Ei olisi pitänyt mennä apulaa selaamaan. Kyllä siinä epätoivo iskee. On ymmärrettävää että joissakin tilanteissa koiraa on mahdotonta pitää – ymmärrän sen täysin.

Uusi koti ei aina ole paratiisi, vaikka se onkin ihanan helppo asia perustella ja selittää lapsille ja ennen kaikkea itselle. On aina joku muu henkilö tai paikka, jonka kanssa tai jossa koira voi olla onnellinen.

On olemassa trendejä:

  • Hankitaan pentu ja huomataan että se on puolivuotiaana rasittava –> annetaan se pois, joku toinen saa kestää
  • Huomataan ettei oma aika riitäkään dalmikselle tai sakemannille –> annetaan se pois, jonkun toisen aika varmasti riittää
  • Koira ei opikaan kulkemaan hihnassa –> annetaan se pois, annetaan jonkun toisen yrittää
  • Koira tuhoaa paikkoja työpäivän aikana –> annetaan se pois, annetaan sen tuhota jonkun toisen kotia
  • Koira onkin liian aktiivinen ja vaatii liikuntaa — > annetaan se pois, annetaan jonkun toisen lenkittää
  • Koira onkin kaukkari –> annetaan se pois,  jonkin toisen pihaa vahtimaan
  • Koira ei sopeudukaan kerrostaloon –> annetaan se pois, maalle, omakotitaloon muttei kuitenkaan ulkokoiraksi
  • Koira on vanha –> annetaan se pois, annetaan jonkun muun tehdä raskas päätös meidän puolestamme
  • Koira on sairas –> sama kuin äskeisessä

Onko se todellakin niin vaikea uskoa, että koira ei ole helppo lemmikki. Kun hankit koiran, sinun kuuluu turvata sen hyvinvointi. Hyvinvointia ei ole elää ilmaisena kiertolaisena. Hyvinvointia ei ole muuttaa vanhana ja sairaana uuteen kotiin. Hyvinvointia ei ole se, ettei omistaja kanna vastuutaan. Eikä varsinkaan se, että ei viitsitä ottaa asioista selvää.