan joustavampaan toimintaan ja kiinnostumaan ympäristöstään tavalliseen tapaansa. Teidän palautumisartikkelissa tätä näkökulmaa käsitellään jo laajemmin.
Ratkaisu ei siis aina löydy siitä hetkestä, jossa riehuminen näkyy. Jos koira riehuu kotimatkalla, olennaiset tapahtumat ovat voineet alkaa jo paljon aikaisemmin lenkin aikana.
Jos koira lenkillä hyppii taluttajaa vasten, puree hihnaa, käsiä tai vaatteita ja tilanne näyttää hallitsemattomalta, kyse voi olla siitä käyttäytymiskokonaisuudesta, jota olemme kutsuneet demonikohtaukseksi. Siitä kannattaa ohjata suoraan omaan artikkeliin, jossa aihe on jo käsitelty perusteellisesti.
Lue lisää: Demonikohtaukset – kun koira hyppii ja puree taluttajaa lenkillä
Koira riehuu ja puree
Riehumiseen voi liittyä myös ihmisen käsien, vaatteiden tai hihnan puremista ja niihin tarttumista. Erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla vauhdikas toiminta ja suun käyttäminen esiintyvät usein yhdessä. Kaikkea tällaista käyttäytymistä ei kuitenkaan kannata niputtaa saman selityksen alle.
Koira voi käyttää suutaan leikissä, innostuessaan tai turhautuessaan. Se voi tarttua ihmiseen myös yrittäessään jatkaa toimintaa tai vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee. Toisessa tilanteessa pureminen voi liittyä siihen, että koira yrittää saada ihmisen lopettamaan, väistymään tai jättämään sen rauhaan.
Siksi riehumisen yhteydessä tapahtuvaa puremista ei kannata arvioida vain sen perusteella, kuinka vauhdikkaalta tilanne näyttää. Olennaista on tarkastella, missä tilanteessa pureminen alkaa, mihin se kohdistuu ja mitä koiran toiminnan seurauksena tapahtuu.
Jos koira esimerkiksi alkaa hyppiä ja tarttua vaatteisiin aina silloin, kun leikki lopetetaan, tilanne on erilainen kuin silloin, kun koira käyttää hampaitaan ihmisen koskettaessa sitä. Myös lenkin loppupuolella toistuva hyppiminen ja pureminen muodostaa oman tilanteensa.
Koiran lievempäänkin viestintään kannattaa reagoida, jotta sen ei tarvitse yrittää ilmaista samaa asiaa yhä voimakkaammin. Samalla kaikkea vauhdikkaaseen leikkiin tai innostumiseen liittyvää suun käyttöä ei pidä automaattisesti tulkita aggressiivisuudeksi.
“Koira riehuu ja puree” kuvaa siis sitä, mitä ihminen näkee. Sekään ei vielä kerro, miksi koira puree.
Lue lisää: Koira ottaa käden suuhun – mistä hammastelu johtuu?
Koiranpentu riehuu
Pennun riehuminen voi näyttää vauhdikkaalta juoksemiselta, hyppimiseltä, vaatteisiin tarttumiselta, käsien puremiselta, tavaroiden varastamiselta tai siltä, että pentu sinkoilee toiminnasta toiseen. Suun käyttäminen, leikki, ympäristön tutkiminen ja runsas aktiivisuus kuuluvat myös pennun normaaliin käyttäytymiseen, joten kaikkea riehumista ei tarvitse pitää ongelmana.
Pennun kohdalla on erityisen helppo päätyä etsimään yhtä selitystä. Riehumista voidaan pitää merkkinä liian vähäisestä liikunnasta, liiallisesta vireestä tai väsymyksestä. Pelkän riehumisen perusteella mitään näistä ei kuitenkaan voida päätellä.
Pennun käyttäytymistä kannattaa tarkastella tilanteittain. Riehuuko pentu leikkiessään ja lopettaa sen jälkeen oma-aloitteisesti? Alkaako pureminen silloin, kun leikki loppuu? Riehaantuuko pentu ihmisten tullessa kotiin? Alkaako vauhdikas toiminta lenkin jälkeen tai aina suunnilleen samaan aikaan illalla?
Pennulla myös ympäristö ja arjen rytmi ovat vielä uusia. Päivään voi mahtua paljon tilanteita, joissa se odottaa, innostuu, turhautuu ja opettelee vasta sitä, mitä erilaisissa tilanteissa tapahtuu. Siksi pennulta ei kannata odottaa aikuisen koiran kykyä siirtyä sujuvasti toiminnasta toiseen.
Jos riehumiseen liittyy erityisesti käsien ja vaatteiden puremista, pennun suun käyttöä kannattaa tarkastella omana kokonaisuutenaan eikä yrittää ratkaista kaikkea rauhoittumisharjoituksilla.
Lue lisää: Koiranpentu puree – miksi pentu puree ja mitä tehdä?
Muuttuuko pennun riehuminen puremiseksi?
Jos pentu tarttuu riehuessaan käsiin, vaatteisiin tai jalkoihin, puremista kannattaa tarkastella osana pennun koko tilannetta eikä vain yrittää estää hampaiden käyttöä.
Pentu puree -verkkokurssilla opit ymmärtämään, miksi pentu puree ja miten puremista voidaan vähentää arjessa.
Tutustu Pentu puree -verkkokurssiin →
Koiranpentu riehuu illalla tai yöllä
Moni pentu riehuu erityisesti iltaisin. Pentu saattaa juosta ympäri asuntoa, purra käsiä ja lahkeita, varastaa tavaroita tai vaikuttaa siltä, ettei se pysty lainkaan asettumaan. Joskus samanlaista riehumista esiintyy myös yöllä.
Pennun iltariehumista selitetään usein yliväsymyksellä. Väsymys voi vaikuttaa pennun käyttäytymiseen, ja riittävä uni on tärkeä osa pennun hyvinvointia. Tutkimus ei kuitenkaan anna perusteita päätellä pelkästä iltariehumisesta, että pentu olisi yliväsynyt. Kellonaika ei kerro käyttäytymisen syytä.
Jos pentu riehuu toistuvasti illalla, kannattaa tarkastella koko iltaa ja sitä edeltävää päivää. Mitä ennen riehumista tapahtuu? Onko juuri päästy lenkiltä? Onko perhe silloin aktiivinen? Leikitäänkö pennun kanssa? Loppuuko jokin pennulle tärkeä toiminta? Onko pentu nukkunut päivän aikana? Entä pystyykö se ylipäätään nukkumaan rauhassa silloin, kun se haluaisi levätä?
Myös itse iltariehumisesta voi muodostua toistuva toimintaketju. Jos pentu saa riehumisen alettua aina ihmisten huomion, leikkiä, aktivointia tai uuden ulkoilun, nämä tapahtumat voivat alkaa kuulua siihen, mitä illalla tavallisesti tapahtuu. Tämä ei tarkoita, että pentu riehuisi tahallaan saadakseen ihmiset palvelemaan itseään. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että käyttäytymiseen vaikuttavat myös sen seuraukset.
Ratkaisu ei siksi ole automaattisesti pennun väsyttäminen lisää eikä myöskään sen pakottaminen lepäämään. Jos pentu riehuu joka ilta, kannattaa tarkastella unen lisäksi päivän kokonaisuutta, riehumista edeltäviä tapahtumia ja sitä, mitä riehumisesta tavallisesti seuraa.
Jos pentu nukkuu vähän, heräilee jatkuvasti tai sen on vaikea asettua lepäämään myös muulloin kuin iltariehumisen aikana, unta kannattaa tarkastella omana kokonaisuutenaan.
Lue lisää: Kuinka paljon koiranpentu tarvitsee unta? Miksi pentu ei nuku tai rauhoitu?
Koira riehuu vieraiden tullessa
Vieraiden saapuminen voi olla koiralle hyvin merkityksellinen tapahtuma. Koira voi juosta ovelle, haukkua, hyppiä vieraita vasten, tarttua vaatteisiin, hakea tavaroita tai liikkua levottomasti ihmiseltä toiselle.
Riehuminen tulkitaan helposti merkiksi siitä, että koira on vain valtavan iloinen vieraista. Joillekin koirille kyse varmasti onkin voimakkaasta sosiaalisesta innostumisesta. Tilanteeseen voi kuitenkin liittyä myös odottamista ja turhautumista, ja osa koirista voi kokea vieraiden saapumisen jännittävänä tai vaikeana. Pelkästä vauhdikkaasta käyttäytymisestä ei voida päätellä koiran tunnetilaa.
Tilannetta kannattaa tarkastella jo ennen kuin vieras astuu ovesta sisään. Ovikello, auton ääni pihassa tai ihmisten valmistautuminen vieraan tuloon voivat ennakoida koiralle tulevaa tapahtumaa. Riehuminen voi siis alkaa paljon ennen varsinaista tervehtimistä.
Myös ihmisten toiminnalla on merkitystä. Jos koira pääsee tervehtimään vasta hypittyään, haukuttuaan tai odotettuaan pitkään oven takana, tilanteeseen voi muodostua voimakas odotuksen ja estymisen ketju. Toisaalta koiran eristäminen vieraista ei automaattisesti ratkaise tilannetta, jos se haluaisi päästä heidän luokseen ja turhautuu esteen taakse.
Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka suhtautuu vieraisiin välinpitämättömästi. Sosiaalinen koira saa olla ihmisistä kiinnostunut. Harjoittelussa voidaan sen sijaan rakentaa ennakoitava tapa ottaa vieraat vastaan ja auttaa koiraa toimimaan myös silloin, kun se on innostunut.
Jos koira hyppii erityisesti ihmisiä vasten, tätä käyttäytymistä kannattaa tarkastella tarkemmin omana kokonaisuutenaan.
Lue lisää: Koira hyppii vasten – miten hyppimistä voi vähentää?
Räjähtääkö galaksi, kun kotiin tulee vieraita?
Jos ovikello tai vieraiden saapuminen käynnistää haukkumisen, hyppimisen tai riehumisen, tilanteeseen voidaan rakentaa koiralle selkeämpi ja helpompi toimintamalli.
Kun kotiin tulee vieraita ja galaksit räjähtää -verkkokurssilla harjoittelet vierastilanteita vaihe vaiheelta oman koirasi kanssa.
Koira riehuu sisällä eikä rauhoitu
Jos koira riehuu paljon sisällä eikä tunnu pystyvän asettumaan, kyse voi olla eri asiasta kuin lyhyestä leikki- tai hepulikohtauksesta. Koira saattaa vaellella, hakea jatkuvasti tekemistä, tuoda tavaroita, haukkua, seurata ihmistä, käynnistää leikkiä tai nousta pian uudelleen lepäämään mentyään.
Tässäkin tilanteessa ensimmäinen selitys on usein liikunnan puute. Koiraa ulkoilutetaan enemmän, sille järjestetään lisää aktivointia ja päivään lisätään tehtäviä, jotta se lopulta väsyisi.
Joskus koira toki tarvitsee enemmän mahdollisuuksia liikkua, tutkia ympäristöä ja toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Levottomuutta ei kuitenkaan voida päätellä liikunnan puutteeksi pelkästään sen perusteella, että koira liikkuu paljon.
Kannattaa tarkastella myös sitä, millainen koiran päivä kokonaisuudessaan on. Jääkö sille mahdollisuuksia nukkua ja levätä ilman häiriöitä? Odottaako koira jatkuvasti seuraavaa toimintaa? Onko arjessa paljon tapahtumia, harrastuksia tai tilanteita, jotka ovat juuri tälle koiralle vaativia? Saako koira tehdä itselleen mielekkäitä asioita myös omaehtoisesti?
Rauhoittuminenkaan ei ole vain taito, joka koiralta joko löytyy tai puuttuu. Ympäristö, koiran kokemukset, odotukset ja fyysinen vointi vaikuttavat siihen, kuinka helppoa lepääminen eri tilanteissa on.
Jos koiran on jatkuvasti vaikea asettua, asiaa kannattaa siksi tarkastella laajemmin kuin opettamalla sille paikka tai palkitsemalla paikallaan olemisesta. Paikallaan oleva koira ja palautunut koira eivät tarkoita automaattisesti samaa asiaa.
Lue lisää: Miksi koira ei osaa rauhoittua?
Onko koirasi vaikea rauhoittua?
Jos koira vaeltelee, hakee jatkuvasti tekemistä tai sen on vaikea asettua lepäämään, rauhoittumista voidaan tukea myös harjoittelulla.
Rauhoittuminen-verkkokurssilla harjoitellaan rauhoittumista koiralähtöisesti osana arkea – ei vain paikallaan pysymisenä.
Tutustu Rauhoittuminen-verkkokurssiin →
Voiko riehumisen taustalla olla kipu, vatsavaiva tai närästys?
Jos koiran riehuminen tai levottomuus alkaa äkillisesti, lisääntyy selvästi tai koiran käyttäytyminen muuten muuttuu, myös fyysinen vointi kannattaa ottaa huomioon. Kaikki levottomuus ei ole koulutusongelma.
Kipu ei aina näy ontumisena tai liikkumisen välttelynä. Kipuun voi liittyä muutoksia esimerkiksi aktiivisuudessa, levossa, liikkumisessa ja siinä, miten koira reagoi ympäristön tapahtumiin. Kivun ja käyttäytymisongelmien yhteyttä käsittelevässä kirjallisuudessa on kuvattu hyvin erilaisia käyttäytymisen muutoksia, ja käyttäytymisen äkillinen muuttuminen on yksi syy selvittää myös mahdolliset terveydelliset tekijät (Mills ym., 2020).
Myös ruoansulatuskanavan vaivat voivat aiheuttaa epämukavaa oloa ja levottomuutta. Omistajan närästykseksi kuvaamiin oireisiin voi liittyä esimerkiksi maiskuttelua, toistuvaa nielemistä, ruohon tai muiden materiaalien syömistä, ruokahalun muutoksia, pahoinvointia tai oksentelua. Yksittäinen näistä oireista ei kuitenkaan kerro, mistä koiran oireilu johtuu.
Riehumista ei siis pidä tulkita närästyksen tai suolistovaivan oireeksi pelkän käyttäytymisen perusteella. Terveydellisen syyn mahdollisuus korostuu, jos käyttäytyminen on koiralle uutta tai sen yhteydessä esiintyy muitakin muutoksia: koira heräilee tai vaihtaa jatkuvasti asentoa, sen ruokahalu tai ulostaminen muuttuu, se oksentelee, vaikuttaa pahoinvoivalta tai reagoi kosketukseen tai liikkumiseen aikaisemmasta poikkeavalla tavalla.
Koulutuksella voidaan vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta sillä ei voida poistaa kipua, pahoinvointia tai muuta fyysistä epämukavuutta. Jos koiran käytös muuttuu selvästi ilman ilmeistä syytä tai mukana on muita oireita, terveydentila kannattaa arvioida eläinlääkärissä ennen kuin riehumista lähdetään ratkaisemaan pelkästään harjoittelulla.
Lue lisää: Koiran närästys – oireet, syyt ja mitä asialle voi tehdä
Tyypilliset virheet, kun koira riehuu
Koska riehumiselle ei ole yhtä syytä, myös siihen annetut yleisohjeet voivat mennä pahasti pieleen. Sama neuvo voi auttaa yhdessä tilanteessa ja olla toisessa täysin väärä.
Koiraa yritetään väsyttää lisää
Riehuvan koiran ajatellaan usein tarvitsevan enemmän liikuntaa tai aktivointia, jotta ylimääräinen energia saadaan kulutettua. Joskus koira voikin tarvita enemmän mielekästä tekemistä, mutta riehuminen ei itsessään osoita liikunnan puutetta.
Jos taustalla on esimerkiksi turhautumista, väsymystä, kuormittavia tilanteita tai fyysistä epämukavuutta, lisää tekemistä ei ratkaise syytä.
Kaikki riehuminen selitetään yliväsymyksellä
Varsinkin pennun iltariehuminen tulkitaan helposti yliväsymykseksi. Riittävä uni on tärkeää, mutta riehuminen ei ole testi, jolla väsymys voidaan tunnistaa.
Väsymys voi olla osa kokonaisuutta, mutta se ei ole jokaisen iltavillin automaattinen selitys.
Koira yritetään vain saada rauhoittumaan
Rauhallisen käyttäytymisen harjoittelu voi olla hyödyllistä, mutta paikallaan oleminen ei ratkaise kaikkia riehumisen syitä. Turhautunut koira tarvitsee apua turhauttaviin tilanteisiin, kipeä koira hoitoa ja innostunut koira voi tarvita toimivia tapoja selvitä sille vaikeista siirtymistä.
Näkyvän aktiivisuuden vähentäminen ja koiran olon helpottaminen eivät ole sama asia.
Riehuminen kielletään tai katkaistaan voimalla
Fyysinen estäminen tai rankaiseminen voi saada näkyvän käyttäytymisen loppumaan, mutta se ei kerro, että käyttäytymisen taustalla ollut syy olisi muuttunut. Aversiivisiin koulutusmenetelmiin on lisäksi yhdistetty koirilla hyvinvointihaittoja (Vieira de Castro ym., 2020; China ym., 2020).
Tilanteen saaminen hallintaan ja käyttäytymisen muuttaminen ovat kaksi eri asiaa.
Koiraa aktivoidaan aina, kun se riehuu
Myöskään uuden tekemisen tarjoaminen ei ole automaattinen ratkaisu. Jos jokaiseen levottomaan hetkeen vastataan leikillä, aktivointitehtävällä tai uudella lenkillä, voi jäädä selvittämättä, mitä koira tilanteessa oikeastaan tarvitsee.
Riehuminen tulkitaan tottelemattomuudeksi
Koira voi osata jonkin taidon rauhallisessa tilanteessa mutta olla kykenemätön samaan toimintaan voimakkaan innostumisen, turhautumisen tai muun vaikean tilanteen keskellä. Tämä ei tarkoita, että koira olisi päättänyt olla tottelematta.
Eikä kaikkea riehumista tarvitse ylipäätään poistaa. Koira saa juosta, leikkiä ja innostua. Tavoitteena ei ole mahdollisimman rauhallinen koira, vaan koira, jolla on mahdollisuus sekä toimia vauhdikkaasti että levätä, palautua ja selviytyä sille vaikeista tilanteista.
Miten koiran saa lopettamaan riehumisen?
Riehumiseen ei ole yhtä harjoitusta, joka toimisi kaikissa tilanteissa. Sopiva tapa riippuu siitä, onko kyse esimerkiksi leikistä, innostumisesta, turhautumisesta, vaikeasta tilanteesta, levottomuudesta vai fyysisestä epämukavuudesta.
Ensimmäinen askel on muuttaa yleinen kuvaus tarkemmaksi havainnoksi. “Koira riehuu” kertoo vähän. “Koira tarttuu hihnaan ja hyppii minua vasten aina, kun lähdemme puistosta kotiin” kertoo jo, missä tilanteessa käyttäytymistä kannattaa lähteä muuttamaan.
Sen jälkeen voidaan tarkastella, mitä ennen riehumista tapahtuu ja mitä siitä seuraa. Toistuuko käyttäytyminen samoissa tilanteissa? Liittyykö siihen odottamista, toiminnan loppumista tai pääsyn estymistä? Saako koira riehumisen jälkeen jotakin, mitä se tavoittelee? Näin löytyy usein ensimmäisiä vihjeitä siitä, mikä käyttäytymiseen vaikuttaa.
Harjoittelussa kannattaa rakentaa koiralle vaihtoehtoja jo ennen kuin tilanne on vaikeimmillaan. Turhautuvalle koiralle voidaan harjoitella odottamista ja luopumista, vieraista innostuvalle ennakoitavaa tervehtimistapaa ja lenkillä riehuvalle toimivia tapoja selvitä niistä tilanteista, joissa riehuminen tavallisesti alkaa.
Samalla koiran arjen kokonaisuuden pitää tukea harjoittelua. Riittävä uni ja lepo, mielekäs tekeminen, mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen sekä koiralle sopiva määrä liikuntaa ovat tärkeämpiä kuin yritys löytää kaikille riehuville koirille sama määrä aktivointia tai lepoa.
Riehumista ei tarvitse saada loppumaan hinnalla millä hyvänsä. Tavoitteena on ymmärtää, missä tilanteissa koira tarvitsee apua ja rakentaa sille niihin toimivampia vaihtoehtoja.
Milloin koiran riehumiseen kannattaa hakea apua?
Riehuminen kuuluu monissa tilanteissa koiran normaaliin käyttäytymiseen, eikä vauhdikas koira tarvitse automaattisesti kouluttajaa tai käytösneuvojaa. Apua kannattaa hakea silloin, kun käyttäytyminen haittaa selvästi koiran tai ihmisten arkea, tilanteisiin liittyy turvallisuusriski tai riehumisen syytä on vaikea hahmottaa.
Ammattilaisen apu voi olla hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun koira puree ihmistä, riehuminen toistuu voimakkaana samoissa tilanteissa, koira ei tunnu palautuvan tilanteiden jälkeen tai arkea joudutaan jatkuvasti järjestämään käyttäytymisen välttämiseksi.
Jos käyttäytyminen alkaa äkillisesti, muuttuu selvästi aikaisemmasta tai siihen liittyy muita muutoksia koiran voinnissa, terveydelliset syyt kannattaa selvittää eläinlääkärissä. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun mukana on kipuun tai ruoansulatuskanavan vaivoihin sopivia oireita, muutoksia ruokahalussa tai unessa tai koira reagoi kosketukseen tai liikkumiseen aikaisemmasta poikkeavasti.
Käytösneuvonnassa riehumista voidaan tarkastella juuri sen koiran ja arjen näkökulmasta: missä tilanteissa käyttäytyminen esiintyy, mitä sitä ennen tapahtuu ja millaisia muutoksia ympäristöön, tilanteisiin ja harjoitteluun kannattaa tehdä.
Avun hakemiseen ei tarvitse odottaa, että riehumisesta muodostuu suuri ongelma. Jo toistuvan tilanteen ymmärtäminen voi tehdä harjoittelusta huomattavasti selkeämpää.
Jäikö koiran riehumisen syy epäselväksi?
Jos koirasi riehuu, hyppii, puree tai sen on vaikea rauhoittua etkä tiedä, mistä käyttäytyminen johtuu, asiaa voidaan selvittää yhdessä käytösneuvonnassa.
Käymme läpi tilanteet, joissa riehumista esiintyy, mitä niitä ennen tapahtuu ja mistä käyttäytymistä kannattaa lähteä purkamaan. Saat juuri oman koirasi tilanteeseen sopivat seuraavat askeleet.
Usein kysyttyä koiran riehumisesta
Koiran riehumiselle ei ole yhtä syytä. Koira voi riehua esimerkiksi leikissä, innostuessaan tai turhautuessaan. Samantapainen käyttäytyminen voi liittyä myös vaikeaan tilanteeseen, vähäiseen lepoon tai fyysiseen epämukavuuteen. Syy selviää paremmin tarkastelemalla sitä, mitä koira tekee ja mitä ennen riehumista tapahtuu.
Koiran riehumiselle ei ole yhtä syytä. Koira voi riehua esimerkiksi leikissä, innostuessaan tai turhautuessaan. Samantapainen käyttäytyminen voi liittyä myös vaikeaan tilanteeseen, vähäiseen lepoon tai fyysiseen epämukavuuteen. Syy selviää paremmin tarkastelemalla sitä, mitä koira tekee ja mitä ennen riehumista tapahtuu.
Iltaisin riehuminen ei automaattisesti tarkoita yliväsymystä tai liiallista energiaa. Olennaista on tarkastella koiran koko päivää, unen ja levon määrää, illan tapahtumia sekä sitä, mitä riehumista ennen ja sen jälkeen tavallisesti tapahtuu.
Lenkin jälkeiseen riehumiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi lenkin tapahtumat, innostuminen, turhautuminen tai siirtyminen ulkoilusta takaisin kotiin. Riehumisesta ei voi päätellä, että lenkki olisi ollut liian lyhyt tai että koira tarvitsisi lisää liikuntaa.
Pureminen tai hammastelu voi liittyä esimerkiksi leikkiin, innostumiseen, turhautumiseen tai yritykseen vaikuttaa ihmisen toimintaan. Jos koira puree käsittelyn tai kosketuksen yhteydessä, tilannetta kannattaa tarkastella erikseen. Kaikki riehumiseen liittyvä suun käyttäminen ei ole aggressiivisuutta.
Riehumiseen ei ole yhtä kaikille koirille sopivaa keinoa. Harjoittelu kannattaa suunnitella sen mukaan, missä tilanteessa käyttäytyminen esiintyy ja mikä siihen vaikuttaa. Tavoitteena ei myöskään tarvitse olla kaiken vauhdikkaan käyttäytymisen poistaminen.
Vauhdikas juokseminen, leikkiminen ja innostuminen kuuluvat koiran normaaliin käyttäytymiseen. Riehumiseen kannattaa kiinnittää enemmän huomiota, jos se haittaa koiran tai ihmisten arkea, aiheuttaa turvallisuusriskejä, koiran on jatkuvasti vaikea palautua tai käyttäytyminen muuttuu äkillisesti.
Lue lisää
- Demonikohtaukset – kun koira hyppii ja puree taluttajaa lenkillä
- Koira ottaa käden suuhun – mistä hammastelu johtuu?
- Koiranpentu puree – miksi pentu puree ja mitä tehdä?
- Miksi koira ei osaa rauhoittua?
- Turhautuva koira – mistä koiran turhautuminen johtuu ja miten sitä voi auttaa?
Lähteet
Bremhorst, A., Sutter, N. A., Würbel, H., Mills, D. S. & Riemer, S. (2019). Differences in facial expressions during positive anticipation and frustration in dogs awaiting a reward. Scientific Reports, 9, 19312. https://doi.org/10.1038/s41598-019-55714-6
China, L., Mills, D. S. & Cooper, J. J. (2020). Efficacy of dog training with and without remote electronic collars vs. a focus on positive reinforcement. Frontiers in Veterinary Science, 7, 508. https://doi.org/10.3389/fvets.2020.00508
Horowitz, A. & Hecht, J. (2016). Examining dog-human play: The characteristics, affect, and vocalizations of a unique interspecific interaction. Animal Cognition, 19(4), 779–788. https://doi.org/10.1007/s10071-016-0976-3
McPeake, K. J., Collins, L. M., Zulch, H. & Mills, D. S. (2019). The Canine Frustration Questionnaire—Development of a new psychometric tool for measuring frustration in domestic dogs (Canis familiaris). Frontiers in Veterinary Science, 6, 152. https://doi.org/10.3389/fvets.2019.00152
Mills, D. S., Demontigny-Bédard, I., Gruen, M., Klinck, M. P., McPeake, K. J., Barcelos, A. M., Hewison, L., Van Haevermaet, H., Denenberg, S., Hauser, H., Koch, C., Ballantyne, K., Wilson, C., Mathkari, C. V., Pounder, J., Garcia, E., Darder, P., Fatjó, J. & Levine, E. (2020). Pain and problem behavior in cats and dogs. Animals, 10(2), 318. https://doi.org/10.3390/ani10020318
Rooney, N. J., Bradshaw, J. W. S. & Robinson, I. H. (2000). A comparison of dog–dog and dog–human play behaviour. Applied Animal Behaviour Science, 66(3), 235–248. https://doi.org/10.1016/S0168-1591(99)00078-7
Vieira de Castro, A. C., Fuchs, D., Morello, G. M., Pastur, S., de Sousa, L. & Olsson, I. A. S. (2020). Does training method matter? Evidence for the negative impact of aversive-based methods on companion dog welfare. PLOS ONE, 15(12), e0225023. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0225023