Koiranpennun sosiaalistaminen

Koiranpennun sosiaalistaminen kuuluu kasvattajalle ja omistajalle

Koiranpennun sosiaalistaminen on toivottavasti aloitettu jo kasvattajan luona. Uudessa perheessä sitä on hyvä jatkaa. Sosiaalistamisohjelma ja ympäristöoppi on hyvä pitää alusta asti mielessä, mutta erilaisiin ihmisiin ja suureen maailmaan tutustuttamisessa tulee edetä ennen kaikkea pennun omilla ehdoilla. Yleensä sosiaalistamisessa laatu korvaakin määrän. Pennut ovat yksilöitä, ja siinä missä toinen kaipaa uusia kokemuksia usein, toinen kaipaa enemmän palautumista kokemusten välillä.

Koiranpennun sosiaalistaminen on sosiaalisiin tilanteisiin valmentamista

Käytännössä sosiaalistaminen tarkoittaa pennun valmentamista erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin eli kanssakäymiseen sekä lajitovereiden että ihmisten kanssa. Ympäristöoppi tarkoittaa pennun asteittaista altistusta elinympäristön tavallisille tapahtumille. Pentuaika on ainutkertainen mahdollisuus totuttaa koiraa uusiin asioihin – aikuisen koiran kohdalla sosiaalistaminen on selvästi hitaampaa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Kolmen ja kahdentoista ikäviikon välillä pentu on erityisen herkkä sosiaalistumaan. On huomattava, että suurimman osan tästä ajasta pentu asuu vielä kasvattajan luona. Siksi kasvattajan valinnassa onkin hyvä olla tarkkana; koirien pitäisi tottua normaaleihin kodin ääniin ja tapahtumiin jo kasvattajan luona. Lisäksi niitä pitäisi altistaa ihmisen ystävälliselle käsittelylle.

Koiran sosiaalistaminen on helpointa pentuna

Riittävä ja hyvässä hengessä toteutettu pentuaikainen sosiaalistaminen näkyy aikuisena siten, että koira kykenee kohtaamaan yllättäviä ja uusia tilanteita itsevarmasti ja rennosti. Pentu kannattaa totuttaa sosiaalistumisen herkkyyskautena ainakin matkustamiseen, toisiin koiriin, lapsiin, mahdollisesti muihin eläimiin sekä kaikkeen siihen, mitä se aikuisena tulee kohtaamaan. Perusteellinen sosiaalistaminen helpottaa elämää, kun koiran ei tarvitse stressata uusissa tilanteissa aikuisena. Kannattaa myös ottaa tavaksi käsitellä pentua omaehtoisuuteen perustuen muutamia minuutteja päivittäin – käsittely voi olla silittelyä, kevyttä hierontaa, tai mitä tahansa mistä pentu nauttii. Mikäli pentu ei anna koskettaa johonkin kohtaan, älä yritä väkisin vaan palaa rapsuttamaan helppoa aluetta ja lähesty vaikeaa kohtaa myöhemmin varovasti uudestaan.   

Laatu korvaa määrän pennun sosiaalistamisessa

Sosiaalistamisessa voi käyttää luovuutta ja usein se edellyttääkin hieman vaivannäköä. Pentua ei kannata viedä tilanteisiin, jotka ovat sille todennäköisesti liian haastavia. Tällaisia tilanteita voivat olla pennun persoonasta riippuen esimerkiksi pitkät matkustuspäivät ja vierailut. Koirissa on suuria yksilöeroja ja toinen pentu kestää enemmän kuin toinen. Omistaja on pennun ainoa edunvalvoja ja on tärkeää myös säästää pentua liialta rasitukselta ja panostaa palautumisen harjoitteluun. Paljon asioita voi tehdä kotona, jolloin pentu saa tutustua asioihin tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kotona voi tutustua ihmisiin ja mahdollisesti toisiin koiriin jos lähipiiristä löytyy turvallisia lajitovereita. Lisäksi kotona on helppo toteuttaa erilaisia alustoja ja ääniä; moni normaali arkinen asia on pennulle täysin uusi. 

Pentuaika on lyhyt, ja sen aikana luodaan pohja luottamukselliselle suhteelle omistajaan ja muihin ihmisiin sekä toisiin koiriin. Samaan aikaan kun pentua altistetaan sen persoonan mukaan, pitää muistaa tasapaino – helposti stressaantuvaa ja pelokasta pentua ei pidä väkisin laittaa liian vaikeisiin tilanteisiin. 

Mitä jos pentu säikähtää?

On normaalia, että kaikki pennut pelästyvät jotain jossain vaiheessa. 

Mikäli pentu pelästyy, keskeytä tilanne mahdollisimman turvallisesti. Pennun voi hyvin ottaa syliin, mikäli se kokee olonsa turvalliseksi sylissä. Kun tilanne on keskeytetty, sitä kannattaa hetki analysoida. Mitä tapahtui? Millä tavalla pentu reagoi? Mitä se tarkalleen ottaen teki? Mitä sitten tapahtui? 

Säikähtämisen jälkeen voi keskittyä palautumiseen, eli tarjota pennulla turvaa ja mahdollisuuksia rauhoittua. Palautuminen voi kestää minuuteista päiviin, joten pentua ei kannata saman tien uudelleen altistaa tilanteelle, jota se säikähti. 

Joskus pieni säikähtäminen saa aikaan suuria tunteita ja päinvastoin – siksi on hyvä käydä tilanne jälkikäteen läpi. Tilanteeseen ei kuitenkaan kannata liikaa jäädä vellomaan, vaan jatkaa elämää normaalisti. Mikäli pentu alkaa pelätä jotakin tilannetta, kannattaa esitellä se sille uudelleen pienin askelin, hyvässä valossa. 

Pentua voi valmistella pelottaviin tilanteisiin luomalla sille erilaisia turva-ankkureita. Pienikokoiselle koiralle on kätevää opettaa, että se pääsee halutessaan syliin. Isokokoiselle pennulle voi opettaa, että kun se haluaa, käännytään kotiin. Kotiin kääntyminen pennun toiveesta ei lisää pelkoa, vaan antaa pennulle hallinnan tunteen eli tunteen siitä, että se voi omalla toiminnallaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Kun pentu kokee voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun, sen turvallisuuden tunne vahvistuu ja se uskaltaa rohkeammin kohdata jännittäviä asioita. 

Turvallisuudentunnetta rakennetaan myös tekojen kautta. Kuinka luotettava sinä olet pennun silmissä? Kuinka luotettavasti kätesi ovat aina hyvällä asialla? Kuinka paljon pennulla itsellään on vaikuttamisen mahdollisuuksia arkipäivän tilanteissa? Haluatko kasvattaa pennusta objektin vai aktiivisen toimijan? Kuinka usein pennulla on aikaa tutustua uusiin ympäristöihin niin kauan kuin se haluaa? 

Sosiaalistaminen vaikuttaa koko elämään

Tutkimuksessa selvitettiin, miten pentuaikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisiän käyttäytymiseen. Kävi ilmi, että negatiiviset kokemukset pentuaikana lisäävät koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden todennäköisyyttä. Tämä on tietenkin selvää – pentukavereiden laatu on määrää tärkeämpää. Varsinkin pennun tutustuttamista aikuisiin koiriin kannattaa tehdä vain taitavien leikkijöiden ja pentuihin tottuneiden aikuisten kanssa, jotta yllättävää takapakkia ei tule. Huono kokemus on pennun kokemus – ihminen ei välttämättä huomaa mitään ikävää tapahtuvan, mutta pentu voi silti saada huonon kokemuksen. Esimerkiksi tilassa, jossa se ei pääse muita pakoon tai omistajan turvaan se voi kokea olonsa uhatuksi ja tästä voi tulla huono kokemus.

Hieman yllättäen tutkimuksessa kävi ilmi myös, että aikainen altistus muihin koiriin ei vähentänyt koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden riskiä aikuisiällä. Pennun kanssa ei siis tarvitse pitää kiirettä eikä tarvitse kokea painetta siitä, ettei ehdi jokaisille pentutreffeille sitä kuskata. Sosiaalistumista tapahtuu, vaikka pennut eivät leikkisi keskenään ja ennen leikkiä onkin hyvä antaa niiden sopivalla etäisyydellä tulle tutuiksi.

Tässä vinkit pentujen sosiaalistamiseen:

  1. Muista, että kaikki kontaktit eivät ole hyviä. Aivan kaikkia koiria ei tarvitse päästää tutustumaan pentuun. Muista myös, että hihnassa kohtaamiseen liittyy aina riski, varsinkin silloin, kun toinen osapuoli on aikuinen. Panosta siihen, että löydät sopivan pentukurssin, jossa on tarpeeksi lyhyet leikkituokiot  ja sopivat saman ikäiset kaverit.
  2. Vain omaehtoinen toiminta vie eteenpäin. Älä heitä pentua leijonille tai jätä sitä oman onnensa nojaan toisten koirien keskelle. Sinä olet sen ainoa turva maailmassa, käyttäydy sen mukaisesti. Älä pakota pentua leikkimään vaan anna sen olla sylissä tai kopassa jos se haluaa. Pennuissa on rotu- ja yksilöeroja; kaikkien ei tarvitsekaan olla toisten kanssa painivia monstereita.
  3. Leikki ja peuhaaminen ovat vain yksi osa sosiaalistumista. Leikin harjoittelu koirakavereiden kanssa on tärkeää, koska sitä ei ihminen voi pennulle opettaa. Leikin lisäksi on muita, yhtä hyviä tapoja sosiaalistaa. Viettämällä aikaa toisten koirien seurassa ilman fyysistä kontaktia on hyvä tapa – aina ei tarvitse edes nuuhkia, tutustumista tapahtuu kauempaakin. Yhteislenkit tuttujen kanssa sekä treenaaminen muiden koirien läheisyydessä vievät prosessia myös eteenpäin.

Wormald et al., 2016

Voisit olla kiinnostunut näistä kursseista