Ajatuksia hihnasta

Ajattelin keskittyä pariin hihnaan liittyvään myyttiin tällä kertaa. Suuri osa työstäni on hihnaongelmien ratkomista, jotta koiran pitäminen voisi jälleen olla hauskaa ja lenkkeily sujuvaa. Hihnaongelma stressaa omistajaa ja saattaa jopa haitata lenkkeilyä ja joissakin tapauksissa estää sen kokonaan. On sekä taluttajan että koiran etu, jos hihnakävelyssä päästään yhteiselle polulle.

Myytti 1. Koira ei opi vetämään jos se ei milloinkaan vedä ja/tai kun se ei milloinkaan saa edetä vetämällä. Koiranpentu oppii vetämään, koska sen annetaan vetää hihnassa.

Tämä on klassikko. Perkaan ensin, mitä väite mielestäni sisältää. Ensin näkökulmakysymys: haluammeko, että koira ei opi jotain, vai haluammeko, että se oppii jotain? Nykyään ollaan menossa siihen suuntaan, että koulutetaan koiralle niitä asioita, joita sen halutaan osaavan eikä keskitytä niin paljon siihen, että varotaan että pentu oppii jotain ei-toivottavaa. En tiedä onko kukaan koskaan testannut pennuilla, että riittääkö todellakin hihnakävelyn harjoitteluksi se, ettei koiraa koskaan pidä hihnassa? Jos koiraa ei kytketä, se ei voi vetää eikä siis opi vetämään. Kätevää. Toinen kohta: koira ei opi vetämään jos se ei koskaan saa edetä vetämällä. Hömm. En tykkää ei koskaan, koiran pitää, koira ei milloinkaan saa -sisällöllisistä lauseista. Eli koira ei vedä jos koira ei vedä. Ja vielä yksi kohta: pennun annetaan vetää. Ikään kuin pentu tietäisi, että vetäminen on väärin ja vetämällä se siis kokeilisi tai testaisi omistajaa. Ei, ei. Pentu ei tiedä, että vetäminen ei ole sallittua. Lisäksi väitän, että painetta päin meneminen eli vetäminen on erittäin helposti opittu, ellei jopa sisäsyntyinen taito, jonka oppimiseen ei todellakaan tarvita hihnaa tai harjoittelua. Pentu osaa todennäköisesti mennä painetta päin, enne kuin se on ollut kertaakaan kytkettynä.

Ajatellaan hetki jotain toista eläintä koiran tilalle. Otetaan vaikkapa poni. Kuvitellaan, että ostaisit asuntoosi pienen ponin, jota sinun pitäisi viedä useita kertoja päivässä narussa ulos, vaikka poni ei vielä osaakaan kulkea narussa. Saisit ohjeeksi, että älä milloinkaan anna narun kiristyä tai kaikki on pilalla. Kuinka todennäköistä on, että naru ei kiristyisi kertaakaan? Se on erittäin epätodennäköistä. Poni, kuten koiranpentukin, haluaa tutkia maailmaa ja mennä eri paikkoihin. Koiranpentuja ei ole turvallista pitää vapaana kaupungissa ja pitkällä liinalla ulkoiluttaminenkin on varsin hankalaa, puhumattakaan siitä, että juostaan pennun perässä ja pidetään huoli siitä, ettei hihna kiristy. Samaan aikaan harjoiteltaisiin hihnassa kulkemista muutaman minuutin pätkissä, jotta pentu oppisi toimimaan hihnassa oikein.

Suosittelen, että pentujen annetaan kulkea hihnassa ja tutustua maailmaan ilman simputtamista ja mahdollisimman turvallisesti. Mikäli kulkeminen on pelkkää tempoilua, hanki mahdollisimman mukavat valjaat ja vaikkapa fleksi. Opeta pennulle mahdollisimman pian mukavin mahdollinen tapa kulkea hihnassa.

Myytti 2: Pysähdy (tai vaihda suuntaa) kun koira vetää hihnassa, älä anna sen edetä vetämällä. Palkitse kun koira löysää hihnan.

Kuka ei olisi näin toiminut? Miksi tämä toimii niin harvoin? Ensinnäkin, myytti lähtee siitä oletuksesta, että koira vetäisi johonkin määränpäähän. Jos näin on, silloin pysähtyminen toimii. Usein kuitenkin on niin, että koiralla ei ole varsinaista päämäärää ja joillekin koirille pysähtyminen on itse asiassa palkkio – ne katselevat ihan mielellään maailman menoa paikoillaan ja kun matka jatkuu, hihna kiristyy jälleen. Sama pätee suunnan vaihtamiseen – jos koiralla ei alun perinkään ollut määränpäätä, se hyvin todennäköisesti jatkaa vetämistä myös toiseen suuntaan. Toiseksi, kuten jo ensimmäisen myytin kohdalla tuli todettua, hihna kiristyy ja löystyy useita kertoja lenkin aikana joka tapauksessa. Tästä syystä koiralle on hyvin hankala ymmärtää, että se on velvollinen säilyttämään hihnan löysällä. Lisäksi epäjohdonmukaisuus hihnan kanssa voi aiheuttaa sen, että koira ei pysty tunnistamaan, milloin hihna on löysällä ja milloin se on tiukalla ja ennen kaikkea, mitä kireä hihna tarkoittaa. Löysällä hihnalla kulkemisesta voi toki palkita, mutta kannattaa miettiä, onko kyseessä riittävän selkeä käytös, jota koira oppi itsekin tarjoamaan.

Pelkkä löysästä hihnasta palkkaaminen ei mielestäni johda parhaisiin tuloksiin. Sen sijaan voisi miettiä jotain selkeämmin havaittavaa ja koiran kannalta yksinkertaisempaa tapaa toimia. Lisäksi kannattaa opettaa koiralle, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Jos lähdemme liikkeelle hihnan kieltämisestä, eli ajatuksesta, jossa hihna ei milloinkaan kiristy, menetämme mahdollisuuden käyttää hihnaa vihjeenä. Hihna kuitenkin on menossa mukana, joten sitä voisi käyttää myös sanojen ja käskyjen sijaan merkityksellisenä tapana viestiä koiralle.

Hihnakoulutusta nettivalmennuksena!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi vetämistä vielä enemmän 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Oletko koskaan katsonut miten koira liikkuu, kun se on vapaana? Se ei kävele tai ravaa hitaasti polkua pitkin tai tien vasenta reunaa tasaisella nopeudella. Ehei, se sinkoilee, poukkoilee, pyrähtää, hyppii, antaa nenän kuljettaa ja harhailee. Tämä on yksi asia, joka muodostuu ongelmaksi hihnaharjoittelussa. Ihmisen tahtiin kulkeminen on tylsää.

  • Opeta koira kulkemaan hitaasti tai muuta itse tapaasi liikkua harjoittelun ajaksi. Tasainen kävely ei ole monellekaan koiralle kannattavaa tai palkitsevaa, ellei siitä sellaista erikseen tee. Toisaalta voit itse muuttaa tapaasi liikkua, jotta saat helpommin palkittua koiraasi, kun se mukautuu omaan tapaasi.

Entä oletko miettinyt, miksi hihna tuppaa usein kiristymään, vaikka yrität nimen omaan harjoitella vetämättä kulkemista? Mitä koira tekee kun hihna kiristyy? Vetääkö se entistä kovemmin hihnaa vastaan? Tämäkin ilmiö on normaali, koska vetämisen suhteen nollatoleranssi on mahdottomuus, eli koiria täytyy ulkoiluttaa, vaikkeivat ne osaa kulkea hihnassa.

  •   Opeta koiralle, että hihnan kiristyminen on merkki, joka tarkoittaa jotain. Näin sekä sinä että koira tiedätte, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Opeta, että löysällä hihnalla pääsee nopeiten hauskoihin paikkoihin sen sijaan, että keskityt ”kitkemään pois” vetämistä jatkuvalla huomauttelulla tai simputuksella.

Erikoistilanteet. Kun polkupyörä tai orava pääsee yllättämään tai kun toinen koira tulee vastaan. Maailma ja lenkit ovat pullollaan muuttujia, joita on hankala hallita. Koiralla on monia tapoja reagoida liikkuviin kohteisiin tai toisiin koiriin; tavat vaihtelevat jahtaamisesta puolustautumiseen ja kaikkeen siltä väliltä. On helpompaa mennä ohitustilanteisiin, kun koiralla on takataskussa pari kikkaa, miten tilanteista voi selvitä. Taluttajakin voi olla rauhallisemmin, kun ei tarvitse välttämättä varautua pahimpaan.

  • Opeta koiralle, mitä ohitustilanteissa kannattaa tehdä. Halutun toiminnan vahvistaminen on helpompaa kuin ei-toivotun toiminnan poistaminen – koira joka tapauksessa tekee jotain. Sen on mahdollista oppia toimimaan ympäristön vihjeiden perusteella, jolloin et tarvitse erillisiä komentoja ohituksiin.

Hihnakoulutus on osiin pilkottuna yksinkertaista. Haastavaa siitä tekee arki, eli odottamattomat tilanteet. Kuitenkin jo pienellä vaivalla, eli lyhyitä pätkiä treenaamalla saat ulkoilusta sujuvampaa. Ei kannata yrittää muuttaa kaikkea kerralla, vaan keskittyä yhteen palikkaan aluksi. Parhaimmillaan hihnakävely on vuoropuhelua, jossa koirakin voi vaikuttaa asioihin. Hihna itsessään opettaa koiralle hyvin vähän; se oppii nojaamaan sitä vastaan ja usein turhautuu, kun hihna on sille este, ei mahdollisuus.

Liity jäseneksi, niin näet videon kolmesta hihnassa kulkemisen perustaidosta. Lisää hihnassa kulkemista voit opiskella verkkovalmennuksessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kahdeksan miljoonaa lemmikkiä lopetetaan USAssa vuosittain käytösongelmien takia.

Se tiedostetaan, että oikea ravinto on tärkeää. Rokotukset ovat tärkeitä. Liikunta on tärkeää.

Miten se voi tulla yllätyksenä, että kouluttaminen on tärkeää? Eläimen kouluttamisesta ajatellaan edelleen, että se on jonkinlainen bonus muun hyvän hoidon päälle – koulutetaan jotain jos aikaa on, mutta ei sen tarvitse mitään ihmeitä osata.

Kouluttaminen on itse asiassa yhtä tärkeää kuin muu terveydenhuolto. Kouluttamattomuus aiheuttaa vähintään yhtä paljon (väitän, että enemmän) ongelmia kuin väärä ruokinta. Hihnassa rähjäävän tai vetävän koiran kanssa ei tee mieli lenkkeillä. Yksin ollessaan paikkoja hajottava tai haukkuva koira aiheuttaa stressiä ja naapurivihaa. Kouluttamaton hevonen on turvallisuusriski. Kouluttamatonta kissaa on mahdotonta käsitellä.

Eläimen ei todellakaan tarvitse osata mitään ihmeitä. Täysi työ on kouluttaa sille ne vähemmän ihmeelliset asiat, joita se ei todellakaan opi vain elämällä. Koira ei opi itsenäisesti kävelemään hihnassa tai viettämään työpäivän yksin kotona. Kaikkiin niihin asioihin, joiden halutaan sujuvan, on eläin koulutettava.

Suosittelen katsomaan Ken Ramirezin luennon, siinä on paljon hyviä pointteja!

Ramirezin mukaan kolme tärkeintä syytä, miksi koulutamme eläimiä, ovat:

  1. Fyysinen harjoittelu; koulutus sinänsä voi olla fyysistä, mutta koulutettua eläintä on myös helpompi liikuttaa
  2. Virikkeet; eläin voi turhautua virikeköyhässä ympäristössä, kouluttaminen on miellyttävää puuhastelua
  3. Hyvinvoinnin lisääminen; eläimiä koulutetaan, jotta niistä voisi pitää entistä parempaa huolta. Mm. hampaiden pesu, jalkojen hoito, kynsien leikkuu, lääkintätoimet voi ja kannattaa kouluttaa eläimille palkitseviksi asioiksi. Silloin niitä on helpompi tehdä ja tulee tehtyä useammin.

)

Moni koira vetää kuin juna.

Hihnassa kulkeminen ei ole koiran kylkiäisenä saatava ohjelmisto, vaan se tulee omistajan itse asentaa.

Karkeasti hihnakävelyn voi jakaa kolmeen harjoiteltavaan osioon:

  1. Kontakti kuljettajaan – kontaktista aina aloitetaan, koiraa palkitaan siitä, että se katsoo kuljettajaa kohti. Aloitetaan keittössä, sitten olohuoneessa, siiten omalla pihalla, sitten prisman parkkiksella sitten liikenteessä.
  2. Pidetään hihna löysänä ja pyydetään lupia – koiralle opetetaan, että mitä löysempi hihna ja parempi kontakti, sitä kivempiin paikkoihin pääsee ja jos haluat johonkin, pyydä lupaa kontaktilla. Lisäksi herkistetään koira hihnalle vaikkapa niin, että kiristyvä hihna on vihje kontaktiin ja siitä palkitaan.
  3. Erikoistilanteet – mitä tahansa tapahtuu, ota aina ensin kontakti. Harjoitellaan näin: ohitus- ja erikoistilanteissa koiraa palkitaan riippumatta siitä, mitä se tekee. Kun vastaehdollistamista on jatkettu jonkin aikaa, koira alkaa automaattisesti hakea kontaktia kun ohitus lähenee.

Näitä tahkoamalla yhdessä ja erikseen, erilaisten häiriöiden alla ja eri paikoissa pitäisi hihnassa kulkemiseen tulla jokin tolkku. Katso lisävinkkejä: