Moni koiranomistaja tunnistaa tilanteen. Lenkki keskeytyy vähän väliä, kun koira nappaa maasta nenäliinan, leivänpalan, tupakantumpin tai muun roskan. Taluttaja yrittää ehtiä väliin, vetää koiraa pois tai kaivaa löydön sen suusta. Pian roskien etsimisestä näyttää tulevan koko lenkin tärkein tehtävä.
Vaikka käyttäytyminen voi tuntua turhauttavalta ja joskus myös vaaralliselta, roskien syömisen taustalla ei yleensä ole yhtä ainoaa syytä. Toiselle koiralle kyse on uteliaisuudesta, toiselle hajujen tutkimisesta, kolmannelle nälästä tai pahoinvoinnista. Joskus taustalla voi olla myös sairaus tai pakonomainen käyttäytyminen.
Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi koira syö roskia lenkillä, milloin käyttäytyminen on normaalia ja milloin sen taustalla oleva syy kannattaa selvittää tarkemmin.
Olet ehkä kokeillut jo näitä
Jos koirasi syö roskia lenkillä, olet luultavasti kokeillut jo monia keinoja.
- Ehkä vedät koiraa kiireesti pois jokaisen paperinpalan tai tupakantumpin luota.
- Ehkä sanot “ei” kymmeniä kertoja yhden lenkin aikana.
- Ehkä joudut vähän väliä kaivamaan jotain koiran suusta.
- Tai ehkä tuntuu siltä, että koirasi huomaa jokaisen maassa olevan murusen ennen sinua.
Joskus nämä keinot voivat estää yksittäisen roskan syömisen. Ne eivät kuitenkaan yleensä ratkaise sitä, miksi koira haluaa poimia niitä maasta.
Tiivistelmä
- Roskien syömisen taustalla voi olla useita eri syitä.
- Uteliaisuus ja ympäristön tutkiminen ovat monille koirille normaalia käyttäytymistä.
- Joskus taustalla voivat olla nälkä, pahoinvointi, stressi tai sairaus.
- Käyttäytymisen estäminen ei poista sen syytä.
- Jos roskien syöminen on runsasta, pakonomaista tai vaarallista, koira kannattaa tutkia eläinlääkärissä.
Roskien syöminen ei ole yksi yhtenäinen ongelma. Sama käyttäytyminen voi kertoa hyvin erilaisista tarpeista ja tilanteista.
- Olet ehkä kokeillut jo näitä
- Tiivistelmä
- Miksi koira syö roskia lenkillä?
- Mitkä syyt voivat olla roskien syömisen taustalla?
- Roskien syömisen taustalla voi olla myös ruokintaan liittyviä syitä
- Milloin roskien syöminen on vaarallista?
- Miten roskien syömiseen kannattaa suhtautua?
- Mitä tutkimukset kertovat roskien syömisestä?
- Luopumisen verkkokurssi
- Usein kysytyt kysymykset
- Lähteet ja lisälukemista
Miksi koira syö roskia lenkillä?
Moni ajattelee, että roskien syöminen on yksi ongelma, joka pitäisi vain opettaa pois. Todellisuudessa kaksi täysin samalla tavalla käyttäytyvää koiraa voivat syödä roskia täysin eri syistä.
Toinen koira nappaa maasta kaiken syötävältä tuoksuvan puhtaasta uteliaisuudesta. Toinen etsii voimakkaan hajuisia ruokajäämiä. Kolmannella poikkeuksellinen syötävän etsiminen voi esiintyä samanaikaisesti pahoinvoinnin tai muun terveydellisen ongelman kanssa. Joskus taustalla voi olla nälkä, sairaus tai niin sanottu pica-käyttäytyminen, jossa koira syö toistuvasti myös sellaisia asioita, jotka eivät ole ravintoa.
Koirat tutkivat maailmaa erityisesti hajuaistinsa avulla. Haistelun merkityksestä lenkillä voi lukea lisää erillisestä artikkelistamme. Siinä missä ihminen katsoo ympärilleen silmillään, koira kerää tietoa haistelemalla ja joskus myös maistelemalla. Siksi satunnainen kiinnostus maasta löytyviä asioita kohtaan on koiralle täysin normaalia käyttäytymistä, etenkin pennuilla ja nuorilla koirilla.
Jo yksittäinen vaarallisen esineen nieleminen voi olla vakava ongelma. Toistuva, voimakas tai äkillisesti muuttunut roskien syöminen puolestaan antaa aiheen selvittää käyttäytymisen taustaa tarkemmin. Silloin tärkeintä ei ole kysyä, miten koiran saa lopettamaan roskien syömisen, vaan miksi juuri tämä koira kokee tarpeelliseksi poimia niitä maasta.
Vasta kun käyttäytymisen taustalla oleva syy ymmärretään, voidaan valita oikea tapa auttaa koiraa.
Roskien poimimisen syitä kannattaa selvittää ennen kuin valitaan harjoittelutapa.
Mitkä syyt voivat olla roskien syömisen taustalla?
Roskien syömiselle ei ole yhtä ainoaa selitystä. Sama käyttäytyminen voi johtua hyvin erilaisista syistä, minkä vuoksi myös ratkaisut vaihtelevat koirasta toiseen.
Uteliaisuus ja ympäristön tutkiminen
Erityisesti pennut ja nuoret koirat tutkivat maailmaa suunsa avulla. Maasta löytyvä paperinpala, käpy tai ruokapakkaus voi olla koiralle yhtä kiinnostava kuin uusi lelu. Satunnainen maisteleminen kuuluu monen nuoren koiran normaaliin kehitykseen.
Ruoan haju houkuttelee
Monet roskat tuoksuvat koiran mielestä erittäin houkuttelevilta. Roskiksen vieressä oleva pizzanpala, grillimakkara tai voileivän kuori voi olla koiralle arvokas löytö. Koiran erinomainen hajuaisti löytää tällaiset aarteet usein kauan ennen kuin ihminen huomaa niitä.
Pahoinvointi tai närästys
Jos koiran kiinnostus syötäviin tai syömäkelvottomiin esineisiin lisääntyy äkillisesti, taustalla voi joskus olla pahoinvointi tai muu ruoansulatuskanavan oireilu. Pelkästä roskien poimimisesta ei kuitenkaan voi päätellä, että koiralla olisi närästystä. Oireiden, ruokahalun ja yleisvoinnin muutokset kannattaa selvittää eläinlääkärin kanssa.
Nälkä tai ruokintaan liittyvät tekijät
Joillakin koirilla voimakas nälän tunne voi lisätä kiinnostusta kaikkeen syötävältä vaikuttavaan. Jos koira tuntuu jatkuvasti etsivän ruokaa tai sen käyttäytyminen muuttuu äkillisesti, ruokinnan riittävyys ja mahdolliset terveydelliset syyt kannattaa arvioida.
Stressi ja kiihtyminen
Osa koirista alkaa poimia maasta erilaisia esineitä silloin, kun niiden viretila nousee korkeaksi. Roskien syöminen voi tällöin liittyä kiihtymiseen, turhautumiseen tai muuhun kuormitukseen. Tällainen yhteys on mahdollinen, mutta pelkän roskien poimimisen perusteella ei voi päätellä koiran tunnetilaa tai käyttäytymisen tehtävää.
Sairaus tai pica-käyttäytyminen
Jos koira syö toistuvasti myös sellaisia asioita, jotka eivät ole ravintoa, kuten kiviä, muovia, kangasta tai metallia, taustalla voi olla sairaus tai niin sanottu pica-käyttäytyminen. Tällöin koira kannattaa tutkituttaa eläinlääkärissä, erityisesti jos käyttäytyminen on alkanut äkillisesti tai lisääntyy nopeasti.
Kaikkia roskia syöviä koiria ei siis kannata kohdella samalla tavalla. Ennen harjoittelun aloittamista on tärkeää ymmärtää, mikä juuri tämän koiran käyttäytymistä ylläpitää. Sama ratkaisu ei toimi, jos toinen koira etsii maasta ruokaa, toinen yrittää helpottaa pahoinvointiaan ja kolmas toimii puhtaasta uteliaisuudesta.
Opittu käyttäytymisketju
Joskus roskien poimimiseen voi liittyä opittu tapahtumasarja. Koira poimii maasta jotakin, taluttaja huomaa sen, hermostuu, kutsuu koiraa, juoksee sen perään tai yrittää ottaa aarteen pois suusta. Koiran näkökulmasta tilanteesta voi muodostua hyvin ennustettava ja jopa palkitseva käyttäytymisketju.
Erityisesti pennut ja nuoret koirat voivat oppia nopeasti, että maasta löytyvät “aarteet” saavat ihmisen reagoimaan voimakkaasti. Tällöin myös löydön jälkeen tapahtuva vuorovaikutus saattaa vaikuttaa käyttäytymisen toistumiseen. Tätä ei kuitenkaan pidä olettaa ilman havaintoja juuri kyseisestä koirasta.
Tämä ei tarkoita, että koira yrittäisi ärsyttää omistajaansa tai toimisi tahallaan väärin. Se tekee sitä, mikä on aiemmin johtanut sille kiinnostavaan lopputulokseen. Siksi pelkkä toruminen tai aarteen väkisin pois ottaminen ei välttämättä auta ja voi lisätä tilanteeseen liittyvää kiirehtimistä tai esineen puolustamista.
Roskien syömisen taustalla voi olla myös ruokintaan liittyviä syitä
Jos koira etsii jatkuvasti syötävää, vaikuttaa poikkeuksellisen nälkäiseltä tai sen ruokahalu on muuttunut, kannattaa tarkastella myös ruokavaliota ja ruokinnan riittävyyttä. Joskus taustalla voi olla myös terveydellinen ongelma, joka vaatii eläinlääkärin tutkimuksia.
Eläinkoulutus.fi:n ravitsemusneuvonnassa Emmi Sohkanen auttaa arvioimaan koiran ruokavaliota yksilöllisesti ja löytämään sen tarpeisiin sopivia ratkaisuja. Ravitsemusneuvonta voi täydentää käyttäytymisen syiden selvittämistä silloin, kun ruokintaan liittyvät tekijät ovat mahdollisia.
Milloin roskien syöminen on vaarallista?
Kaikki maasta löytyvät asiat eivät ole koiralle vaarallisia, mutta osa niistä voi aiheuttaa vakavan terveysriskin. Siksi on tärkeää erottaa toisistaan koiran normaali uteliaisuus ja tilanteet, joissa sen turvallisuus on vaarassa.
Erityisen vaarallisia voivat olla esimerkiksi lääkkeet, nikotiinituotteet, suklaa, ksylitolia sisältävät elintarvikkeet, homehtunut ruoka sekä terävät tai suolitukoksen aiheuttavat esineet, kuten luut, grillitikut, narut, muovipalat ja kivet. Myös huumausainejäämiä voi esiintyä kaupunkiympäristössä, minkä vuoksi tuntemattomia syötäviä ei kannata antaa koiran syödä.
Jos epäilet koiran syöneen jotakin myrkyllistä tai suolitukoksen aiheuttavaa, ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin. Älä oksennuta koiraa omin päin, sillä esimerkiksi terävien esineiden tai syövyttävien aineiden kohdalla se voi pahentaa tilannetta. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet vakavien seurausten ehkäisemiseen on.
Toisaalta kaikkeen maasta löytyvän tutkimiseen ei tarvitse suhtautua hätätilanteena. Koiralle on luonnollista haistella, tutkia ja joskus myös maistaa ympäristöään. Jos koira poimii satunnaisesti suuhunsa vaarattoman esineen, mutta luopuu siitä helposti eikä yritä niellä sitä, kyse on usein normaalista ympäristön tutkimisesta.
Tärkeintä on arvioida kokonaisuutta. Syökö koira toistuvasti vaarallisia esineitä? Pyrkiikö se nielemään ne nopeasti? Onko käyttäytyminen lisääntynyt äkillisesti? Vai onko kyse yksittäisestä tilanteesta, jossa utelias koira maistoi jotakin uutta? Vastaukset näihin kysymyksiin auttavat arvioimaan, kuinka huolissaan tilanteesta kannattaa olla.
Miten roskien syömiseen kannattaa suhtautua?
Ensimmäinen askel on selvittää, miksi koira syö roskia. Jos käyttäytymisen taustalla on pahoinvointi, voimakas nälkä, sairaus tai pakonomainen käyttäytyminen, ongelmaa ei ratkaista opettamalla koiraa jättämään roskat maahan. Tällöin tärkeintä on hoitaa varsinainen syy.
Jos kyse on uteliaisuudesta tai opitusta tavasta, harjoittelun tavoitteena kannattaa olla, että koira oppii tekemään parempia valintoja. Vuoropuhelu koiran kanssa lenkillä auttaa hahmottamaan yhteistyötä myös näissä tilanteissa. Sen sijaan, että jokaisesta roskasta syntyy kilpailu koiran ja taluttajan välille, koiralle voidaan opettaa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja vahvistaa niiden käyttöä. Samalla kannattaa huolehtia siitä, ettei roskien löytäminen käynnistä joka kerta samaa jännittävää tapahtumasarjaa, jossa taluttaja ryntää ottamaan aarteen pois.
Jos koira syö toistuvasti vaarallisia asioita eikä turvallista ulkoilua voida muuten taata, turvallisesti istuva, roskien nielemistä estävä ja läähättämisen mahdollistava kuonokoppa voi olla perusteltu apuväline. Oikein totutettuna kuonokoppa ei ole koiralle rangaistus, vaan turvallisuutta lisäävä apuväline, joka voi estää hengenvaarallisten esineiden tai myrkkyjen syömisen.
Kuonokoppa voi olla tarpeen lyhyen aikaa tai pitkäaikaisesti. Sen käyttöä ei tarvitse lopettaa vain siksi, että kyseessä on apuväline. Jos roskien syömisen taustalla olevaa syytä ei selvitetä eikä käyttäytymistä harjoitella, ongelma on usein ennallaan heti, kun kuonokoppa poistetaan.
Parhaimmillaan kuonokoppa antaa aikaa harjoittelulle. Se lisää turvallisuutta sillä välin, kun selvitetään, miksi koira syö roskia ja opetetaan sille vaihtoehtoisia toimintatapoja. Samalla voidaan selvittää käyttäytymisen syitä ja harjoitella turvallisia vaihtoehtoja. Jos kuonokoppa on edelleen tarpeen, sen käyttö voi olla osa hyvää ja turvallista arkea.
Kuonokoppa voi ehkäistä vaarallisten löytöjen nielemistä. Sen rinnalla voidaan selvittää käyttäytymisen syitä ja rakentaa muita turvallisia toimintatapoja.
Mitä tutkimukset kertovat roskien syömisestä?
Nimenomaan lenkillä tapahtuvasta roskien poimimisesta on vähän suoraa tutkimustietoa. Siksi ei ole perusteltua väittää, että tutkimukset olisivat osoittaneet yhden yleisen syyn tai yhden kaikille toimivan koulutusmenetelmän.
Koiran hajumaailmaa käsittelevä Horowitz (2016) auttaa ymmärtämään, miksi ympäristön hajut ja niihin liittyvät löydöt ovat koiralle merkityksellisiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki esineiden nieleminen olisi tavallista tutkimiskäyttäytymistä.
Overall (2013) käsittelee kliinisten käyttäytymisongelmien arviointia ja sitä, miksi käyttäytymisen taustalla olevat terveydelliset ja ympäristöön liittyvät tekijät on huomioitava. Tätä periaatetta voidaan soveltaa myös koiraan, jonka roskien syöminen on poikkeuksellisen voimakasta tai muuttunut äkillisesti. Se ei silti ole suora tutkimus lenkillä syötävistä roskista.
Hart ym. (2018) tutkivat koirien ulosteensyöntiä. Ulosteensyönti ja roskien poimiminen eivät ole sama ilmiö, joten tutkimuksesta ei voi tehdä suoria päätelmiä esimerkiksi tupakantumppien, muovin tai ruokajätteiden syömisen syistä. Se havainnollistaa kuitenkin, miksi erilaista syömiskäyttäytymistä ei kannata niputtaa yhdeksi ongelmaksi.
Käytännössä tärkeintä on erottaa toisistaan kiinnostuneena tutkiminen, syötäväksi kelpaavien löytöjen etsiminen, vaarallisten esineiden nieleminen ja mahdolliseen sairauteen liittyvä poikkeava käyttäytyminen. Nämä voivat näyttää lenkillä samankaltaisilta, mutta vaatia aivan erilaisia ratkaisuja.
Luopumisen verkkokurssi
Jos koirasi poimii lenkillä jatkuvasti roskia, ruokajätteitä tai muita vaarallisia esineitä, pelkkä kieltäminen ei yleensä ratkaise ongelmaa. Pysyvä muutos syntyy vasta silloin, kun ymmärrät, miksi koirasi syö roskia ja opetat sille turvallisia vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Jätä, irti, kiitos – luopumisen opettamisen verkkokurssilla opit tunnistamaan roskien syömisen yleisimmät taustasyyt ja rakentamaan harjoittelun niiden pohjalta. Kurssi perustuu ajatukseen, että sama ratkaisu ei sovi kaikille koirille – käyttäytymisen taustalla oleva syy ratkaisee, millainen harjoittelu toimii.
Kurssilla käsitellään muun muassa:
- miksi koira syö roskia ja muita maasta löytyviä asioita
- miten opettaa koiralle turvallisia vaihtoehtoisia toimintatapoja
- mitä tehdä, jos koira nappaa jotakin vaarallista suuhunsa
- miten ehkäistä roskien syömistä ilman jatkuvaa kieltämistä
- kuinka harjoitella arjen lenkeillä vaihe vaiheelta.
Kurssi sopii niin pennuille kuin aikuisillekin koirille ja auttaa rakentamaan turvallisempia sekä rennompia lenkkejä ilman jatkuvaa huolta maasta löytyvistä houkutuksista.
Tavoitteena ei ole koira, joka pelkää poimia mitään maasta. Tavoitteena on koira, joka osaa tehdä turvallisia valintoja myös silloin, kun houkutuksia on ympärillä.
Usein kysytyt kysymykset
Ensimmäinen askel on selvittää, miksi koira syö roskia. Jos taustalla on esimerkiksi pahoinvointi, voimakas nälkä tai sairaus, pelkkä koulutus ei ratkaise ongelmaa. Jos kyse on opitusta tavasta tai uteliaisuudesta, koiralle voidaan opettaa turvallisia vaihtoehtoisia toimintatapoja ja vahvistaa niiden käyttöä.
Syitä voi olla monia. Koira voi tutkia ympäristöään, etsiä ruokaa, olla pahoinvoiva, stressaantunut tai kärsiä sairaudesta. Siksi sama ratkaisu ei sovi kaikille koirille. Käyttäytymisen taustalla oleva syy kannattaa selvittää ennen harjoittelun aloittamista.
Useimmiten kyllä. Pennut tutkivat ympäristöään myös suullaan, minkä vuoksi erilaisten esineiden maistelu kuuluu normaaliin kehitykseen. Samalla pennulle kannattaa opettaa turvallisia tapoja liikkua ympäristössä ja estää vaarallisten esineiden nieleminen.
Kyllä. Erityisen vaarallisia ovat esimerkiksi lääkkeet, nikotiinituotteet, ksylitolia sisältävät tuotteet, suklaa, homehtunut ruoka sekä suolitukoksen aiheuttavat vierasesineet. Jos epäilet koiran syöneen jotakin myrkyllistä tai vaarallista, ota heti yhteyttä eläinlääkäriin.
Pelkkä kieltäminen ratkaisee harvoin ongelmaa. Joillekin koirille se voi jopa vahvistaa käyttäytymistä, jos roskien poimimisesta syntyy joka kerta jännittävä “aarteenpelastusleikki”. Pysyvä muutos syntyy yleensä silloin, kun käyttäytymisen taustalla oleva syy selvitetään ja koiralle opetetaan vaihtoehtoinen toimintatapa.
Kuonokoppa voi olla perusteltu väliaikainen turvallisuusratkaisu, jos koira syö toistuvasti vaarallisia esineitä eikä turvallista ulkoilua voida muuten varmistaa. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata harjoittelua, vaan antaa aikaa selvittää käyttäytymisen syy ja opettaa koiralle uusia toimintatapoja.
Eläinlääkärin tutkimus on aiheellinen, jos roskien syöminen alkaa äkillisesti, lisääntyy nopeasti, muuttuu pakonomaiseksi tai koira syö toistuvasti vaarallisia tai syömäkelvottomia esineitä. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua myös silloin, jos käyttäytymiseen liittyy oksentelua, ripulia, laihtumista, ruokahalun muutoksia tai muita sairauden oireita.
Ei. Roskien syöminen voi liittyä normaaliin ympäristön tutkimiseen, oppimiseen, nälkään, pahoinvointiin, stressiin tai sairauteen. Siksi tärkein kysymys ei yleensä ole, miten käyttäytyminen saadaan loppumaan, vaan miksi koira tekee sitä. Kun taustalla oleva syy ymmärretään, myös ratkaisut ovat usein huomattavasti tehokkaampia.
Roskien syömistä ei kannata ajatella pelkästään tapana, josta pitää päästä nopeasti eroon. Se on käyttäytymistä, jonka taustalla on aina jokin syy. Kun syy ymmärretään, myös ratkaisut löytyvät usein paljon helpommin.
Lähteet ja lisälukemista
Lue seuraavaksi
Jos haluat ymmärtää koiran hihnakäytöstä ja yhteistyötä vielä syvemmin, tutustu myös näihin artikkeleihin:
- Koira vetää hihnassa – miksi vetäminen ei ole ongelma vaan seuraus?
- Miksi koira nuolee toisten koirien pissoja
- Koira vaanii ja jahtaa autoja ja polkupyöriä
- Koiran riistavietti – kun koira kiihtyy hajuista
- Koiran hihnakäytös – miksi koira vetää, haukkuu tai kiihtyy lenkillä?
- Koira kiihtyy lenkillä – miksi pelkkä rauhoittumisen odottaminen ei yleensä ratkaise ongelmaa?
- Haistelu lenkillä – kuinka paljon koiran kannattaa saada haistella?
- Vuoropuhelu koiran kanssa lenkillä – miksi yhteistyö toimii paremmin kuin jatkuva hallinta?
- Koiran ohitukset – ihmiselle ohitus, koiralle kohtaaminen
- Koira ei osaa ohittaa – miksi ohitusharjoittelu ei auta?
- Koira rähjää remmissä – miksi ja miten sitä voi auttaa?
- Reaktiivinen koira
- Koira pelkää lenkillä eikä halua ulos
- Demonikohtaus – kun koira hyppii ja puree hihnaa lenkillä
- Koiranpentu puree hihnaa – mitä pentu yrittää kertoa?
Lähteet
Hart, B. L., Hart, L. A., Thigpen, A. P. & Tran, A. (2018). The paradox of canine conspecific coprophagy. Veterinary Medicine and Science.
Horowitz, A. (2016). Being a Dog: Following the Dog into a World of Smell.
McGreevy, P., Starling, M., Branson, N., Cobb, M. & Calnon, D. (2017). An Overview of the Dog–Human Dyad and Ethograms within It.
Overall, K. L. (2013). Manual of Clinical Behavioral Medicine for Dogs and Cats.
Westgarth, C. ym. (2021). Pampered Pets or Poor Bastards? The Welfare Implications of Modern Pet Keeping.