Koiranpennun ulkoilutuksessa tärkeintä ei ole lenkin pituus vaan se, millaista ulkoilu on. Pennulle sopiva ulkoilu on turvallista, omaehtoista ympäristön tutkimista, liikkumista ja uusiin asioihin tutustumista.
Moni tuore koiranomistaja pohtii:
- Kuinka paljon koiranpentua saa ulkoiluttaa?
- Kuinka pitkä lenkki pennulle sopii?
- Pitääkö pentua väsyttää?
- Milloin pennun kanssa voi mennä ulos?
- Entä jos pentu vetää hihnassa tai pysähtelee jatkuvasti?
Yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää pennun ulkoilulle ei ole. Sopiva määrä riippuu esimerkiksi pennun iästä, yksilöllisistä ominaisuuksista, ympäristöstä ja siitä, kuinka kuormittavaa ulkoilu on.
Pennun ulkoilussa määrää tärkeämpää on laatu.
Katso käytännön ohjeet siitä, miten ulkoilu kannattaa aloittaa Hihnakäytöksen perusteet -verkkokurssilta.
Koiranpennun ulkoilutuksesta liikkuu paljon neuvoja, mutta yksi asia unohtuu usein kokonaan:
Pentu ei tarvitse ensisijaisesti liikuntaa – se tarvitsee mahdollisuuden tutustua maailmaan.
Pennulle ulkoilu on paljon muutakin kuin kävelyä:
- uusien hajujen tutkimista,
- erilaisten alustojen kokeilemista,
- ympäristöön tutustumista,
- sosiaalistumista ja
- turvallisten kokemusten keräämistä.
Tästä syystä koiranpennun ulkoilutusta ei kannata ajatella samalla tavalla kuin aikuisen koiran lenkkeilyä (eikä aikuisenkaan koiran lenkkeilyä kannata ajatella tehokkuus edellä).
Tässä artikkelissa käymme läpi, kuinka paljon pentu tarvitsee liikuntaa, miten tunnistaa väsymisen merkit, mitä hyötyä leikkikavereista on ja miten rakentaa pennulle turvallinen suhde ulkoiluun jo ensimmäisistä viikoista lähtien.
Olet ehkä kuullut nämä neuvot
Kun puhutaan koiranpennun ulkoilutuksesta, vastaan tulee usein hyvin erilaisia ohjeita.
- “Pentua pitää väsyttää paljon, jotta se rauhoittuu kotona.”
- “Viisi minuuttia lenkkiä per ikäkuukausi.”
- “Pentu tarvitsee useita pitkiä lenkkejä päivässä.”
- “Anna pennun juosta niin paljon kuin se jaksaa.”
Ongelma on, että useimmat näistä neuvoista yrittävät ratkaista monimutkaista asiaa yhdellä säännöllä. Todellisuudessa pennun ulkoilutuksen sopiva määrä riippuu esimerkiksi iästä, rodusta, yksilöstä, ympäristöstä ja siitä, mitä ulkoilulla oikeastaan tehdään. Viiden minuutin sääntö ei kerro mitään siitä, kuinka kuormittavaa liike ja ympäristö on ollut henkisesti tai fyysisesti.
Toisaalta pitkäkään ulkoilu ei välttämättä kuormita pentua paljon, jos se saa liikkua omaan tahtiinsa rauhallisessa ympäristössä.
Siksi tärkeämpi kysymys kuin:
“Kuinka monta minuuttia pentua saa ulkoiluttaa?”
on usein:
“Millainen ulkoilu auttaa juuri tätä pentua kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi?”
Artikkelin sisältö
- Mitä koiranpentu tarvitsee ulkoilulta?
- Kuinka paljon koiranpentua saa ulkoiluttaa?
- Pitääkö pentua väsyttää?
- Mistä tunnistaa väsyneen tai kuormittuneen pennun?
- Pennun sosiaalistaminen ja uudet ympäristöt
- Kannattaako pentua viedä leikkitreffeille?
- Pentu ei automaattisesti osaa kulkea hihnassa
- Mitkä varusteet lenkille pennun kanssa
- Rokottamattoman pennun ulkoilu
- Yleisimmät virheet koiranpennun ulkoilussa
- Mitä tutkimukset sanovat pennun ulkoilutuksesta
- Kaipaatko asiantuntijan apua?
- Usein kysyttyjä kysymyksiä koiranpennun ulkoilusta
- Lähteet
Mitä koiranpentu oikeastaan tarvitsee ulkoilulta?
Moni tuore koiranomistaja ajattelee ulkoilutusta ennen kaikkea liikuntana. Aikuisen koiran kohdalla tämä onkin osittain totta, mutta pennun maailmassa ulkoilu tarkoittaa jotain aivan muuta.
Koiranpennulle ulkoilu on ennen kaikkea tutkimista, oppimista ja kokemusten keräämistä. Jokainen ulkoilu tarjoaa uusia hajuja, ääniä, alustoja, ihmisiä, eläimiä ja tilanteita, joihin pentu muodostaa käsityksensä maailmasta. Siksi pennun ulkoilutusta ei kannata arvioida pelkästään kuljetun matkan tai käytettyjen minuuttien perusteella.
Pentu voi väsyä enemmän viiden minuutin vierailusta uudessa ympäristössä kuin puolen tunnin rauhallisesta tutkimisesta tutulla metsäpolulla.
Pennulle maailma on valtava
Aikuiselle ihmiselle lähikortteli näyttää usein tylsältä ja tutulta. Pennulle sama ympäristö voi olla täynnä ihmeitä.
- Yksi pensas kertoo, mitä alueella on tapahtunut yön aikana.
- Tuulen mukana kulkeutuu uusia hajuja.
- Naapurin koira on jättänyt viestin nurmikolle.
- Tien toisella puolella liikkuu jotakin, mitä pentu ei ole koskaan ennen nähnyt.
Siinä missä ihminen lähtee ulos liikkumaan, pentu lähtee ulos tutkimaan.
Haistelu on tärkeää tekemistä
Moni omistaja huolestuu, jos lenkki ei etene kovin pitkälle. Todellisuudessa haistelu on yksi tärkeimmistä asioista, joita pentu voi ulkona tehdä. Hajujen tutkiminen auttaa pentua keräämään tietoa ympäristöstään, käyttää sen aivoja ja tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.
Joskus kaikkein onnistunein pentulenkki voi näyttää ulkopuolisen silmissä siltä, ettei mitään tapahdu. Pentu nuuhkii, pysähtelee ja ihmettelee maailmaa omaan tahtiinsa. Juuri silloin se saattaa oppia eniten.
Ulkoilu on myös sosiaalistumista
Pentu ei sosiaalistu vain tapaamalla muita koiria. Sosiaalistumista on myös se, että pentu oppii kohtaamaan erilaisia ihmisiä, ääniä, liikennevälineitä, ympäristöjä ja tilanteita turvallisesti. Tavoitteena ei ole, että pentu rakastaisi kaikkea. Paljon tärkeämpää on, että se oppii suhtautumaan tavallisiin asioihin rauhallisesti ja luottavaisesti.
Siksi pennun kanssa ei tarvitse jatkuvasti etsiä uusia elämyksiä. Usein parhaat kokemukset syntyvät siitä, että pentu saa tutkia maailmaa turvallisesti oman ihmisensä tukemana.
Omistajan tärkein tehtävä on olla turva
Moni pohtii, mitä pennulle pitäisi opettaa ulkoilun aikana. Yksi tärkeimmistä asioista ei ole temppu tai taito, vaan turvallisuuden tunne. Kun pentu kohtaa jotain uutta tai jännittävää, omistajan tehtävä ei ole pakottaa sitä eteenpäin, vaan auttaa sitä käsittelemään tilannetta.
- Joskus se tarkoittaa pysähtymistä.
- Joskus etäisyyden ottamista.
- Joskus syliin nostamista.
Ja joskus sitä, että istutaan hetkeksi alas ja annetaan pennun tarkkailla ympäristöä rauhassa.
Hyvin sujunut pentu-ulkoilu ei ole suoritus. Se on tilanne, jossa pentu saa tutustua maailmaan omaan tahtiinsa ja oppia samalla, että sen ihminen on turvallinen paikka myös uusissa tilanteissa.
Kuinka paljon koiranpentua saa ulkoiluttaa?
Tämä on yksi yleisimmistä koiranpentuihin liittyvistä kysymyksistä, eikä ihme. Moni omistaja pelkää liikuttavansa pentua joko liian vähän tai liikaa. Valitettavasti yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa.
Saatat törmätä esimerkiksi niin sanottuun viiden minuutin sääntöön, jonka mukaan pentua saisi ulkoiluttaa viisi minuuttia jokaista ikäkuukautta kohden. Tällaiset nyrkkisäännöt ovat helppoja muistaa, mutta ne eivät huomioi pentujen välisiä valtavia eroja. Viiden kuukauden ikäinen bordercollie, tanskandoggi ja chihu eivät ole keskenään samanlaisia liikkujia. Myös ympäristöllä on suuri merkitys. Kymmenen minuutin tutkimusretki vilkkaassa kaupunkikeskustassa voi kuormittaa pentua enemmän kuin puolen tunnin rauhallinen kävely tutussa metsässä.
Matkaa tärkeämpää on kuormitus. Pennun ulkoilutuksessa ei kannata tuijottaa pelkästään minuutteja tai kilometrejä.
Paljon tärkeämpää on tarkastella sitä, kuinka kuormittava ulkoilu on ollut. Hyvä sääntö on, että mitä kuormittavampaa, sitä lyhyempänä ulkoilu kannattaa pitää.
Kuormitusta voivat lisätä esimerkiksi:
- uudet ympäristöt
- vieraat ihmiset
- muut koirat
- liikenne
- voimakkaat äänet
- jännittävät tilanteet
- jatkuva hihnassa kulkeminen
- runsas itsehillinnän tarve
Toisaalta rauhallinen haistelu, omaehtoinen tutkiminen ja turvallisessa ympäristössä liikkuminen kuormittavat yleensä vähemmän ja silloin aikakin voi olla pidempi.
Pentu saa liikkua omaan tahtiinsa. Parasta liikuntaa useimmille pennuille on omaehtoinen liikkuminen.
Kun pentu saa kulkea omaan tahtiinsa, se myös säätelee itse paremmin rasitustaan. Se pysähtyy haistelemaan, vaihtaa vauhtia, pitää taukoja ja tutkii ympäristöä. Pentu ei kuitenkaan osaa itse kertoa tai tietää, mikä on sopivasti – pentu saattaa liikkua enemmän kuin sile olisi hyväksi.
Tästä syystä monet pennut jaksavat liikkua yllättävän pitkiäkin aikoja silloin, kun ne saavat tehdä sen omilla ehdoillaan. Sopiva tapa ulkoilla pennun kanssa on viettää paineetonta aikaa esimerkiksi pihalla, jossa ei tule kovaa tarvetta koko ajan liikkua tehokkaasti vaan on mahdollisuuksia myös vain olemiseen. Tasavauhtinen hihnalenkki ihmisen tahdissa on pennulle usein huomattavasti vaativampaa kuin oleskelu.
Liika liikunta ei yleensä näytä väsymykseltä. Moni kuvittelee, että ylirasittunut pentu käpertyy nukkumaan.
Todellisuudessa ylikuormitus näkyy usein aivan päinvastaisella tavalla. Pentu voi:
- kiihtyä
- alkaa purea hihnaa
- näykkiä ihmisiä
- juosta ympäriinsä hallitsemattomasti
- haukkua tavallista enemmän
- saada niin sanottuja “hepuleita”
Tästä syystä riehuminen ei aina tarkoita sitä, että pentu tarvitsisi lisää aktiviteettia. Joskus se kertoo siitä, että päivän tapahtumia on ollut jo liikaa.
Laatu voittaa määrän. Pennun ulkoilutuksessa tärkeintä ei yleensä ole määrä vaan laatu.
Lyhytkin ulkoilu voi olla erittäin arvokas, jos pentu saa tutkia ympäristöä, käyttää aistejaan ja kerätä turvallisia kokemuksia.
Kun tavoitteena ei ole väsyttää pentua vaan auttaa sitä tutustumaan maailmaan, ulkoilusta tulee usein sekä pennulle että omistajalle huomattavasti rennompaa.
Pitääkö pentua väsyttää?
Moni koiranomistaja saa neuvoksi väsyttää pentua mahdollisimman paljon. Ajatuksena on, että väsynyt pentu käyttäytyy paremmin, nukkuu enemmän eikä keksi omia puuhiaan. Ajatus kuulostaa loogiselta, mutta todellisuus on usein monimutkaisempi.
Pennun hyvinvointi ei riipu siitä, kuinka väsynyt se on, vaan siitä, kuinka hyvin sen tarpeet täyttyvät kokonaisuutena. Liikkuminen, tutkiminen, lepo, turvallisuuden tunne ja sopiva määrä virikkeitä muodostavat yhdessä tasapainoisen arjen.
Väsynyt pentu ei aina ole tyytyväinen pentu
Joskus pentu kyllä väsyy pitkän päivän jälkeen, mutta se ei tarkoita, että päivä olisi ollut sille hyvä. Liian pitkä ulkoilu, runsaat vierailut, jatkuvat leikkitreffit tai useat uudet kokemukset samana päivänä voivat kuormittaa pentua enemmän kuin omistaja huomaa. Ylikuormittunut pentu ei välttämättä käy rauhallisesti nukkumaan, vaan voi muuttua levottomaksi, kiihtyneeksi tai jopa riehakkaaksi. Moni omistaja tulkitsee tämän virheellisesti merkiksi siitä, että pentu tarvitsee lisää tekemistä. Todellisuudessa pentu saattaa tarvita juuri päinvastaista: lepoa ja palautumista.
Lepo on pennun tärkeimpiä tarpeita
Kasvava koira tarvitsee paljon unta. Monet pennut nukkuvat jopa 18–20 tuntia vuorokaudessa. Vaikka yksilöllisiä eroja on paljon, lepo on yksi tärkeimmistä asioista, joiden avulla pentu käsittelee oppimiaan asioita ja palautuu päivän kokemuksista. Joskus ongelma ei ole liian vähäinen liikunta vaan liian vähäinen lepo. Erityisesti aktiivisten ja innokkaiden pentujen kanssa omistaja voi joutua jopa auttamaan pentua rauhoittumaan ja pitämään taukoja. Lepääminen ei ole kaikkien koiranpentujen vahvuus, ja pentu kaipaa siinä ihmisen apua.
Lisää tekemistä ei ole aina ratkaisu
Kun pentu puree käsiä, juoksee ympäri asuntoa tai saa iltahepuleita, ensimmäinen ajatus on usein:
“Se tarvitsee lisää liikuntaa.”
Joskus näin onkin. Yhtä usein kyse voi kuitenkin olla siitä, että pentu on jo valmiiksi kuormittunut.
Kuvittele pieni lapsi, joka on ollut koko päivän tapahtumissa, tavannut uusia ihmisiä ja saanut paljon virikkeitä. Illalla hän ei välttämättä ole rauhallinen ja väsynyt, vaan ylivirittynyt. Sama ilmiö näkyy usein myös pennuilla.
Pentua ei tarvitse viihdyttää jatkuvasti
Moni tunnollinen koiranomistaja kantaa huolta siitä, tekeekö hän tarpeeksi.
- Pitäisikö ulkoilla enemmän?
- Pitäisikö järjestää enemmän aktiviteetteja?
- Pitäisikö nähdä enemmän koiria?
Useimmiten vastaus on ei.
Pennun ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä jotain. Se tarvitsee myös tavallisia päiviä, rauhallisia hetkiä ja mahdollisuuden levätä ilman jatkuvaa ohjelmaa.
Tavoitteena ei ole väsyttää vaan kasvattaa
Kun pentu lähtee ulos, tavoitteena ei ole saada sen energiaa kulutettua mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteena on auttaa sitä kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi koiraksi.
Siksi hyvä kysymys ei ole:
“Miten saan pennun väsyneeksi?” Vaan: “Mitä tämä pentu tarvitsee juuri tänään voidakseen hyvin?”
Juuri tähän kysymykseen vastaaminen tekee usein suurimman eron sekä pennun että omistajan arjessa.
Mistä tunnistaa väsyneen tai kuormittuneen pennun?
Moni koiranomistaja tunnistaa helposti fyysisen väsymyksen, mutta pennuilla ongelma on usein aivan muualla.
Pentu ei väsy pelkästään liikkumisesta. Se väsyy myös uusista kokemuksista, voimakkaista tunteista, ympäristön ärsykkeistä, sosiaalisista tilanteista ja kaikesta siitä oppimisesta, jota ensimmäisiin elinkuukausiin kuuluu. Tästä syystä kuormittunut pentu ei aina näytä väsyneeltä vaan päivastoin.
Yliväsynyt pentu voi vaikuttaa energiseltä
Moni omistaja yllättyy kuullessaan, että riehuminen voi olla merkki väsymyksestä.
Kun pentu on saanut päivän aikana liikaa virikkeitä tai ollut liian pitkään hereillä, se voi alkaa:
- juosta ympäri asuntoa hallitsemattomasti
- purra käsiä, vaatteita tai hihnaa
- haukkua tavallista enemmän
- hyppiä ihmisiä vasten
- kiihtyä pienistäkin asioista
- menettää keskittymiskykynsä täysin
Moni kutsuu näitä tilanteita iltavilleiksi tai iltahepuleiksi; joskus kyse on iloisesta riehumisesta, muta useammin on kyse siitä, että pentu on jo ylittänyt jaksamisensa rajat.
Kaikki kuormitus ei näy heti
Pentu saattaa selviytyä uudesta tilanteesta ulospäin hyvin. Se voi esimerkiksi käydä ensimmäistä kertaa kaupungilla, tavata vieraita ihmisiä tai osallistua pentutapaamiseen näyttämättä erityisen stressaantuneelta. Silti kokemus voi kuormittaa sitä paljon. Oireet näkyvät joskus vasta tuntien päästä tai seuraavana päivänä. Tämän vuoksi pennun vointia kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä vain yksittäisen tilanteen aikana.
Kuormituksen merkkejä ulkoilun aikana
Ulkoilun aikana kuormittuminen voi näkyä esimerkiksi siten, että pentu:
- alkaa vetää tai sinkoilla hallitsemattomasti
- jää jumiin ympäristön tapahtumiin
- ei enää reagoi tuttuihin vihjeisiin
- alkaa purra hihnaa
- hyppii taluttajaa vasten
- näyttää levottomalta tai hermostuneelta
Moni näistä käyttäytymisistä tulkitaan helposti koulutusongelmiksi, vaikka taustalla voi olla yksinkertaisesti se, että pentu on saanut yhdelle päivälle enemmän ärsykkeitä kuin pystyy käsittelemään.
Vähemmän voi joskus olla enemmän
Uusien pentujen omistajat ovat usein erittäin motivoituneita tarjoamaan pennulle mahdollisimman paljon kokemuksia. Se on ymmärrettävää. Joskus innostus voi kuitenkin johtaa siihen, että kalenteri täyttyy pentutreffeistä, harrastuksista, vierailuista, kaupungilla käymisestä ja jatkuvasta aktivoinnista. Todellisuudessa monet pennut hyötyvät enemmän siitä, että ne saavat rauhassa sulatella kokemuksiaan. Yksi onnistunut uusi kokemus päivässä voi olla paljon arvokkaampi kuin kymmenen nopeasti ohitettua kohtaamista.
Kun pentu väsyy, sen ei tarvitse oppia mitään
Moni omistaja yrittää jatkaa harjoittelua vielä siinä vaiheessa, kun pentu alkaa selvästi väsyä. Useimmiten juuri silloin kannattaa lopettaa.
Väsynyt tai kuormittunut pentu ei ole parhaassa mahdollisessa oppimistilassa. Sen sijaan lepo auttaa käsittelemään päivän kokemuksia ja valmistaa pentua seuraaviin haasteisiin.
Hyvä nyrkkisääntö on, että jos pentu alkaa menettää kykynsä toimia normaalisti, kyse ei välttämättä ole koulutuksen puutteesta vaan siitä, että päivä on ollut sille jo riittävän pitkä.
Uudet ympäristöt ja sosiaalistuminen
Moni ajattelee sosiaalistamisen tarkoittavan sitä, että pennun pitäisi tavata mahdollisimman paljon ihmisiä, koiria ja uusia asioita. Todellisuudessa sosiaalistamisen tärkein tavoite ei ole kerätä mahdollisimman montaa kokemusta vaan auttaa pentua muodostamaan turvallinen suhde ympäröivään maailmaan.Tästä syystä ulkoilu on yksi tärkeimmistä sosiaalistamisen muodoista. Jokainen ulkoilu tarjoaa pennulle mahdollisuuden nähdä, kuulla, haistaa ja kokea uusia asioita. Samalla pentu oppii, mitkä asiat ovat tavallinen osa elämää ja mitkä eivät vaadi erityistä huolta.
Pennun ei tarvitse rakastaa kaikkea
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä liittyy siihen, että hyvin sosiaalistettu koira olisi kaikkien ihmisten, koirien ja tilanteiden ystävä. Todellisuudessa tavoitteena ei ole kasvattaa koiraa, joka haluaa tervehtiä kaikkea vastaantulevaa. Paljon tärkeämpää on, että pentu oppii suhtautumaan tavallisiin asioihin rauhallisesti. Hyvin sosiaalistettu koira voi kulkea kaupungilla, kohdata ihmisiä tai nähdä muita koiria ilman, että se pelästyy tai innostuu kohtuuttomasti.
Enemmän ei ole aina parempi
Moni tunnollinen pennunomistaja yrittää tarjota mahdollisimman paljon uusia kokemuksia mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tarkoitus on hyvä, mutta joskus lopputulos voi olla päinvastainen kuin toivotaan. Jos pentu joutuu jatkuvasti uusiin tilanteisiin ilman riittävää lepoa ja palautumista, kokemukset voivat alkaa kuormittaa enemmän kuin opettaa. Usein yksi onnistunut uusi kokemus on arvokkaampi kuin kymmenen kiireessä läpikäytyä kohtaamista.
Omistaja on osa sosiaalistamista
Sosiaalistamisessa ei ole kyse vain siitä, mitä pentu kohtaa. Yhtä tärkeää on se, miten pentu kokee kohtaavansa asiat. Kun pentu kohtaa jotakin uutta tai jännittävää, omistajan tehtävä ei ole pakottaa sitä eteenpäin tai vakuuttaa, ettei mitään pelättävää ole. Paljon hyödyllisempää on antaa pennulle mahdollisuus tarkkailla tilannetta turvalliselta etäisyydeltä ja tarjota tarvittaessa tukea.
Pentu oppii samalla tärkeän asian:
Maailmassa voi tulla vastaan uusia ja joskus hieman jännittäviä asioita, mutta niistä ei tarvitse selvitä yksin.
Sosiaalistuminen tapahtuu myös arjessa
Sosiaalistaminen ei vaadi jatkuvia retkiä uusiin paikkoihin. Monet tärkeimmistä kokemuksista syntyvät tavallisessa arjessa. Pentu oppii katsellessaan liikennettä turvallisen välimatkan päästä. Se oppii kohdatessaan naapureita. Se oppii kuunnellessaan sateen ääntä tai nähdessään pyöräilijän ensimmäistä kertaa. Siksi onnistunut sosiaalistaminen ei ole suoritus tai kilpailu. Se on ennen kaikkea turvallisten kokemusten rakentamista yksi päivä kerrallaan.
Kannattaako pentua viedä leikkitreffeille?
Moni pennunomistaja pohtii, tarvitseeko pentu muita koiria oppiakseen koirien välisiä taitoja ja päästäkseen leikkimään ja riehumaan kunnolla. Toiset taas pelkäävät, että leikkitreffit opettavat pennun liian riippuvaiseksi muista koirista.
Totuus löytyy yleensä näiden ääripäiden välistä.
Useimmille pennuille hyvin valitut koirakaverit voivat olla erittäin arvokkaita. Toiset koirat opettavat pennulle taitoja, joita ihmisen on vaikea opettaa. Leikin aikana pentu harjoittelee esimerkiksi viestimistä, vuorottelua, omien rajojen ilmaisemista ja toisten koirien eleiden lukemista.
Samalla on hyvä muistaa, että kaikki koirakontaktit eivät ole automaattisesti hyödyllisiä. Hyvä leikkikaveri harjoittaa pennun motoriikkaa ja sosiaalisia taitoja samalla kertaa.
Kaikki koirat eivät ole hyviä leikkikavereita
Pennun näkökulmasta tärkeintä ei ole leikkikavereiden määrä vaan laatu.
Hyvä leikkikaveri on yleensä:
- sosiaalisesti taitava
- tasapainoinen
- kärsivällinen
- kiinnostunut pennusta mutta ei liian päällekäyvä
- fyysisesti suunnilleen samankokoinen tai muuten turvallinen pennulle
Erityisen arvokkaita ovat usein aikuiset koirat, jotka osaavat suhtautua pentuun rauhallisesti ja ystävällisesti. Kaikki aikuiset koirat eivät kuitenkaan pidä pennuista, eikä niiden tarvitsekaan. Siksi kohtaamisia kannattaa seurata aktiivisesti eikä jättää koiria selvittämään tilannetta keskenään.
Opiskele lisää Koirien tutustuttaminen toisiinsa -luennolta.
Leikki ei aina näytä samalta
Moni odottaa, että hyvä leikki näyttää jatkuvalta riehumiselta. Riehaantuminen on tyypillistä, mutta leikin pitäisi olla sisällöltään rikasta eikä pelkkää juoksemista.
Todellisuudessa hyvässä leikissä näkyy yleensä paljon muutakin.
- Koirat pitävät taukoja.
- Ne vaihtavat rooleja.
- Ne pysähtyvät hetkeksi haistelemaan tai tarkkailemaan ympäristöä.
- Ne antavat toisilleen tilaa.
Jos toinen osapuoli yrittää jatkuvasti päästä pois tilanteesta tai näyttää epävarmalta, kyse ei välttämättä enää ole tasavertaisesta leikistä ja silloin tilanne kannattaa keskeyttää.
Milloin leikkiä kannattaa keskeyttää?
Pennun ja toisen koiran välistä vuorovaikutusta kannattaa seurata erityisesti silloin, kun:
- toinen koira yrittää jatkuvasti poistua tilanteesta
- pentu ei anna toiselle lainkaan taukoja
- koirat kiihtyvät jatkuvasti enemmän
- kokoero on hyvin suuri
- jompikumpi koira näyttää pelokkaalta tai ahdistuneelta
Usein pieni tauko auttaa koiria rauhoittumaan ja jatkamaan vuorovaikutusta paremmalla mielellä. Leikin keskeyttäminen ei ole epäonnistuminen. Päinvastoin se voi auttaa pentua oppimaan, että myös innostavissa tilanteissa välillä rauhoitutaan.
Koirakemiaa -verkkokurssillamme opit syvällisesti koirienvälisistä suhteista.
Pentu ei tarvitse kymmeniä koirakavereita
Yksi yleinen huoli on, tapaako pentu tarpeeksi muita koiria. Todellisuudessa useimmat pennut hyötyvät enemmän muutamasta hyvästä koirasuhteesta kuin suuresta määrästä satunnaisia kohtaamisia. Pennun ei tarvitse leikkiä kaikkien vastaantulevien koirien kanssa. Vielä vähemmän sen tarvitsee käydä jatkuvasti koirapuistoissa oppiakseen sosiaalisia taitoja. Usein parhaat kokemukset syntyvät tuttujen, turvallisten ja sosiaalisesti taitavien koirien seurassa.
Joskus paras leikki on yhdessä kulkemista
Koirien välinen vuorovaikutus ei aina tarkoita riehakasta painimista. Monille pennuille erittäin arvokas kokemus on myös rauhallinen yhteinen ulkoilu toisen koiran kanssa. Kun pentu saa kulkea metsässä, haistella, tutkia ympäristöä ja välillä olla toisen koiran läheisyydessä ilman jatkuvaa leikkiä, se oppii samalla tärkeän taidon:
Toisten koirien seurassa voi olla myös rauhallisesti. Tämä on taito, josta on usein hyötyä koko koiran loppuelämän ajan.
Pentu ei osaa kulkea hihnassa automaattisesti
Moni yllättyy, kun pentu ei ensimmäisillä lenkeillä käyttäydykään kuten aikuinen koira.
Se pysähtelee, istuu paikalleen, vetää eri suuntiin, yrittää syödä kaiken maasta löytämänsä tai kieltäytyy liikkumasta kokonaan.
Todellisuudessa mikään tästä ei ole merkki siitä, että pennussa olisi jotain vialla.
Hihnassa kulkeminen on ihmisen keksimä taito, jota koiran täytyy opetella. Pentu ei synny ymmärtäen, mitä hihna tarkoittaa tai miksi ihmisen vierellä pitäisi kulkea tietyllä tavalla.
Pennulla ja ihmisellä on erilainen käsitys lenkistä
Ihminen lähtee usein ulos päästäkseen paikasta A paikkaan B. Pentu lähtee ulos tutkimaan maailmaa. Siinä missä omistaja haluaisi kävellä eteenpäin, pentu haluaa pysähtyä tutkimaan hajua, tarkkailla lintua tai miettiä, onko nurmikolla näkyvä lehti sittenkin vaarallinen.
Tästä syntyy helposti ristiriita. Pentu ei kuitenkaan yritä olla hankala. Sen tavoitteet vain ovat erilaiset kuin ihmisellä.
Vetäminen on usein normaalia
Yksi yleisimmistä huolenaiheista on hihnassa vetäminen. Moni omistaja pelästyy, että pentu oppii huonoille tavoille, jos se vetää jo ensimmäisillä ulkoiluilla. Todellisuudessa vetäminen on hyvin luonnollista käyttäytymistä, jota ei tarvitse pelätä tai välttää, vaan mieluummin katsoa pennulle sopivat valjaat ja harjoitella hihnakäytöstä vähitellen.
Pentu haluaa päästä kiinnostavan hajun luo, tutkimaan ympäristöä tai kohti jotakin uutta asiaa. Se ei vielä tiedä, että hihnan kiristyminen vaikuttaa sen etenemiseen.
Siksi ensimmäisten kuukausien aikana kannattaa usein keskittyä enemmän siihen, että ulkoilu on pennulle turvallista ja mukavaa kuin täydellisen hihnakäytöksen rakentamiseen.
Pysähtely on osa oppimista
Moni pentu myös pysähtelee paljon. Joskus syynä on jokin jännittävä uusi asia. Joskus pentu vain haluaa tarkkailla ympäristöä. Pysähtely ei aina tarkoita pelkoa tai ongelmaa. Usein pentu yksinkertaisesti kerää tietoa ympäristöstään.
Aikuisen näkökulmasta ulkoilu voi tuntua etenevän tuskastuttavan hitaasti, mutta pennun näkökulmasta juuri nämä pysähtymiset ovat tärkeä osa oppimista.
Hyvä hihnakäytös rakentuu vähitellen
Pennulta ei kannata odottaa samaa kuin aikuiselta koiralta. Ensimmäisten kuukausien tärkein tavoite ei ole täydellinen seuraaminen tai virheetön hihnakäytös.
Paljon tärkeämpää on, että pentu oppii:
- hihnan olevan turvallinen asia
- ulkoilun olevan mukavaa
- ihmisen läheisyydessä kannattaa olla
- ympäristöä voi tutkia myös hihnassa
Kun nämä perustat ovat kunnossa, varsinainen hihnakäytöksen opettaminen on myöhemmin huomattavasti helpompaa.
Joskus paras pentulenkki ei etene juuri lainkaan
Moni onnistunut pentulenkki näyttää aikuisen silmissä siltä, ettei mitään tapahdu.
Pentu pysähtyy. Haistaa. Katselee ympärilleen. Ottaa muutaman askeleen. Pysähtyy uudelleen. Silti juuri tällaisilla lenkeillä pentu usein oppii eniten maailmasta ja rakentaa samalla luottamusta sekä ympäristöön että omistajaansa.
Mitkä varusteet sopivat pennun ulkoilutukseen?
Pennun ensimmäiset ulkoilut eivät vaadi suurta määrää varusteita. Muutama hyvin valittu perusasia riittää pitkälle.
Varusteiden tärkein tehtävä ei ole hallita pentua vaan mahdollistaa turvallinen ja mukava ulkoilu. Erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana kannattaa suosia ratkaisuja, jotka antavat pennulle mahdollisuuden liikkua luonnollisesti ja tutkia ympäristöä ilman tarpeetonta epämukavuutta.
Valjaat ovat hyvä valinta pennulle
Useimmille pennuille hyvin istuvat valjaat ovat turvallinen ja mukava vaihtoehto.
Pentu ei vielä osaa kulkea hihnassa, joten hihna kiristyy väistämättä välillä. Valjaissa paine jakautuu laajemmalle alueelle kuin pannassa, mikä tekee ulkoilusta monelle pennulle miellyttävämpää.
Valjaiden tulisi olla:
- oikean kokoiset
- säädettävät kasvavalle pennulle
- sellaiset, etteivät ne hankaa kainaloita tai rajoita liikkumista
- helposti puettavat
Pennun kasvaessa valjaiden istuvuus kannattaa tarkistaa säännöllisesti.
Taluttimen pituudella on väliä
Moni pentu hyötyy hieman tavallista pidemmästä taluttimesta.
Kun hihna ei ole jatkuvasti kireällä, pennun on helpompi:
- haistella
- tutkia ympäristöä
- tehdä omia valintojaan
- harjoitella yhteistyötä ihmisen kanssa
Jatkuvasti kireä hihna aiheuttaa helposti turhautumista sekä pennulle että omistajalle.
Pitkä liina tarjoaa vapautta turvallisesti
Rauhallisissa ympäristöissä pitkä liina voi olla erinomainen apuväline.Pitkä liina antaa pennulle mahdollisuuden liikkua vapaammin samalla, kun omistaja säilyttää turvallisen hallinnan.
Moni pentu pystyy tutkimaan ympäristöä huomattavasti rennommin pitkän liinan kuin lyhyen hihnan kanssa.
Tunnistetiedot ovat tärkeä osa turvallisuutta
Murto-osa pennuista karkaa tarkoituksella, mutta utelias pentu voi silti päätyä tutkimaan maailmaa hieman liian kauas. Siksi tunnistetiedot ovat tärkeä osa turvallista ulkoilua.
Vähintään pennulla kannattaa olla:
- rekisteröity mikrosiru
- yhteystiedot sisältävä tunnistelaatta tai muu tunniste
Varusteita tärkeämpää on kokemus
Moni omistaja käyttää paljon aikaa täydellisten varusteiden etsimiseen. Todellisuudessa suurin vaikutus pennun ulkoilukokemukseen ei yleensä synny valjaiden merkistä tai hihnan mallista.
Paljon tärkeämpää on se, että pentu saa tutustua maailmaan turvallisesti, omaan tahtiinsa ja luotettavan ihmisen seurassa.
Rokottamattoman pennun ulkoilutus
Yksi yleisimmistä uusien pennunomistajien huolista liittyy ulkoiluun ennen rokotusten voimaantuloa.
- Voiko pennun viedä ulos?
- Saako se tavata muita koiria?
- Onko ulkoilu vaarallista?
Pennulla on ensimmäisten elinviikkojen aikana emolta ternimaidon mukana saatuja vasta-aineita, jotka tarjoavat sille jonkin verran suojaa tartuntatauteja vastaan. Tämä suoja kuitenkin heikkenee vähitellen, eikä yksittäisen pennun suojaa voida arvioida tarkasti ilman laboratoriotutkimuksia.
Tästä syystä rokotussarja annetaan useassa osassa, jotta mahdollisimman hyvä suoja saadaan rakennettua pennun oman immuunijärjestelmän avulla.
Sosiaalistumisen aikaikkuna ei odota
Pennun tärkein sosiaalistumiskausi ajoittuu aikaan, jolloin rokotussarja on usein vielä kesken. Täydellinen eristäminen ei yleensä ole pennun kehityksen kannalta paras ratkaisu, sillä monet tärkeät kokemukset jäävät silloin saamatta juuri herkimmässä oppimisvaiheessa. Siksi useimmat eläinten käyttäytymisen asiantuntijat suosittelevat hallittua ja harkittua sosiaalistamista myös ennen rokotussarjan valmistumista.
Mitä kannattaa välttää?
Vaikka pennun kanssa kannattaa tutustua maailmaan, turhia tartuntariskejä ei ole syytä ottaa. Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa paikoissa, joissa liikkuu paljon tuntemattomia koiria tai joissa tartuntapaine voi olla suuri, kuten:
- koirapuistoissa
- koirien suosimilla ulkoilualueilla
- koiratapahtumissa
- paikoissa, joissa liikkuu paljon rokotustilanteeltaan tuntemattomia koiria
Mitä voi tehdä turvallisesti?
Useimmiten pennun kanssa voi turvallisesti:
- tutustua uusiin ympäristöihin
- tarkkailla liikennettä ja ihmisiä
- ulkoilla omalla pihalla
- tavata terveitä ja rokotettuja tuttuja koiria
- harjoitella hihnassa kulkemista
- kulkea sylissä uusissa paikoissa
Pennun kehityksen kannalta tärkeintä ei ole se, kuinka monta koiraa se tapaa, vaan se, että se saa turvallisia ja myönteisiä kokemuksia ympäröivästä maailmasta.a monta koiraa se tapaa, vaan se, että se saa turvallisia kokemuksia maailmasta.
Yleisimmät virheet koiranpennun ulkoilutuksessa
Useimmat pennunomistajat haluavat tehdä kaiken oikein. Juuri siksi yleisimmät virheet eivät yleensä johdu välinpitämättömyydestä vaan siitä, että hyvää tarkoittavat neuvot voivat joskus johtaa harhaan.
Pennun väsyttäminen liikunnalla
Moni yrittää ratkaista riehumisen, puremisen tai levottomuuden lisäämällä liikuntaa.
Joskus tämä auttaa hetkellisesti, mutta usein ongelman taustalla onkin kuormitus tai unenpuute.
Yliväsynyt pentu voi näyttää erittäin energiseltä.
Liian paljon uusia kokemuksia kerralla
Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta enemmän ei aina ole parempi.
Jos jokainen päivä sisältää uusia ihmisiä, uusia koiria, uusia paikkoja ja uusia elämyksiä, pennulle ei välttämättä jää aikaa käsitellä kokemuksiaan.
Pentu jätetään selviytymään yksin
Jos pentu pelkää jotakin, omistaja saattaa joskus ajatella sen tottuvan tilanteeseen ajan kanssa.
Useimmiten turvallisuuden tunne rakentuu kuitenkin siitä, että pentu saa tukea ihmiseltään eikä joudu selviytymään jännittävistä tilanteista yksin.
Täydellisen hihnakäytöksen vaatiminen liian aikaisin
Pentu ei synny ymmärtäen hihnaa, ihmisen kävelyvauhtia tai sitä, miksi kiinnostavaa hajua ei saisi mennä tutkimaan.
Mitä enemmän ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään yhteistyöhön ja turvallisiin kokemuksiin, sitä helpompaa varsinainen koulutus on myöhemmin.
Levon merkityksen unohtaminen
Kasvava pentu tarvitsee valtavasti lepoa.
Joskus tärkein asia, jonka omistaja voi tehdä pennun hyväksi, ei ole uusi harjoitus tai pidempi lenkki, vaan mahdollisuus nukkua ja palautua rauhassa.
Vältä yleisimmät ongelmat, opettamalla hihnakäytös alusta asti oikein. Tutustu Hihnakäytöksen perusteet -verkkokurssiin.
Mitä tutkimukset kertovat koiranpennun liikunnasta ja ulkoilusta?
Tutkimusten perusteella koiranpennun kehityksessä ei ole kyse pelkästään liikunnan määrästä vaan myös liikunnan laadusta sekä ympäristöstä, jossa pentu kasvaa.
Erityisesti vapaa liikkuminen, mahdollisuus tutkia ympäristöä ja monipuoliset kokemukset näyttävät tukevan pennun normaalia kehitystä.
Tutkimuksissa on havaittu, että pentujen liikunnalliset kokemukset voivat vaikuttaa myöhempään tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen. Toisaalta myös liian voimakas tai yksipuolinen kuormitus kasvuiässä voi lisätä riskiä erilaisiin ongelmiin erityisesti suurilla roduilla.
Myös ympäristöllä on merkitystä. Pentuaikana saadut kokemukset vaikuttavat siihen, miten koira suhtautuu uusiin tilanteisiin myöhemmin elämässään. Turvalliset ja hallitut kokemukset näyttävät tukevan tasapainoisen aikuisen koiran kehittymistä.
Tutkimukset tukevatkin ajatusta siitä, että pennun ulkoilun tärkein tehtävä ei ole kuluttaa energiaa mahdollisimman tehokkaasti, vaan tarjota sopivasti liikuntaa, mahdollisuuksia tutkia ympäristöä sekä turvallisia kokemuksia maailmasta.
Kaipaatko apua pennun kanssa?
Pennun ensimmäinen vuosi on täynnä uusia kokemuksia, oppimista ja joskus myös haasteita. Jos kaipaat lisää tukea juuri omaan tilanteeseesi, seuraavista verkkokursseista voi olla apua:
Pentukurssi verkossa – Tyytyväinen koiranpentu, onnellinen omistaja. Jos pentu on juuri muuttanut kotiin tai haluat rakentaa vahvan perustan koko yhteiselle elämällenne, pentukurssilta löydät ohjeet muun muassa sosiaalistamiseen, hihnakäytökseen, yksinoloon, puremiseen, käsittelyyn ja arjen tärkeimpiin taitoihin.
Pelokkaan koiran ulkoilutus. Jos pentusi tai nuori koirasi jännittää ulkoilua, pelkää ympäristöä, ääniä, ihmisiä tai muita koiria, tällä kurssilla opit tukemaan koiraa turvallisesti ilman pakottamista tai jatkuvaa houkuttelua.
Tyytyväinen lenkkikaveri. Jos haaveilet rennoista ja sujuvista lenkeistä, tällä kattavalla hihnakurssilla opit rakentamaan yhteistyötä, hyödyntämään koiran luontaista motivaatiota sekä tekemään ulkoilusta miellyttävämpää sekä koiralle että ihmiselle.
Eroon remmirähinästä. Jos pentu tai nuori koira alkaa kiihtyä, haukkua, syöksyä tai reagoida voimakkaasti vastaantulijoihin, remmirähinäkurssi auttaa ymmärtämään käytöksen syitä ja rakentamaan harjoittelun juuri oman koiran tarpeisiin sopivaksi.
Demonikohtaukset hallintaan. Jos lenkeillä esiintyy hihnan puremista, vaatteiden repimistä, hyppimistä tai niin sanottuja “hepuleita”, demonikohtauskurssi auttaa ymmärtämään turhautumisen, kuormituksen ja kiihtymisen taustalla olevia syitä sekä ennaltaehkäisemään tilanteita.
Usein kysyttyjä kysymyksiä koiranpennun ulkoilutuksesta
Tähän ei ole yhtä oikeaa minuuttimäärää. Sopiva määrä riippuu pennun iästä, rodusta, yksilöstä ja siitä, millaista ulkoilu on. Yleensä pennulle tärkeintä ei ole liikunnan määrä vaan mahdollisuus tutkia ympäristöä, käyttää aistejaan ja saada sopivasti uusia kokemuksia.
Kyllä, mutta pennun lenkki ei tarkoita kunnon kohotusta tai suorittamista, vaan enemmän oleskelua. Pentu tarvitsee päivittäin mahdollisuuksia ulkoilla, haistella, liikkua ja tutustua ympäristöönsä. Usein lyhyet ja rauhalliset ulkoilut ovat arvokkaampia kuin pitkät kävelylenkit.
Kyllä voi. Kasvavan koiran elimistö ei ole vielä valmis samanlaiseen rasitukseen kuin aikuisen koiran. Erityisesti pitkät hihnalenkit, jatkuva juoksuttaminen tai hyvin kuormittavat liikuntasuoritukset voivat olla liikaa nuorelle koiralle.
Useimmiten pentu kertoo sen itse. Riittävästi liikuntaa ja virikkeitä saanut pentu pystyy myös lepäämään. Jos pentu on jatkuvasti levoton, ylikiihtynyt tai puree ja riehuu hallitsemattomasti, kyse voi joskus olla jopa liiallisesta kuormituksesta eikä liikunnan puutteesta.
Et. Pentu ei synny osaamaan hihnakäytöstä. Vetäminen, pysähtely, ympäristön tutkiminen ja suunnan vaihtaminen kuuluvat normaaliin kehitykseen. Hihnassa kulkeminen on taito, joka opetellaan vähitellen samalla tavalla kuin monet muutkin arjen taidot.
Se, että pentu saa tutustua maailmaan turvallisesti.
Täydellinen hihnakäytös, pitkät lenkit tai suuret kilometrimäärät eivät ole pentuaikana tärkeimpiä asioita. Paljon merkityksellisempää on rakentaa pennulle myönteinen suhde ympäristöön, uusiin tilanteisiin ja omaan ihmiseensä.
Lähteet
American Veterinary Society of Animal Behavior (AVSAB).
Position Statement on Puppy Socialization.
Yksi tunnetuimmista pentujen sosiaalistamista käsittelevistä asiantuntijakannanotoista. AVSAB korostaa, että sosiaalistamisen tärkein vaihe sijoittuu ensimmäisiin elinkuukausiin ja että turvallinen sosiaalistaminen tulisi aloittaa jo ennen rokotussarjan täydellistä valmistumista.
👉 https://avsab.org/resources/position-statements/
Howell, T.J., King, T. & Bennett, P.C. (2015).
Puppy parties and beyond: the role of early age socialization practices on adult dog behavior.
Laaja katsaus varhaisten kokemusten vaikutuksesta koiran myöhempään käyttäytymiseen. Tutkimus korostaa turvallisten ja monipuolisten kokemusten merkitystä pentuaikana.
👉 https://doi.org/10.1016/j.jveb.2015.11.007
American Veterinary Society of Animal Behavior (AVSAB).
Humane Dog Training Position Statement.
Kannanotto käsittelee koulutusmenetelmiä, oppimista ja turvallisen oppimisympäristön merkitystä koiralle. Sisältää myös paljon ajatuksia pennun oppimisesta ja hyvinvoinnista.
👉 https://avsab.org/resources/position-statements/
Overall, K.L. (2013).
Manual of Clinical Behavioral Medicine for Dogs and Cats.
Yksi käytetyimmistä eläinten käyttäytymislääketieteen perusteoksista. Sisältää runsaasti tietoa pentujen kehityksestä, käyttäytymisestä ja ympäristön vaikutuksista.
Horwitz, D. & Mills, D. (toim.) (2022).
BSAVA Manual of Canine and Feline Behavioural Medicine.
Laaja eläinlääketieteellinen perusteos käyttäytymisestä, kehitysvaiheista ja käyttäytymisongelmien ennaltaehkäisystä.