Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä ”parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Joulu on kylässä käymisen kulta-aikaa. Se on koirienkin mielestä yleensä hauskaa vaihtelua arkeen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi koko käytöksien ketju, joka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – näin tervehditään ihmisiä kohteliaasti!

Ovikellon soitto (tai koputus, mikäli ovikello on poistettu käytöstä) laukaisee mielenkiintoisen tapahtumasarjan. Siihen voi liittyä suurta innokkuutta ja toiveikkuutta tai ahdistusta ja epävarmuutta, puolustautumista tai vahtimista. Lähestysmistapoja mellakan hallitsemiseen on monia – yksi ohjeistaa vieraat olemaan huomioimatta tuulikaapissa ryskääviä koiria, toinen vie koirat autoon tai toiseen huoneeseen, kolmas pitää koirat käskyn alla tai narussa. Ovikäyttäytymiseen liittyy monta uskomusta, joista huolimatta jokaisen kannattaa itse miettiä, mitä toivoo koiran tekevän ovella.

Luukku seinässä

Koiran näkökulma on helpoin ymmärtää jos käännetään tilanne toisin päin. Kuvittele, että asunnossasi olisi luukku, josta joskus saattaa tulla koiria sisään. Ennen kuin koiria tulee, kuulet tietyn äänimerkin. Siihen, miten juuri sinä ja perheesi tähän luukkuun suhtaudutte, vaikuttaa moni asia. Näitä asioita ovat esimerkiksi 1) pidättekö koirista, 2) pidättekö vieraista koirista, 3) pelkäättekö koiria, 4) onko teillä positiivinen historia koirien kanssa, 5) herättääkö koiran näkeminen teissä toiveikkuutta, mielihyvää, ahdistusta, pelkoa vai jotain muuta. Jokainen voi kuvitella millainen yllätys ja tunnereaktio siitä syntyisi, jos viikko muuton jälkeen vaatekomerosta putkahtaisi muutama koira pikku kilinän jälkeen.

Odotuksia ja paineita

Kenellä kaikilla ovikäyttäytymiseen liittyy paineita? Kaikilla osapuolilla, veikkaan. Omistajalla on paineita siitä, miten Rekku käyttäytyy. Rekulla on paineita siitä mitä tuulikaapissa pitää tehdä ja kuka on vastassa. Vieraalla on kenties paineet siitä, osaako hän noudattaa omistajan juuri puhelimessa kertaamia ohjeita siitä, miten Rekku kohdataan ja ehkäpä siitä, miten Rekku tulee käyttäytymään suhteessa häneen.

Painetilanteesta usein vain selvitään sen kummemmin asiaa miettimättä. Meille ihmisille tilanne on helppo järkeistää, eikä vieraiden tulossa ole mitään kummallista. Se, mitä meidän on vaikea käsittää on koiran käyttäytyminen. Samoin koiralle, se ei voi välttämättä ilman aiempaa kokemusta päätellä, millä tavalla vieraat toimivat. Se ei tiedä muita ennakoivia vihjeitä vieraiden tuloon kuin ehkä siivous, puhelinkeskustelu ja ovikello ja koputus. Se ei välttämättä osaa ottaa vastaan etukäteen tietoa siitä, kuka tulee – vaikka monet koirat oppivat kyllä vieraat kun ne niille nimetään.

Miksi sählätään ja mitä voi tehdä?

Osa koirista pursuaa intoa kohdatessaan vieraat. Jotkut koirat taas vaikuttavat kovinkin stressaantuneilta ja saattavat ärähtääkin. Olisi mahtavaa, jos koira osaisi itse pysyä pois ovitilanteesta, jos sitä pelottaa. Näin on kuitenkin vain äärimmäisen harvoin – epäluuloinenkin koira menee tuulikaappiin, vaikka se itsekin haluaisi olla muualla.

Koirien tunnetila näkyy eteisessä. Tunnetila ei aina ole välttämättä selkeä, vaan vieraisiin voi liittyä hyvin ristiriitaisiakin tunteita – tunteista ja toiminnasta riippumatta koiralle on mahdollista opettaa, miten sen kannattaa vieraat moikata sekä ympäristölle että itselleen parhaalla tavalla.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi kahden erilaisen koiran kohdalla vieraiden tervehtimistä ja siihen kouluttamista. Vieraita kohtaan epäluuloisen koiran voi opettaa kertomaan, keitä vieraita se haluaa tervehtiä, vai haluaako se olla tervehtimättä. Innokkaan koiran voi opettaa odottamaan lupaa tervehtimiseen. Lisäksi saat vastauksen mm. siihen, onko vaarallista, jos koira saa joskus hyppiä joitakin ihmisiä vasten tai onko se haitallista, jos vieras ihminen villitsee koiran.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet samalla kaikki jo aiemmin julkaistut videot sekä kuukauden ajan uudet 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeily koiran kanssa ei ole temppu, vaan taitojen kokoelma

Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.

Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.

Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.

Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.

Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.

Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää hihnakäyttäytymisestä: vetämisestä ja rähinästä!

Tyytyväinen kissa – perushuolto positiivisesti

Kissan huoltoon kuuluu sellaisia asioita, jotka eivät ole harjoittelematta helppoja. Kukaan kissa ei ole huoltovapaa ja siitä syystä kannattaakin valmistautua erilaisiin toimenpiteisiin, vaikka akuuttia tarvetta ei olisikaan. Pienellä huollolla voi välttää isompia remontteja – esimerkiksi hampaiden harjaaminen voi säästää kissaa ja kukkaroa.

Mitä väliä, miten huolto suoritetaan?

Huoltotoimet ovat välttämätön paha. Onko sillä niin väliä, miten kissa toimenpiteisiin suhtautuu, jos ne kuitenkin päättäväisesti tehdään? Riippuu toki siitä, kuinka usein huolto tapahtuu – päivittäinen epämukavuus on huono asia, kun taas tyytyväinen kissa voi helpommin sietää pienen jakson puoliväkisin tehtyjä toimenpiteitä.

Mikäli jokin asia, kuten harjaus tai hampaiden pesu tai lääkkeiden tai lisäravinteiden antaminen toistuu jatkuvasti, siihen kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Omistajana et halua sotkeutua kissan silmissä mihinkään epäilyttävään toimintaan, joka ei kestä päivänvaloa. Et halua, että kissasi alkaa stressata seurassasi etkä varsinkaan halua, että kissan stressi kroonistuu. Se nimittäin näkyy ja tuntuu, mikäli näin pääsee käymään. Kissa on herkkä olento, jolla stressi aiheuttaa paljon ongelmia.

Rauhallisin ja päättäväisin ottein?

Suosittelen jättämään päättäväisyyden nurkkaan siinä vaiheessa, kun kohteena on eläin. Kissa, kuten mikään muukaan eläin, ei ymmärrä sellaisia käsitteitä kuin sisu, päättäväisyys tai periksiantamattomuus. On totta, että erittäin taitavasti tehtynä erilaisia käsittelytoimenpiteitä voi harjoitella sillä tavalla, että irti päästäminen ja helpotus vahvistavat oikeaa käytöstä. Kissaa ei kuitenkaan saa opetettua hyväksymään toimenpiteitä tekemällä niitä väkisin ja pitämällä kissaa pakolla kiinni. Lue lisää ajatuksia pakkosylityksestä, jota en suosittele. Rauhalliset ja päättäväiset otteet ovat hyvä asia silloin, kun toimenpide on kissalle tuttu ja se hyväksyy sen. Koulutusmenetelmänä rauhalliset ja päättäväiset otteet eivät toimi.

Mitä haittaa pienestä epämukavuudesta on?

Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi perusteltua pakottaa kissaa. Kissan elämässä on muitakin vastoinkäymisiä, omistajan ei tarvitse olla yksi niistä. Jokainen kiinnipitäminen on pois sylissä viihtymisestä. Jokainen pakottaminen lisää ja herättää epäluuloisuutta, joka lisää stressiä. Jokainen puoliväkisin tehty toimenpide on pois luottamuspankista ja kissan hallinnan tunteesta. Pienikin vastakkainasettelu kissan ja omistajan välillä luo jännitettä, murentaa suhdetta ja vähentää kissan (ja omistajan) mahdollisuuksia ennakoida toisen osapuolen tekemisiä. Jokainen taistelu opettaa kissalle, ettei sen mielipiteellä ole väliä, mikä taas laitostaa ja masentaa kissaa.

Miten saat positiivisen kierteen päälle?

Ajatellaan hetki luottamuspankkia. Sinne toisaalta tallettuvat myönteiset kanssakäymiset, jotka kasvavat korkoa yleistyen kissan asenteessa muihin tilanteisiin ja muihin ihmisiin. Toisaalta pankista nostetaan aina silloin, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu. Luottamuspankissa on se hyvä puoli, että sinne saa tehtyä talletuksia omalla työllä. Nostojen suuruuteen vaikuttaa toimenpiteen vakavuus ja kesto.

Ajatuksen ydin on siinä, mitä sinun täytyisi tehdä, jotta luottamuspankin velat alkaisivat tuntua saatavilta. Miten saisit nostot käännettyä talletuksiksi?

Liittymällä jäseneksi pienellä, yhdeksän euron talletuksella, näet video, jossa kissojen tyypillisissä hoitotoimissa nostot käännetään talletuksiksi; lisäksi näet kuukauden ajan kaikki videot, joita kissa-aiheista on kertynyt jo yli toistakymmentä. Kissa-aiheissa on puhetta hiekkalaatikoista, kissan kesyttämisestä ja virikkeistä. Tule mukaan jäseneksi, jäsenyys on määräaikainen, eikä sinun tarvitse sitä erikseen irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Rentoutus maximus hevosille – kaikki keinot käyttöön!

Rentoutuminen ei ole välttämättä lopputulos vaan väline, joka vaikuttaa erittäin merkittävästi hevosen hyvinvointiin. Arkipuheessa rentoutuminen jää monesti vaille huomiota, kun kiireen keskellä voi tulla mieleen, että hevosella on 23 tuntia vuorokaudessa aikaa rentoutua. Se on toki totta, mutta suuri osa myös yhdessäolon mukavuudesta syntyy rentoutumisen kautta, ja pääosin tiedostamatta.

Onko rentoutumisella sitten väliä?

Lyhyesti sanottuna on. Sekä katsomalla vaikkapa kouluratsastuksen sääntöjä että katsomalla esimerkiksi laukkakilpailujen tuloksia, voidaan yksiselitteisesti todeta, että hevosen rentous on tärkeää sekä puheen tasolla että käytännön tasolla. Rentous on nimittäin yhteydessä voittamiseen laukkakilpailuissa.

Siitä voidaan keskustella, onko rentous ehdoton edellytys oppimiselle. Siitäkin voidaan keskustella, kuinka rentoja keskimäärin voittavat hevoset koulukisoissa ovat. Kuitenkin kliseinen puhe ja havaitut faktat ovat yllättävän samansuuntaisia, välistä puuttuu vain tiedostava ja suunnitelmallinen toteutus.

Mistä rentoutta saa?

Oletko joskus ajatellut, että rentous tulee aikanaan, iän myötä tai tottumisen kautta? Ajatellaan vaikkapa maneesia, jossa hevosen pitäisi toimia myös ilman kaveria. Toki ympäristö käy tutummaksi joka kerran myötä, mutta syntyykö rentous ilman muita erityisiä toimenpiteitä pelkästään toistuvan altistuksen kautta?

On monia erilaisia näkökulmia rentoutumiseen. Sitä voidaan ajatella lähtökohtana, eli edellytyksenä toiminnalle. Toisin sanoen rentous on lähtökohta kaikelle. Silloin on hidasta edetä, koska ns. mukavuusalueelta poistuminen poistaa rentouden. Toisen näkökulman mukaan rentous on lopputulos, eli toiminnan tuote. Silloin tehdään asioita, ja toistojen myötä hevonen rentoutuu. Siinä ongelmaksi tulee se, että mitä jos lopputulos ei olekaan rentous – mitä jos jännittyneisyys jatkuu ja vahvistuu. Kolmas näkökulma on sellainen, että rentoutuminen on taito, jota voi kehittää ja käyttää.

Millä tavalla rentoutumista voi kehittää ja käyttää?

Onko sinun helppo rentoutua, jos olo on epämukava? Voitko olla ryhmäliikuntatunnilla täysin rennon letkeänä? Mikä sinua auttaa rentoutumaan jännittävissä tilanteissa? Mieti itsesi kannalta, mikä parhaiten toimii rentoutuksessa.

Entä millä tavoin rentoutumisen voi liittää jännittäviin tilanteisiin? Onko mahdollista, että rentoutuisit hammaslääkärissä? Pitääkö hammaslääkärissä käyntiä välttää, kunnes voit täysin varmasti rentoutua? Millä tavalla tämä liittyy hevosiin?

Rentoutumisen taidosta on tutkittua hyötyä vieroituksessa, kengityksessä, matkustamisessa, varusteiden pukemisessa ja kilpailuissa! Rentoutuminen nopeuttaa palautumista ja on todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kätevän ja tutkitun tavan rentouttaa hevosta ja opettaa sitä rentoutumaan. Tähän videoon on tulossa myös jatko-osia, joissa rentoutumista harjoitellaan eri paikoissa ja tilanteissa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mahdottomasta mahdollinen – miten koiran saa pysymään omalla pedillä?

Ovikellon soitto, postinjakaja, vieraiden tulo – koira sekoaa ja aloittaa mellakan, eikä rauhoitu. Kiinnipitäminen ei yleensä auta asiaa, vaan jopa nostaa kierroksia ja toiseen tilaan sulkeminen aiheuttaa usein saman ilmiön. Onko tuttua?

Miksi koira innostuu?

On aivan normaalia, että koira innostuu vieraista (ja tutuista). Koiran näkökulmasta ovi on luukku seinässä, josta aina joskus joku tulee. Tulemiseen alkaa liittyä erilaisia suuria ja pienempiä vihjeitä, joita koira oppii mestarillisesti tulkitsemaan. Ovikellon soittaminen ja sitä seuraavat tapahtumat ovat kuin malliesimerkki Pavlovin laboratoriosta.

Ovi ja ovikello ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu usein omistajan tiedostamatta. Kun tilanteeseen havahdutaan, se näyttäytyy usein ongelmana, vaikka kaikki pienet osaset ovat itse asiassa koiralle täysin tyypillisiä toimintoja.

Osa koirista suhtautuu oveen ja siitä sisälle astuviin ihmisiin innokkaasti, osa koirista kokee ristiriitaisia tunteita ja osa koirista suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Mikä tahansa koiran suhtautumistapa on, pienellä vaivalla koiran toimintatapaa voi muuttaa helpommin hallittavaan suuntaan.

Mitä voi tehdä?

Moni ohjeistaa vieraita olemaan huomioimatta koiraa sisään tullessaan. Joskus tämä lähestymistapa toimii, mutta ei aina. Joku joskus kuitenkin katsoo koiraa tai puhuu sille, jolloin koira palkkautuu ja hilluminen vahvistuu. Itse olen sitä mieltä, että oman koiran käyttäytymistä ei kannata sälyttää vieraiden vastuulle – vaikka pääosin koira jätettäisiin huomiotta, palkkion mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja homma pitkittyy.

Kuten edellä jo mainittu, koiran poistaminen tilanteesta harvoin tuo pysyvää helpotusta tilanteeseen. Koira harvoin unohtaa, että vieraita tuli – reaktion alkamisaika vain pitkittyy. Narun päässä tai toisessa huoneessa turhautuminen vain kasvaa ja moikkaamisrituaali saattaa pitkittyä ja tulla entistä voimakkaammaksi.

Koiralle kannattaa opettaa uusi tapa toimia tilanteessa. Uusi tapa on ensin mietittävä omassa päässään läpi, ennen kuin sitä voi koiralle opettaa. Mieti tarkkaan, mitä haluat koiran tekevän kun se kuulee ovikellon soivan, oven aukeavan tai ääniä rappukäytävästä. Älä urhaa aikaa sen miettimiseen, mitä et halua koiran tekevän, vaan keskity siihen, mitä haluat vahvistaa.

Haluaisitko, että oma, helposti innostuva tai epävarmuuttaan haukkuva koirasi tietäisi itse, milloin sen kannattaa hakeutua omalle paikalleen? Haluaisitko, että vieraat pääsisivät rauhassa sisälle ilman vuolasta vastaanottokomiteaa? Tämä on mahdollista, liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.