Koira vetää? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

koira leikkii hihnassa

Jaa tämä sivu:
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on LinkedIn
Linkedin

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Näin toimii myös ihminen vastaavassa tilanteessa, eli kun naru kiristyy, meille on hyvin vaikeaa sitä löysätä. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa turhauttaa ja masentaa koiraa.

Miksi vetämällä ei edetä -ajattelu ei toimi?

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Kun koira vetää hihnassa, kyse ei ole harkitusta tai opitusta ongelmasta, vaan koiralle luontaisesta tyylistä toimia kyseisessä tilanteessa. Opettelua tulisi tehdä sopivan pienissä annoksissa siten, että lenkkeily olisi edelleen koiralle mielekästä ja hauskaa omaa aikaa.

Vetämällä ei edetä -metodi ei toimi ainakaan seuraavista syistä:

  1. Koiran on vaikea ymmärtää mitä on vetäminen ja toisaalta mitä on olla vetämättä. Aina kun koiralla on hihna, se tulee kiristymään useita kertoja niin, että se ei tarkoita mitään. Näin koira ei voi selkeästi muodostaa yhteyttä vetämisen ja sitä seuraavan pysähtymisen välille.
  2. Toimiakseen halutulla tavalla pysähtelymetodin pitäisi olla koiralle ikävä seuraus vetämisestä. Käytännössä kuitenkin hyvin harvoin on näin; koira jatkaa heti vetämistä, kun taluttaja ottaa pysähtymisen jälkeen askelen eteenpäin. Monille koirille paikoillaan oleskelu on hyvin mukavaa vaihtelua.
  3. Jatkuva pysähtely turhauttaa koiraa ja heikentää kontaktia. Koiralla on vetäessään kiire eteenpäin ja taluttajan jatkuva pysähtely voi nostaa koirassa suurta turhautumista. Koira voi alkaa riehua hihnassa, purra hihnaa, hyppiä vasten taluttajaa ynnä muuta, jos pysähtelyssä ei ole sen mielestä mitään järkeä. Turhautuminen taas ei ole toivottava tunnetila lenkillä, koska se altistaa muille ongelmille kuten räyhäämiselle. Pysähtelevä taluttaja voi olla koiran mielestä enemmän ankeuttaja kuin kiva lenkkikaveri, ja koira ei välttämättä näe syytä pitää kontaktia tällaiseen taluttajaan.
  4. Pysähtelymetodi ei opeta koiralle oikeastaan mitään, koska usein naru kiristyy uudelleen heti kun lähdetään liikkeelle. Tämä vesittää alkuperäistä ideaa ja tässä kuviossa taluttaja on aina myöhässä ja aina keskittyy vain huonoon. Huomio keskittyy vetämiseen ja taluttaja vain reagoi jos koira vetää. Olisi fiksumpaa toimia proaktiivisesti, eli keskittyä siihen, että koira osaa toimia halutulla tavalla, jotta sen ei tarvitsisi vetää.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Lue vetämiseen liittyviä artikkeleita

Lenkkeilyn pitää olla hauskaa – ei väkisin vääntämistä

Sujuva arki – miksi koira toimii reaktiivisesti

Tiiminä lenkillä – taistelusta vuoropuheluun


Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän

Liity jäseneksi niin näet kolme videota, joissa käyn lkäpi vetämiseen liittyviä haasteita. VIP-jäsenenä näet VIP-alueella myös kymmeniä muita hinakäytökseen liittyviä videoita ja pitkiä luentoja sekä podcasteja.

VIP-jäsenenä pääset kuuntelemaan podcastit, saat ilmaisen puhelinneuvonnan ja pääset suljettuun fb-ryhmään!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Liity jäseneksi nähdäksesi piilotetun sisällön.

 

10 vastausta artikkeliin “Koira vetää? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

  1. kepardi23 sanoi:

    Aikamoinen paketti vinkkejä! Kiitti!
    Ollaan meidän Niilon kanssa tehty juuri se virhe, että liian orjallisesti vaadittu tätä perinteistä “hihna kireellä ei edetä”. Lopputulemana on ehkäpä se, että Niilo kyll sinällään mun mielestä tietää, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa, mutta ei aina välitä tai pikemminkin välillä välittää vain hetken “kun on pakko”, mut sit ei enää malta. Ja sit lenkistä tulee pahimmillaan sellasta jengaamista, ympyrän kiertelyä, siksakkia – mitä näitä nyt onkaan ?. Tän ohella ollaan koitettu myös yrittää liittää ihminen kivoihin asioihin, mut kyseessä on niin itsenäinen tapaus, että ihmisen keksimät jutut ei oikein ikinä voita omia juttuja, eli nää pitäis aina pystyä esittämään valossa “no totahan mä itekin just halusin”, niin silloin on selkeesti eri meno päällä.

    Joka tapauksessa, jos nyt olisin vihdoin niin rohkea (ja järkevä), että sallin prosessissa myös vetämistä, niin jeesitkö mua vähän hahmottamaan sen, mihin kohtiin liitän sitten edelleen “hihnan kiristyminen tarkoittaa, että ota katsekontakti” vs. kun muutoin taas on ok vetää? Eli oisko hihnavihje edelleen tilanteissa, joissa itse kiristän hihnaa (joko syystä tai satunnaisesti) ja / tai jos Niilo karkaa / ryntää vähän turhan innokkaasti jonnekin? Vai oisko se selkeesti jokin “treeniosio” lenkin alussa tai lopussa? Vai jokin näiden kombo? Vai onko sillä mitään väliä, kunhan en vain koko ajan ole vaatimassa ns. nollatoleranssia?

    Lisäksi, kannattaako tilanteeseen, jossa vetäminen on ok, liittää jokin eri varuste? Vai onko tälläkään väliä?

    Kiitti!

    • Jaana sanoi:

      Hyvä hyvä, aivan mielettömän hyviä havaintoja ja ideoita!

      Minusta juuri nuo kaksi tapaa tai niiden kombo ovat hyviä – pääasia että koira ei kokisi niin että se omasta mielestään tekee koko ajan oikein ja mitään kivaa ei tapahdu. Voit käyttää myös eri varustetta, se selkeyttää myös. Jotkut tekevät niin, että metsästäjät saa vetää ja katupätkät mennään treenissä – mikä tahansa tapa teille toimii niin käytä sitä. Voit myös lisätä panoksia sillä tavalla että kun kiristät hihnaa ja se tulee kontaktiin, juokset ja viet sen hajuille – tavallaan tulet puolitiehen vastaan ?

      Suurin juttu on ehkä siinä, että vetäminen vähenee kun taluttaja lopettaa vastustamisen, eli päästään sujuvuuteen. Toki siinä esiintyy välivaiheita, eli kiskomista jonkin verran. Kun saat suoerpaikoissa sen ymmärtämään, että kontaktilla pääsee, niin ensin jää pois se hillitön ”vielä kymmenen senttiä” kiskominen.

      • kepardi23 sanoi:

        Kiitti! Me ollaan rohkeita (tai mä oon ?) ja koetetaan näitä. Noin 2 vuotta perinteistä mallia ei oo nimittäin vielä oikein johtanut mihinkään järkevään, niin ehkä jääräpäisen ihmisenkin on aika yrittää jotain muuta! Kiitti paljon!!!

        • Jaana sanoi:

          Kyllä se siitä lähtee! Rohkeasti vaan ?

  2. Tiia Suomi sanoi:

    Vääntäisitkö vierä rautalangasta,? ? Eli kun on koulutustilanne päällä, (meillä varuste erottelu) niin aina kun hihna kiristyy, niin pyydän katsekontaktia, vai vaan välillä?

    • Jaana sanoi:

      😀 Riippuu mikä on koirasta kivaa. Aina voi olla liikaa ja alkaa maistua puulta. Ehkä lyhyt pätkä jossain kohtaa tai sitten jos on jotain superkiinnostavaa jossain, johon palkita. Idea on just se, että vaihdetaan roolia valvojasta innostajaksi.

      Ei tää nyt taida yhtään selventää asiaa 😀

    • Jaana sanoi:

      Ja joo, jos on koulutustilanne niin sitten toki voi. Edellyttäen että koiralla on motivaatio kunnossa. Mutta koko lenkki ei voi olla yksi koulutustilanne 🙂

  3. Marianne Välimäki sanoi:

    Hei, miten palkkaisin impulsiivista/reaktiivista koiraa, joka vetää hulluna kaikkien vieraiden koirien luokse (tuttujen kanssa rauhallisempi)? Eli tilanne, jossa en voi päästää kohteen luokse vaan pitäisi saada luopumaan kohteen tavoittelusta. Jos ottaa lelun, niin riepottaa sitä ihan hulluna ja murisee ja ihmiset luulee, että mulla on joku hullu peto (nuori saku-uros :-)) remmissä… eli kierroksen nousee kuuteensataan. Kuitenkin on kaikkien kaveri ja haastaa leikkimään, myös urokset.

    • Jaana sanoi:

      Voi olla miltei mahdoton tehtävä saada koira unohtamaan muut. Voit palkita ainakin niin että et vie kauemmas ja toisaalta mikset käyttäisi lelua jos se kerran toimii?

Mitä mielessä?