Käytännön vinkit: vältä yleisimmät vaaratilanteet koirien kanssa kotona

Jokainen koira rodustaan riippumatta on potentiaalisesti vaarallinen. Se, toimiiko koira koskaan ihmiselle vaarallisella tavalla, riippuu siitä millaisiin tilanteisiin se joutuu. Se taas riippuu mm. omistajasta ja hänen pelisilmästään.

Aggressiivinen käyttäytyminen on koirille normaalia ja erittäin tilannekohtaista. Sitä voi esiintyä monesta eri syystä ja siihen voivat altistaa erilaiset tekijät – esimerkiksi osa koirista puolustaa omaa aluettaan hanakammin kuin toiset.

Moni vaaratilanne on vältettävissä huolellisella ennakoinnilla. Tähän ennakointiin kuuluu omaan koiraan tutustuminen sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Ennakoinnista huolimatta vahinkoja sattuu – kuitenkin aina kannattaa tehdä sen verran kuin voi, jotta tilanteita ei syntyisi.

Tyypillisimmät vaaratilanteet syntyvät kotona ja käyn läpi tässä kolme yleistä aihepiiriä, joihin kannattaa valmistautua jo etukäteen ja joita voi kohtuullisen helposti välttää.

1. Väsynyt tai nukkuva koira säikähtää tai menettää hermonsa.

Mökillä, viikonloppuna, juhlien aikana, helteellä, jouluna ja muissa erikoistilanteissa on hässäkkää. Näissä tilanteissa koira ei välttämättä a) osaa, b) malta tai c) pysty nukkua ja levätä sopivaa määrää tai sopivassa paikassa. Väsyneenä koiran pinna kiristyy ja sitä ei välttämättä ihminen huomaa. Lue lisää tästä!

Kannattaa muistaa, että koira ei tee väsyneenä myöskään kovin järkeviä valintoja ja päätöksiä – se saattaa käydä nukkumaan ovensuuhun, jossa todennäköisyys siihen, että sokeripäissään juokseva lapsi kompastuu siihen, on hyvin suuri. Se suorastaan näyttää itse ajavan itseään yhä pahempiin ongelmiin; haastaa riitaa koirakaverin kanssa, kyttää keittiön pöydän alla ja niin edelleen. Vaaran elementit ovat aina olemassa, kun samassa tilassa on väsyvä koira ja vieraita ihmisiä tai koiria.

2. Koira pitää hallussaan jotain arvokasta, joka yritetään ottaa pois.

Vielä muutamia vuosia sitten oli yleistä ajatella niin, että kun koiralle annetaan luu, niin se ilman muuta pitää myös saada ottaa koiralta pois. Tämä voi olla hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta vain ottamalla koiralta luu pois. Itse asiassa tilanne voi kärjistyä nopeasti, jos koiralta otetaan luu toistuvasti pois. Tavoite voidaan saavuttaa valmistelemalla koiraa ja tekemällä arvokasta asennetyötä.

Lasten leluihin pätee sama politiikka; koira oppii nopeasti, että toisten lelut ovat paljon arvokkaampia kuin omat lelut, koska toisten leluilla saa enemmän toimintaa aikaan. Mikäli haluat, että koirasi ei kiinnostu lasten leluista, älä kilpaile sen kanssa niistä lainkaan. Puolustamisen arvoisia asioita ovat myös sohva, oma peti tai joku muu paikka – niiden suhteen kannattaa myös panostaa asennetyöhön sen sijaan, että lähtee taisteluun. Vaikka koiran saa häädettyä sohvalta tai luun vietyä siltä väkisin, se ei ole “voitto”. Koiralle saattaa jäädä tilanteesta paljonkin hampaankoloon, mikä lisää vaaran mahdollisuutta jatkossa.

3. Koiraa yritetään pakottaa johonkin toimenpiteeseen tai käsittelyyn (varsinkin kun se on kipeä).

Kynsien leikkaaminen, silmätipat, korvien hoito tai peseminen ovat tilanteita, jotka saattavat helposti äityä taisteluiksi. Mikäli ihan huoltomielessä koskettaminen ei onnistu, se tuskin tulee onnistumaan yhtään sen paremmin kun tosi on kyseessä. Varsinkin silloin, jos koiralla on kipuja kyseisillä alueilla. Painiminen on helpoin tapa opettaa koira taitavaksi painijaksi ja vastustajaksi.

Hyvä pääperiaate on se, että harjoittelet hoitotoimenpiteet omaehtoisuuden kautta sillä tavalla, että ne sujuvat yhteisymmärryksessä. Aina ei kuitenkaan kaikkea ehdi treenata, vaan tulee tilanteita kun vain pitää hoitaa. Suunnittele nämä tilanteet hyvin ja turvallisesti, jotta vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Omaehtoisesta käsittelystä voit lukea lisää täältä.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn kolme tyypillistä vaaratilannetta ja annan vinkit siihen, miten niitä voi ennakoida.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kiinnostuitko? Tästä aiheesta voit oppia lisää luennoilla Espoossa ja Liedossa. Katso ajankohdat koulutuskalenterista!

Koiran kynsihoito hiomakoneella

Kynsitalkoot jatkuvat! Aiempia juttuja aiheeseen liittyen ovat kynsienleikkuun tukitaidot ja kynsien leikkaaminen varjouttamalla.

Usein aikuisten koirien kanssa joudutaan tilanteeseen, jossa kaikki kynsien leikkaamisesta muistuttava toiminta on koiran mielessä saastunut. Pahimman reaktion aiheuttavat yleensä kynsileikkurit. Niihin liittyy monesti tunnelataus koiran lisäksi myös omistajalla, varsinkin jos leikkaamisesta on huonoja kokemuksia.

Kynsien leikkaamista on mahdollista harjoitella, vaikka ne oikeasti leikattaisi eläinlääkärissä. Harjoittelun ei tarvitse olla sykettä nostavaa, vaan se voi olla hauskaa yhdessä tekemistä, kun vain osaa aloittaa oikeasta paikasta.

Joissakin tapauksissa on hyvä sekä koiran että leikkaajan hyvinvoinnin takia vaihtaa välinettä. Vaihdoksen ei tarvitse olla pysyvä, vaan se voi olla tärkeä välivaihe, jotta onnistumisia saadaan ja molempien osapuolten itseluottamus kasvaa.

Välineen vaihtaminen voi olla todella helpottavaa ja se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Hiomakoneen käyttöönotto on myös usein helpompaa kuin voisi kuvitella. Välinettä vaihtamalla voi myös ottaa alusta asti koiran omaehtoisuuden tärkeäksi arvoksi koulutukseen – samalla vaivalla kun koira oppii uuden asian, itse voi oppia uuden asenteen!

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Kotiin tulevat vieraat ovat monien koirien mieleen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Tuulikaappiriehuja ei taltu iän myötä, sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Komentaminen tai narussa pitäminen ei myöskään auta, koska hallinta tulee tällöin ulkopuolelta, ei korvien välistä.

Osa koirista on innokkaita, osa suhtautuu vieraisiin varauksella ja osalla tunteet seilaavat ristiriitaisesti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi vaihe vaiheelta kaikki asiat, jotka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen “seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Elämää aran ja pelokkaan koiran kanssa

Lähes jokaisella koiranomistajalla on jonkinlaisia haasteita yhteiselon varrella. Osa ongelmista ratkeaa helposti, toisten kanssa menee kuukausia ja osa taistelee ongelmien kanssa vuosikausia. Jokainen haaste ja ongelma koiran kanssa on todellinen, koska se perustuu omistajan kokemukseen asiasta; mitään ongelmia ei kannata missään tapauksessa vähätellä. Jos mietitään näin käytösneuvojan kannalta hankalimpia tilanteita, niin niitä ovat ehdottomasti arkojen ja pelokkaiden koirien erilaiset haasteet, koska ne eivät yleensä vaikuta vain yhteen tiettyyn tilanteeseen vaan leimaavat koko arkielämää.

Pelokkuuden ja arkuuden syitä on monia. Koiran omistaja voi vaikuttaa pelokkuuden syntyyn vain rajallisesti, koska sosiaalistumisen herkkyyskausi on jo lähes ohitse, kun pentu muuttaa kasvattajan luota uuteen kotiin. Mikäli koiralla on hyvä historia, pienet takaiskut eivät aiheuta massiivisia pelkoja, vaan koiralla on eväitä päästä niiden yli. Kasvattajan valinnalla on valtava merkitys koiran (ja omistajan) elämälle, eikä siihen ole mielestäni riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa kun ollaan hankkimassa ensimmäistä koiraa. Mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että samaan aikaan kun yleisin syy luopua koirasta on käytösongelmat, siitä huolimatta edelleen näkee luvattoman paljon puutteellisesti sosiaalistettuja pentuja, joiden ongelmista kasvattaja pahimmassa tapauksessa syyttää uutta kotia. Ehkä sosiaalistaminen käsitteenä on edelleen liian moninainen. Kasvattaja voi esimerkiksi kuvitella sosiaalistavansa, kun hän väkisin käsittelee pentuja tai pesee niitä – totuttaa käsittelyyn, eli tekee väkipakolla. Sosiaalistamiseksi (jonka tarkoituksena on ehkäistä pelkoa, ei aiheuttaa toimintakyvyttömyyyttä) tulee mielestäni kutsua ainoastaan positiivisia kokemuksia, joita pennuille tai aikuisille koirille tarjotaan systemaattisesti. “Tämä nyt vain tehdään ja sillä sipuli”-ajattelu ei kuulu sosiaalistamiseen. Pentua ei ole tarkoitus opettaa olemaan välittämättä tilanteista vaan nauttimaan niistä – tässä on aika iso ero.

Olen huomannut, että koulutuksen kannalta pahin yhdistelmä on arka koira, joka on saanut sen verran rohkeutta, että puolustaa itseään vaikkapa käsittelytilanteissa. Usein ongelma leviää käsiin siinä vaiheessa, kun toimenpide on pentuna tehty väkisin totuttamalla ja samaa jatkettu kyselemättä, pienestä ja kasvavasta vastustelusta huolimatta. Jonakin päivänä tilanne menee liian pitkälle, ja koska periksi ei haluta antaa, koira saa pahimmassa tapauksessa järkyttävän paniikkiraivarin ja siitä päivästä eteenpäin käsittely on mahdotonta. Pelon motivoima aggressiivisuus roihahtaa usein sekunnissa ja palautuminen on hidasta – usein tämä vielä kohdistuu omistajaan, joka saa toistuvasti kantaa huonoa omaatuntoa näistä tilanteista. Suhde alkaa rakoilla, kärsivällisyys pettää ja luottamus murenee, eikä motivaatiota tahdo löytyä koiralta sen enempää kuin omistajaltakaan.

Pelokkuuteen vaikuttavat monet asiat; perimä, aikaiset kokemukset ja jopa emon tiineysaikainen stressi. Siinä missä lähtökohtaisesti ei-arka pentu säikähtää jotain ja pääsee tilanteen yli muutamassa hetkessä, arka pentu voi mennä täysin toimintakyvyttömäksi pitkäksi aikaa. Arkuuden ongelmavyyhtiin kuuluu sekä pennuilla että aikuisilla koirilla se, että ei välttämättä löydy pitkään aikaan mitään sellaista tilannetta, jossa koiran itseluottamusta saisi koulutuksellisin keinoin kasvatettua. Arka koira oppii nopeasti luottamaan omistajaansa, mutta ei itseensä – tämä on toki hyvä alku, mutta heijastelee usein ongelmia mm. yksinolossa. Arkojen koirien kanssa joutuu olemaan koko ajan veitsen terällä; mikä on liikaa ja mikä on sopivasti. Esimerkiksi käsittelyyn liittyvien ongelmien kanssa aran koiran omistaja joutuu painimaan jopa vuosia ja päivittäisestä treenistä huolimatta pelko on herkässä. Sama pätee lenkkeilyyn; arka koira voi mennä hetkessä paniikkiin, josta palautuu vasta kotona.

Arka koira, jolle omistaja on ainoa tukipilari, on onnellinen niin pitkään kuin omistaja on a) paikalla ja b) ennakoitava. Arkojen koirien kanssa (kuten ei muidenkaan) et voi yhtenä päivänä pakottaa ja yhtenä päivänä herkuttaa. Arkoihin, kuten muihinkaan koiriin ei päde “teet vaan ja meet vaan” -politiikka, käsittelyongelmia ei poista käsittely varmoin ja päättäväisin ottein, eikä pelkoa poista se, että itse pysyy tyynenä. Tarvitaan hyvä suunnitelma ja erittäin hyvät resurssit, jotta suunnitelma voidaan toteuttaa. Esimerkiksi yksinolo-ongelman hoitaminen voi olla tavallista kinkkisempää, jos 1) omistaja on koiran ainoa turva maailmassa, 2) asunto on mahdollisesti pelottava äänineen ja 3) koiralla ei ole ruokahalua, eikä se ole oppinut työskentelemään itsenäisesti. On päivänselvää, että tuollaisessa tapauksessa prosessi kestää kuukausista vuosiin.

Toivoisin, että jokainen kasvattaja kertoisi avoimesti, millaista sosiaalistamisohjelmaa noudattaa. Sosiaalistamisohjelma ei ole salatiedettä, vaan samanlainen käytännön välttämättömyys kuin rokotusohjelma. Samoin toivon, että aikuisten kodinvaihtajien parissa työskentelevillä yhdistyksillä olisi koirien ostajille antaa matkaan aikuisille koirille suunniteltu sosiaalistamisohjelma. Niin kauan kuin puhutaan vain sosiaalistamisesta yleisellä tasolla, voi ajatella, että kaikkihan sitä tekevät. Kun ei ole ohjelmia ja käytäntöjä nähtävillä, ei niitä voi keskenään verrata eikä niistä voi keskustella. Laitetaan käytniin #sosiaalistamishaaste! Kerro, mitä olet itse tehnyt ja millä tavalla.

Liity blogin jäseneksi, niin näet videon, jossa annan käytännön vinkit arkojen koirien kanssa elämiseen ja niiden kouluttamiseen!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Luoksetulo hidastuu tai loppuu kokonaan. Toisille koirille rähjääminen alkaa tai pahenee. Koira on varauksellinen vieraita, varsinkin miehiä ja lapsia kohtaan. Se ei kestä kiinnipitämistä tai ruokakupille tulemista. Se säikkyy kättä tai lenkillä näkyviä hahmoja. Ja vielä äsken se oli ihana ja sosiaalinen pentu. Mitä on tapahtunut?

Pennut pysyvät ihmisten lähellä turvallisuussyistä. Kun pentu kasvaa, sen aistit kehittyvät ja uteliaisuus kasvaa. Se haluaa tutustua ympäristöön ja usein se rohkeasti tutkii uusia paikkoja ja laajentaa omaa elinpiiriään. Vajaan vuoden tai jopa puolentoista vuoden iässä koira saattaa kuitenkin taantua huomattavasti – se voi muuttua reippaasta pennusta araksi nuoreksi.

Nuorilla aikuistuvilla koirilla saattaa itseluottamukseen tulla äkillistä takapakkia. Aiemmin kaikkien kaveri saattaakin nostaa karvoja pystyyn ja haukkua tosissaan kohdatessaan asioita, jotka eivät sitä ennen pelottaneet. Kaikkia koirien ongelmia ei kannata yrittää selittää murrosiällä, mutta on totta, että se voi tuottaa haasteita tietyssä ikävaiheessa. Kyseessä on normaali koiran kehitykseen kuuluva vaihe, jossa vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa ja omistaja saattaa olla tuudittautunut tunteeseen siitä, että koira osaa jo kaiken tarpeellisen: se osaa kulkea hihnassa, on sisäsiisti ja osaa ohitella muita. Saattaa olla melkoinen kriisi, kun eräänä päivänä huomaakin, että sohva on syöty, lattialle pissattu ja lenkki kuluu suurimmaksi osaksi rähistessä. Joskus kriisi voi olla niin suuri ja odottamaton, että se aiheuttaa koirasta luopumisen ja ainakin jaksamisen loppumisen.

Mitä suurempi koira on, sitä laajempi haitari on ns. murrosiällä. Joillakin koirilla muutoksia voi olla vasta lähempänä kahta ikävuotta, kun pienillä koirilla vaihe ilmenee usein jo viiden-kuuden kuukauden iässä. Kaikilla koirilla vaihetta ei tule lainkaan. On esitetty, että hieman alle vuoden ikäisenä koirat normaalisti lähtevät omille teilleen perheensä parista ja tätä itsenäistymistä varten olisi kehittynyt pelkokausi suojaamaan maailman vaaroilta. Koira on tässä elämänvaiheessa tavallista varovaisempi ja se näkyy koulutuksellisena taantumisena. Tätä vaihetta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Murrosikä kestää viikkoja, ei kuukausia tai vuosia. Koira on tässä iässä yleensä loistavassa kunnossa ja täynnä virtaa. Sen hampaat ovat vaihtuneet mutta niitä pitää edelleen käyttää.

Itse en pidä sanasta murrosikä, koska sillä on erilainen kaiku ongelman käsittelyn suhteen kuin pelkokaudella. Kaikista termeistä ikävin on uhmaikä – murrosikä ei ole uhmaa, vaan varovaisuutta. Jos lähdetään puhumaan uhmaiästä, saadaan aikaan turhaa vastakkainasettelua. Murros- tai uhmaikäpuheeseen liittyy myös usein se, että sitä pitää vain kestää. Esimerkiksi käsittelytoimenpiteissä vastustelu ei ole sellainen asia, joka jää pois, kun vaan puetaan paksumpia hanskoja päälle. Nuoren (tai minkä tahansa) eläimen käsitteleminen väkisin harvoin a) onnistuu ja b) opettaa eläimelle mitään järkevää. Sitä tehdään, koska ihmisillä ihailtava ominaisuus on periksiantamattomuus ja päättäväisyys. Monissa tapauksissa parempiin tuloksiin päästään nopeammin, kun osataan luopua omasta jääräpäisyydestä.

Miten koiran murrosiästä sitten selviää?

Koiran elämän suurin murros ja stressi on vieroittaminen ja uuteen kotiin muutto. Kannattaa palata hieman taaksepäin ja miettiä miten selvisi siitä? Luonnollisesti tukemalla pentua, kasvattamalla sen itseluottamusta hyvine kokemusten kautta ja sosiaalistamalla sitä järjestelmällisesti. Pentujen kanssa onneksi ymmärretään, että on meidän omistajien vastuulla näyttää maailma hyvässä valossa. Nuorten aikuisten koirien kanssa ymmärrystä ei aina samalla tavalla löydy. On hankalaa olla muuttamatta mitään kun koira muuttuu. Murrosiässä ympäristö muuttuu hetkellisesti uhkaavaksi ja pelottavaksi. Tätä tilannetta voi loiventaa hyvällä suhteella koiraan ja sillä, että itse toimii mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Pahimmillaan otamme murrosiän henkilökohtaisesti ja vastaamme kokemaamme uhmaan. Tällä tavalla toimiessa luottamus koiran ja omistajan välillä murenee ja suhde huononee, koiran pelko ja sitä myötä käytös pahenee ja kierre on valmis.

Murrosikäistä koiraa voi tukea parhaiten niin, että keskittyy jatkamaan pentuna aloitettua tärkeää työtä. Sosiaalistamista on jatkettava koiran koko ensimmäinen elinvuosi, jotta pelkotiloja ei tulisi. Tärkeiden taitojen harjoittelua on jatkettava myös. Tärkeitä taitoja, joissa murrosikä saattaa näkyä, ovat hihnassa kulkeminen, toisten koirien kohtaaminen, yksinolo, matkustaminen ja käsittelytoimet. Näitä kaikkia kannattaa oman koiran tarpeiden mukaan treenata sitkeästi, vaikka tuleekin mieleen, että ne olisi jo pitänyt oppia tähän mennessä. Monen koiran kohdalla murrosikä on se vaihe, kun palkkiot kokevat inflaation. Aiemmin kuivanappuloiden kanssa loistavasti toiminut pentu ei korvaansa lotkauta, kun nenä lähtee viemään. Silloin on syytä korottaa panoksia ja varmistaa, että yhdessä tekeminen on koiralla hauskaa ja palkitsevaa!

Kun huomaat ensimmäiset merkit pelokkuudesta tai varovaisuudesta, laita päivämäärä muistiin. Tee johdonmukaisesti harjoituksia päivittäin ja seuraa kuinka pitkään tila kestää. Jos ongelma pitkittyy puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi, sitä ei voi selittää enää murrosiällä eikä kannata odottaa, että se menee itsestään ohi. Arkuus ja epävarmuus ovat asioita, jotka haittaavat koiran elämää ja niihin kannattaa aina puuttua.

Koirien murrosikä esittely from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi harjoituksia, joiden avulla selviät koirasi murrosiästä. Videon kesto n 20 min.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Mistä huomaa ensimmäisenä, että koiralla ei kaikki ole kunnossa? Mistä huomaa, että koira on väsynyt? Entä mistä tiedät, että koira on turhautunut? Kaikki tulkinnat, joita koirasta teemme, perustuvat havaintoihin.

Todellisesti, numeroilla mitattavia asioita ovat perinteisesti koiran paino, ikä, korkeus, päivittäinen ruuan määrä ja ulkoilun määrä tunteina. Ulkoilun määrä tunteina ei mielestäni kerro koiran hyvinvoinnista juuri mitään, vaikka se on yleinen kysymys varsinkin ongelmatilanteissa. Paljon enemmän vaikuttaa kokonaisuus, eli se, mihin eläin käyttää suurimman osan ajastaan. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa yksinoloon liittyvät ongelmat. Kokonaisuuden kannalta ei ole merkistystä sillä, ulkoilutetaanko koiraa tunti vai kolme tuntia päivässä, vaan enemmän merkitsee se, mitä se tekee nuo jäljelle jäävät 21-23 tuntia. Sama pätee muihinkin ongelmatilanteisiin – ulkoilutus, sen määrä tai laatu eivät kerro läheskään tarpeeksi koiran tilanteesta.

Monta muutakin asiaa kuin painoa, ulkoilua ja ruokamäärää voisi mitata – näin saa käsityksen siitä, mitä koira ylipäänsä tekee ja toisaalta siitä, miten se käyttää aikaansa. Joskus karkealla arviolla pääsee alkuun, joskus taas on kiinnostavaa mennä yksityiskohtiin ja ajankäytön sisältöihin. Mitä koirat haluaisivat tehdä? Ne ovat loppujen lopuksi aika mukavuudenhaluisia eläimiä, jotka tykkäävät ottaa myös rennosti ja hengailla. Osa koiran niin sanotusta hyperaktiivisuudesta voi olla opittua ja omistajan taholta ylläpidettyä, kun varsinkin tiettyjen rotujen kohdalla hoetaan vuosikymmenestä toiseen haastavuudesta ja liikunnantarpeesta. Itse olen sitä mieltä, että jokaisen koiran pitäisi kestää vapaapäiviä sekä lyhyttä lomaa ilman että pää hajoaa, toki yhtään väheksymättä liikunnantarvetta ja varsinkin tarvetta tarkkailla ympäristöä, harjoittaa aisteja ja viettää aikaa sosiaalisessa ryhmässä (ihmisten tai koirien kanssa).

Stressin havainnointi on koirien kohdalla joskus haastavaa. Sen sijaan, että tulkitaan yksittäisiä eleitä tai ilmeitä, on hyvä hahmottaa kokonaisuus. Tarkka omistaja havaitsee toki heti, kun yksi kuonokarva on vinossa ja tämä osoittaa loistavaa koiranlukutaitoa. Kuitenkin on hyvä ottaa taustalle myös laajempi skaala, jotta ei tarvitse mututa. Yksittäisiä merkkejä on hyvä seurata, mutta nekin saavat enemmän merkitystä, kun pystyt liittämään niitä muuhun tietoon. Voit esimerkiksi havainnointeja selaamalla paikallistaa ensimmäiset oireet koiran sairaudesta.

Innostuitko havainnoimaan koiraasi? Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.