On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.
Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.
Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.
Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.
Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.
Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:
– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?
Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.
Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.