Koiran hankkiminen on suuri päätös. Melkein kaikki koiranomistajat törmäävät tilanteisiin, joihin eivät ole osanneet etukäteen varautua. Nykyään tietoa on saatavilla, mutta sitä saa useilta tahoilta ja se voi olla hyvinkin ristiriitaista. Eläinten käyttäytyminen tuntuu olevan yksi niistä aiheista, joista jokaisella on näkemys ja mielipide. Koiranomistaja hankkii tietoa usein etukäteen. Lisäksi hän saa neuvoja ja ohjeita kasvattajalta, eläinlääkäreiltä ja valitsemiltaan kouluttajilta. Ohjeita tulee myös naapureilta, sukulaisilta ja ystäviltä, unohtamatta tietenkään netin koirapalstoja.

Löytöeläintalolla tehtiin tutkimus, jossa osa koirista sai mukaansa yksinolo-ongelmia ehkäisevät kirjalliset ohjeet ja osa ei saanut. Seurantajakson lopulla ohjeiden kanssa kotiutetuilla koirilla esiintyi vähemmän yksinolo-ongelmia kuin ohjeistamattomilla. Kuitenkin sitoutuminen ohjeisiin oli heikkoa – ehkä koiran hankkimisen tiimellyksessä ei osata etukäteen varautua yksinolo-ongelmiin, vaikka ne ovat yksi yleisin rescue-koirien haaste. On selvää, että useita koteja kiertänyt tai huonoista oloista pelastettu koira kiintyy uuteen omistajaansa, eikä halua olla tästä erossa. Siksi ongelmaa ei välttämättä osata ennaltaehkäisevästi huomioida, vaan se voi alkaa vähitellen kotiutumisajan jälkeen.

Useat eri näkemykset ja tietolähteet eivät ole ongelma. Ongelma tulee siitä, että jos kriittistä ajattelua ei ole, ei välttämättä osata vertailla tietolähteitä keskenään. Tämä voi aiheuttaa ilmiön, jossa eri menetelmiä kokeillaan hetken aikaa ja siirrytään sitten toiseen menetelmään jos edellinen ei toimi. Koiran kannalta tämä voi olla epäselvää, jos koulutustapa vaihtelee pahimmillaan viikottain. On selvää, että tällöin ei myöskän edistystä tapahdu. Yksi seikka, jolla voi arvioida ohjeiden pätevyyttä on se, että pikaratkaisuja ei ole olemassa. Käyttäytymisen muuttuminen vie aikaa, mutta ei yleensä vuositolkulla – kahdessa viikossa pitäisi näkyä jonkinlainen muutos. Edellyttäen tietenkin että on olemassa jotain, mitä mitataan. Jos puhutaan yksinolo-ongelmasta, kahdessa viikossa pitäisi näkyä ainakin pientä muutosta siinä, miten koira suhtautuu lähtemisvihjeisiin ja miten mielellään koira jää yksin.

Ohjeissa ja neuvoissa on yksi mielenkiintoinen tekijä: ne toimivat vain jos niitä käytetään ja jos niihin sitoudutaan. Suurin riski epäonnistua on silloin, kun ohjeisiin ei sitouduta – pöytälaatikosta käsin ne eivät valitettavasti vaikuta 🙂 Vastaavasti paras mahdollisuus onnistua on silloin, kun ohjeet ovat hyvät ja perusteltavissa ja koko perhe sitoutuu niitä noudattamaan. Ei tarvita puolen vuoden sapattivapaata yksinolo-ongelman ratkaisuun, vaan hyvä suunnitelma, suuri motivaatio ja ripaus luovuutta tehdä harjoitteita arkirumban lomassa.

Mitä ohjeita sinä olet saanut koirasi mukana? Ovatko ne olleet ristiriitaisia? Ketä uskot ja mistä haet tietoa?

Tällä yksinolon ja eroahdistuksen luennolla saat käytännön vinkit siihen, miten voit itse ratkoa orastavaa yksinolo-ongelmaa.

Blackwell et al., 2016

Jos kymmenelle koiralle heittää pallon, jokainen niistä todennäköisesti lähtee sen perään. Tätä ei tarvitse harjoitella. Kymmenestä koirasta kohtuullisen moni juoksee pallon luokse ja ottaa sen suuhunsa. Tätäkään ei tarvitse yleensä erikseen kouluttaa. Osa koirista juoksee pallo suussaan kohti omistajaa. Tätä täytyy joskus, koirasta riippuen, harjoitella. Vain erittäin harva koira palauttaa pallon omistajan käteen harjoittelematta. Koiran täytyy oppia, että pallon palauttaminen on kannattavaa, jotta se alkaa niin toimia.

Pallon heittely vain heittelyn vuoksi treenaa koirassa jo muutenkin sen vahvoja puolia. Liikkuvien asioiden perässä juokseminen vahvistuu. Lisäksi pallon tai kepin heittelyyn liittyy usein kierroksien kasvu, mikä ei läheskään aina ole tavoiteltava tila. Koira, joka käy kierroksilla jatkuvasti tai usein, saattaa stressaantua. Koira voi kiihtyessään kehittää sijaistoimintoja, kuten hännän jahtaamista tai se voi rauhoittaakseen itseään pureskella huonekaluja rikki.

Juuri minkään koiran kanssa ei kannata harjoitella asioita, jotka ovat niille muutenkin helppoja. Tällaisia ovat rodusta riippuen juuri sellaiset asiat, jotka tulevat koiralta luonnostaan ja ovat ns. itseään vahvistavia; rodusta riippuen haukkuminen, asioiden jahtaaminen, vahtiminen jne. Kannattaa sen sijaan harjoitella niitä asioita, jotka ovat vaikeita. Helposti kierrostavan koiran kanssa kannattaa harjoitella malttia ja keskittymistä vaativia asioita mieluummin kuin kierroksia nostattavia asioita.

Malttia ja keskittymistä sekä pään väsytystä voi harrastaa vaikkapa esine-etsinnällä tai jäljestämällä. Molemmat asiat on helppo kouluttaa koiralle. Esine-etsintä on noudon kautta taaksepäin ketjuttamalla koulutettuna aivan eri asia kuin pallon perässä järkeä vailla juokseminen.

Voisi sanoa, että kaikki sellainen tekeminen, jossa mikä tahansa eläin joutuu keskittymään ja ratkomaan ongelmia, on hyvää tekemistä. Kierrostaminen voi näyttää siltä, että eläin nauttii vaikka se voi tosiasiassa olla stressaantunut kiihtymyksestä. Lisäksi kovilla kierroksilla käyminen näkyy yleensä muuallakin kuin alkuperäisessä tilanteessa – käytös ja tunnetila voivat yleistyä ei-toivottuihin paikkoihin. Kiihtymyksestä palautuminen voi viedä pitkään, kuten stressitilasta yleensäkin. Ero ns. hyvän ja huonon stressin välillä voi olla häilyvä ja jos tekeminen kiihdyttää koiraa, sen stressitaso voi nousta kuluttaviin mittoihin.

Sama pätee hevosiin. Se on eri asia lähteä käsistä ilman tolkkua kuin olla reipas ja suorittaa tehtäviä mielellään. Tuntuu erilaiselta olla kyydissä silloin, kun jalat vievät ja pää ei ole mukana. Hevoselle pakeneminen on helppoa, sitä ei tarvitse erikseen treenata.

Haukkuminen on koirille normaalia lajityypillistä toimintaa. Haukkumiselle on monia syitä ja tarkoituksia.

Territoriaalinen haukku – koira haukkuu ihmisille, autoille ja kaikelle, mikä lähestyy omaa aluetta. —Oma alue voi olla se paikka, missä omistaja sattuu kulloinkin olemaan, kuten koti, auto tai mökki.

Hälytyshaukun laukaisevat äänet, hajut tai näköärsykkeet paikasta riippumatta – koira haukkuu kaikelle epäilyttävälle toiminnalle myös kodin ulkopuolella.

Huomiohakuinen haukku on kyseessä silloin, kun koira haukkuu toisille koirille, ihmisille tai muille eläimille saadakseen haluamansa. Esimerkiksi salkkareiden aikana sohvan vieressä haukkuva koira on oppinut, että haukkumalla saa ihmisissä toimintaa aikaiseksi.

Tervehtimishaukku esiintyy kohtaamistilanteissa – koira on rento ja häntä heiluu, toisin kuin hälytys- tai territoriaalisessa haukussa. Tilanteeseen voi liittyä myös vinkuminen ja ulina.

Pakko-oireinen haukku on jatkuvaa, se alkaa ilman laukaisevaa ärsykettä ja sillä ei ole päämäärää tai kohdetta.

Sosiaalinen haukku on esimerkiksi toisten haukkuun vastaamista.

Turhautumishaukku on kyseessä silloin, kun koira ei pääse haluamaansa paikkaan tai saa haluamiaan asioita. Turhautunutta haukkua esiintyy yleensä tarhassa, häkissä, hihnassa tai autossa.

Koska haukkuun on useita eri syitä, on ongelmaan useita erilaisia ratkaisuja. Haukkumista ei kannata pitää vain satunnaisena möykkänä, vaan kannattaa tutkia käytöstä hieman pintaa syvemmältä.

Erilaiset haukunestopannat saattavat pahentaa ongelmaa entisestään. Mikäli territoriaalisesti haukkuvalle koiralle laitetaan sitruuna- tai muu panta, se saattaa kyllä lopettaa haukkumisen, mutta suhtautuminen omaa aluetta lähestyviin vieraisiin ei muutu ainakaan positiiviseen suuntaan. Tällainen koira voi olla vaarallinen.

Haukkumisongelmasta kannattaa yrittää selvittää ainakin seuraavat asiat:

  1. —Missä ja milloin koira haukkuu?
  2. —Kuka tai mikä on haukkumisen kohde?
  3. Mitkä asiat laukaisevat haukkumisen?
  4. —Miksi koira haukkuu?

Nämä tiedot helpottavat häiritsevän käyttäytymisen ratkomista.