Koiran murrosikä voi muuttaa arkea yllättävän paljon. Pentuna helposti mukana kulkenut koira saattaa kiinnostua yhtäkkiä enemmän ympäristöstä, toisista koirista ja hajuista. Luoksetulo voi heikentyä, haukkuminen tai näykkiminen lisääntyä ja aiemmin rohkea koira saattaa suhtautua joihinkin asioihin varovaisemmin.
Muutokset tulkitaan helposti tottelemattomuudeksi tai rajojen kokeilemiseksi. Murrosikä on kuitenkin ennen kaikkea kehitysvaihe. Nuoren koiran keho, hormonitoiminta, aivot, motivaatio ja sosiaalinen käyttäytyminen muuttuvat, eikä kehitys tapahdu kaikilla koirilla samalla tavalla tai samassa aikataulussa.
Murrosiän aikana aiemmin opitut taidot eivät välttämättä ole kadonneet, vaikka niiden käyttäminen vaikeutuisi. Ympäristö voi olla koiralle aiempaa merkityksellisempi, motivaatio muuttua ja tilanteet tuntua erilaisilta kuin pentuna. Nuori koira tarvitsee edelleen tukea, sopivan helppoja tilanteita ja mahdollisuuksia onnistua.
Tässä oppaassa käymme läpi, milloin koiran murrosikä alkaa, kuinka kauan se kestää, millaisia muutoksia nuoren koiran käyttäytymisessä voi näkyä ja miten koiraa kannattaa tämän kehitysvaiheen aikana tukea.
Koiran murrosikä alkaa tavallisesti ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta ajankohta ja kesto vaihtelevat huomattavasti rodun, koon ja yksilön mukaan. Pienet koirat kehittyvät yleensä suuria rotuja nopeammin, ja suurilla koirilla nuoruusvaihe voi jatkua pitkälle toiseen elinvuoteen.
Murrosiässä koiran käyttäytyminen ja motivaatio voivat muuttua. Ympäristö, hajut ja toiset koirat saattavat kiinnostaa aiempaa enemmän, ja aiemmin hyvin toimineiden taitojen käyttäminen voi hetkellisesti vaikeutua. Tutkimuksissa nuoruusvaiheeseen on havaittu liittyvän muutoksia myös koiran ja sen hoitajan välisessä käyttäytymisessä (Asher ym., 2020).
Murrosikä ei itsessään aiheuta aggressiivisuutta, pelkoa tai muita käyttäytymisongelmia. Nuoruusvaiheessa tällainen käyttäytyminen voi kuitenkin tulla ensimmäistä kertaa näkyväksi tai voimistua. Käyttäytymisen taustalla kannattaa silloin tarkastella esimerkiksi pelkoa, turhautumista, terveydentilaa, aikaisempia kokemuksia ja tilanteen vaikeutta.
Lue lisää: Koiran murrosikä ja aggressiivisuus
Murrosikä ei myöskään pääty yhtenä tiettynä päivänä. Fyysinen sukukypsyys ja käyttäytymisen kypsyminen ovat eri asioita, ja nuoren koiran kehitys jatkuu vielä pitkään sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen.
👉 Tutustu verkkokurssiimme koiran murrosiän ongelmat
Koiran murrosiälle ei ole yhtä kaikille koirille sopivaa alkamisikää. Sukukypsyyden saavuttamiseen vaikuttavat muun muassa koiran rotu, koko, sukupuoli ja yksilöllinen kehitys. Pienet koirat saavuttavat sukukypsyyden keskimäärin suuria koiria aikaisemmin.
Ensimmäisiä nuoruusvaiheeseen liittyviä muutoksia voidaan nähdä jo ensimmäisen elinvuoden alkupuolella. Omistajalle ne voivat näkyä esimerkiksi ympäristön kiinnostavuuden lisääntymisenä, itsenäisempänä liikkumisena tai muutoksina koiran sosiaalisessa käyttäytymisessä.
Murrosiän alkamista ei kuitenkaan voi päätellä yhdestä käyttäytymismuutoksesta. Esimerkiksi haukkuminen, pureminen tai luoksetulon heikkeneminen eivät yksinään osoita, että koiran murrosikä olisi alkanut.
Koiran murrosiälle ei voida määrittää tarkkaa päättymispäivää. Sukukypsyys on yksi kehityksen etappi, mutta koiran käyttäytyminen ja sosiaalinen kypsyminen kehittyvät vielä sen jälkeen.
Tämä selittää myös sen, miksi kaksi samanikäistä koiraa voivat olla hyvin erilaisessa kehitysvaiheessa. Yksivuotias pieni koira voi olla monessa suhteessa huomattavasti kypsempi kuin saman ikäinen suuren rodun edustaja.
Murrosiästä kannattaa siksi ajatella kuukausien mittaisena nuoruusvaiheena eikä lyhyenä jaksona, joka alkaa ja päättyy tiettynä päivänä.
Kyllä, erityisesti suurilla ja hitaasti kehittyvillä koirilla käyttäytymisen kypsyminen voi jatkua vielä kaksivuotiaana. Kahden vuoden ikä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita murrosikää, eikä kaikkea tämän ikäisen koiran haastavaa käyttäytymistä kannata selittää nuoruudella.
Jos käyttäytymisessä tapahtuu selvä muutos, sen syytä kannattaa tarkastella samalla tavalla kuin aikuisellakin koiralla. Myös kipu, terveydentila, ympäristön muutokset, stressi ja oppimishistoria voivat vaikuttaa käyttäytymiseen.
Murrosiästä puhutaan usein oireina, vaikka kyseessä ei ole sairaus. Parempi ilmaus on käyttäytymisen muutokset. Kaikilla koirilla niitä ei esiinny samalla tavalla, eikä yksittäistä muutosta voida pitää varmana merkkinä murrosiästä.
Nuoren koiran ympäristö voi alkaa kiinnostaa aiempaa enemmän. Hajut, toiset koirat ja muut eläimet voivat saada uudenlaisen merkityksen. Koira voi liikkua aikaisempaa itsenäisemmin ja viettää vähemmän aikaa aivan ihmisen lähellä.
Samalla aiemmin helposti toimineet taidot voivat tuntua heikkenevän. Koira ei ehkä tule luokse yhtä nopeasti, kontaktin saaminen vaikeutuu tai ruoka ei kiinnosta ympäristössä samalla tavalla kuin pentuna.
Myös sosiaalisessa käyttäytymisessä voi tapahtua muutoksia. Toisiin koiriin suhtautuminen voi muuttua, ja koira voi alkaa haukkua, murista tai ottaa enemmän etäisyyttä tilanteissa, joissa se aikaisemmin käyttäytyi neutraalisti.
Murrosikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien näiden muutosten pitäisi tapahtua. Jotkut koirat käyvät nuoruusvaiheen läpi niin, ettei omistaja huomaa kovin dramaattisia muutoksia lainkaan.
Yksi tavallisimmista murrosikään liittyvistä kokemuksista on tunne siitä, että hyvin koulutettu pentu on yhtäkkiä unohtanut kaiken oppimansa.
Useimmiten opittu käyttäytyminen ei ole varsinaisesti kadonnut. Sen tekemisen olosuhteet ovat muuttuneet.
Pentuna ihmisen lähellä pysyminen ja yhdessä tekeminen voivat olla erittäin palkitsevia. Nuoruusiässä ympäristön hajut, toiset koirat ja muut tapahtumat voivat saada paljon suuremman arvon. Sama luoksetulopyyntö, joka oli helppo rauhallisella pihalla muutamaa kuukautta aikaisemmin, voi nyt kilpailla hyvin voimakkaiden ympäristön palkkioiden kanssa.
Asherin ym. (2020) tutkimuksessa nuoruusikäiset koirat vastasivat oman hoitajansa antamaan istumisvihjeeseen heikommin noin kahdeksan kuukauden iässä kuin viiden kuukauden iässä. Kiinnostavasti vastaavaa muutosta ei havaittu samalla tavalla vieraan ihmisen kanssa. Tutkimus tukee ajatusta siitä, että nuoruusvaiheeseen voi liittyä tilapäisiä muutoksia myös koiran ja läheisen ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.
Tällaisessa vaiheessa harjoittelua kannattaa usein helpottaa. Palkkioiden merkitystä voidaan arvioida uudelleen ja koiralle voidaan tarjota enemmän mahdollisuuksia saavuttaa ympäristössä sille tärkeitä asioita yhteistyön kautta.
Lue lisää: Miksi murrosikäinen koira ei tottele
Murrosikäisen koiran käyttäytymistä kuvataan usein rajojen kokeilemiseksi. Ilmaus voi tuntua osuvan hyvin tilanteeseen, jossa koira ei enää toimi samalla tavalla kuin pentuna, mutta se kertoo melko vähän käyttäytymisen syystä.
Nuoren koiran motivaatio muuttuu. Se liikkuu itsenäisemmin, ympäristö kiinnostaa enemmän ja sosiaaliset suhteet muuttuvat. Samalla se oppii jatkuvasti oman toimintansa seurauksista.
Jos koira ei esimerkiksi tule kutsusta, tilanteesta kannattaa selvittää, mikä ympäristössä kilpailee ihmisen kanssa ja millainen palkkio koiralle olisi siinä tilanteessa merkityksellinen. Tahallisen uhman olettaminen ei juuri auta löytämään toimivaa ratkaisua.
Ennakoitavat säännöt ja rutiinit ovat nuorelle koiralle hyödyllisiä. Niiden ei kuitenkaan tarvitse perustua ajatukseen siitä, että koiran kanssa käydään valtakamppailua.
Pureminen ja näykkiminen voivat jatkua pentuiästä nuoruuteen tai lisääntyä uudelleen murrosiässä. Nuori koira voi käyttää suutaan leikissä, kiihtyneenä, turhautuneena tai tilanteessa, josta se yrittää päästä pois.
Siksi näykkimistä kannattaa tarkastella tilanteen kautta. Lenkin lopussa ihmisen käsiin tarttuva voimakkaasti kiihtynyt koira on erilaisessa tilanteessa kuin koira, joka murisee ja puree, kun sitä yritetään siirtää lepopaikalta.
Puremisen taustalla olevan tilanteen ymmärtäminen ratkaisee pitkälti sen, millaisesta avusta koira hyötyy.
→ Lue lisää: Murrosikäinen koira puree ja näykkii
Murina, haukkuminen, syöksyminen tai pureminen voivat tulla nuoruusiässä ensimmäistä kertaa näkyviksi tai voimistua. Murrosikä ei kuitenkaan itsessään tee koirasta aggressiivista.
Nuoruusvaiheen aikana esimerkiksi suhtautuminen toisiin koiriin voi muuttua, turhautuminen tulla näkyvämmäksi tai aiemmin lievä pelko alkaa vaikuttaa käyttäytymiseen enemmän. Myös resurssien puolustaminen voi tulla tässä vaiheessa selvemmin esiin.
Aggressiivisen käyttäytymisen kohdalla kannattaa siksi selvittää, missä tilanteissa käyttäytyminen tapahtuu ja mitä siihen liittyy. Jos käyttäytyminen muuttuu äkillisesti, koira puree tai alkaa esimerkiksi murista kosketettaessa, myös terveydentila kannattaa tutkia.
→ Lue lisää: Koiran murrosikä ja aggressiivisuus
Toiset koirat voivat saada nuoruusiässä aivan uuden merkityksen. Pentuna kaikkia koiria kohti pyrkinyt koira ei välttämättä aikuisuessaan halua olla tekemisissä jokaisen vastaantulijan kanssa.
Hihnassa haukkuminen ja syöksyminen voivat syntyä hyvin erilaisista syistä. Koira voi pelätä ja yrittää saada toisen kauemmas, tai se voi haluta päästä lähemmäs ja turhautua hihnan estäessä sen.
Näkyvän räyhäämisen perusteella ei vielä voida päätellä, kumpi tilanne on kyseessä. Koiraa kannattaa tarkkailla jo ennen voimakasta reaktiota. Liikkuuko se kohti vai poispäin, pystyykö se haistelemaan ja ottamaan kontaktia ihmiseen ja kuinka nopeasti se palautuu kohtaamisen jälkeen?
Nuori koira voi alkaa suhtautua joihinkin ympäristön asioihin aiempaa varovaisemmin. Tuttukin esine, ihminen tai ympäristö saattaa joskus herättää epävarmuutta.
Koirista puhutaan usein tarkasti määriteltyjen pelkokausien kautta, mutta tutkimus ei tue kaikille koirille samoihin ikäviikkoihin sijoittuvia yksiselitteisiä pelkokausia. Pelkoon liittyvän käyttäytymisen kehityksessä on havaittu myös rotueroja (Morrow ym., 2015).
Jos nuori koira alkaa pelätä jotakin, sitä ei tarvitse viedä väkisin lähemmäs pelottavaa asiaa. Turvallinen etäisyys ja mahdollisuus tarkkailla ja lähestyä omaan tahtiin voivat auttaa koiraa käsittelemään tilannetta.
Lue lisää: koiran mörköikä
Nuoren koiran ruokahalu voi muuttua, mutta ruokahalun vaihtelua ei kannata automaattisesti selittää murrosiällä. Kasvunopeus muuttuu, energiantarve vaihtelee ja hormonitoiminta voi vaikuttaa käyttäytymiseen, mutta ruokahaluttomuudelle on myös monia muita mahdollisia syitä.
Jos nuori koira jättää yhtäkkiä ruokaa syömättä, kannattaa tarkastella kokonaisuutta. Syökö se herkkuja, onko paino muuttunut, vaikuttaako se muuten normaalilta ja kuinka pitkään muutos jatkuu?
Selvä tai pitkittynyt ruokahalun heikkeneminen on terveydellinen asia, joka kannattaa selvittää eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että sitä pidettäisiin automaattisesti murrosiän oireena.
Jo sisäsiistiksi oppinut nuori koira voi joskus alkaa jälleen pissata sisälle. Myös merkkailu voi lisääntyä sukukypsyyden lähestyessä.
Sisälle pissaamista ei silti kannata automaattisesti tulkita murrosiäksi tai tahalliseksi käytökseksi. Taustalla voivat olla esimerkiksi muutokset päivärytmissä, voimakas kiihtyminen, merkkailu tai terveydelliset syyt.
Jos täysin sisäsiistin koiran virtsaamiskäyttäytyminen muuttuu selvästi, terveydellinen syy kannattaa sulkea pois.
Nuoren koiran fyysiset mahdollisuudet kasvavat nopeasti. Lenkit pitenevät, harrastuksia aloitetaan ja koira jaksaa tehdä paljon enemmän kuin pienenä pentuna.
Samalla nuoren koiran elämässä voi olla paljon voimakkaasti kiinnostavia ja kuormittavia tapahtumia. Toiset koirat, uudet ympäristöt, harrastukset ja pitkät retket tuottavat kokemuksia, joiden välillä tarvitaan myös palautumista.
Lepo ei ratkaise kaikkia murrosiän käyttäytymismuutoksia, mutta riittävä palautuminen on edelleen tärkeä osa nuoren koiran hyvinvointia.
Murrosiässä harjoittelun tärkeäksi lähtökohdaksi nousee koiran muuttunut motivaatio. Jos ympäristö kiinnostaa enemmän kuin ennen, harjoittelun pitäisi pystyä toimimaan tässä uudessa tilanteessa.
Ruoka ja lelut ovat hyviä palkkioita silloin, kun koira todella haluaa niitä. Ympäristössä palkkiona voi kuitenkin toimia myös se, mitä koira oli muutenkin tekemässä. Koira voi päästä haistelemaan kiinnostavaa kohtaa, jatkamaan matkaa, ottamaan etäisyyttä tai tutkimaan ympäristöä.
Tällainen harjoittelu auttaa säilyttämään ihmisen merkityksen tilanteessa ilman, että koiraa tarvitsee jatkuvasti yrittää irrottaa ympäristöstä.
Nuorelle koiralle kannattaa edelleen rakentaa paljon tilanteita, joissa onnistuminen on mahdollista. Jos harjoitus lakkaa toimimasta, ensimmäiseksi voidaan helpottaa ympäristöä, lyhentää harjoitusta tai muuttaa palkkiota sen sijaan, että koiralta vaaditaan enemmän.
Murrosikä selittää osan nuoren koiran käyttäytymisen muutoksista, mutta kaikkea sen piikkiin ei kannata laittaa. Erityisesti äkillinen tai voimakas käyttäytymisen muutos kannattaa ottaa vakavasti.
Eläinlääkärin tutkimus on aiheellinen esimerkiksi silloin, kun koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, murista käsittelyssä, liikkua eri tavalla, menettää ruokahalunsa tai käyttäytyä muuten selvästi poikkeavasti.
Käytösneuvojan tai muun käyttäytymiseen perehtyneen ammattilaisen apua kannattaa hakea varhain, jos koira pelkää voimakkaasti, aggressiivinen käyttäytyminen lisääntyy, yksinolo aiheuttaa selvää hätää tai tavallinen arki alkaa vaikeutua.
Nuoruusikä ei tarkoita, että kaikki haastava käyttäytyminen pitäisi vain odottaa pois.
Murrosiän loppumiselle ei ole yhtä päivämäärää. Sukukypsyys, fyysinen kasvu ja käyttäytymisen kypsyminen etenevät osittain eri tahtiin.
Moni koira alkaa nuoruusvaiheen jälkeen vähitellen tasaantua. Ympäristön tapahtumat eivät välttämättä vie huomiota yhtä helposti, palautuminen voi nopeutua ja yhdessä harjoitellut taidot muuttuvat kokemuksen myötä varmemmiksi.
Kehitys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira muuttuu itsestään sellaiseksi kuin ihminen toivoo. Nuoruusiän aikana muodostuneet kokemukset ja opitut toimintatavat kulkevat mukana myös aikuisuuteen.
Murrosikä on siksi arvokasta aikaa rakentaa toimivaa yhteistä arkea. Nuorta koiraa ei tarvitse saada nopeasti valmiiksi, vaan sille voidaan antaa aikaa kasvaa aikuiseksi.
Murrosiän ajoitus vaihtelee koiran rodun, koon, sukupuolen ja yksilöllisen kehityksen mukaan. Ensimmäisiä nuoruusvaiheeseen liittyviä muutoksia nähdään tavallisesti ensimmäisen elinvuoden aikana, mutta yhtä kaikille koirille sopivaa alkamisikää ei ole.
Murrosikä kestää kuukausia, ja käyttäytymisen kypsyminen jatkuu sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Erityisesti suurilla ja hitaasti kehittyvillä koirilla nuoruusvaihe voi jatkua pitkälle toiseen elinvuoteen.
Kyllä. Erityisesti suurilla roduilla käyttäytymisen ja sosiaalisen kypsymisen kehitys voi jatkua vielä kaksivuotiaana. Kaikkea kaksivuotiaan koiran käyttäytymistä ei silti kannata selittää murrosiällä.
Nuoren koiran käyttäytymisessä voi näkyä esimerkiksi ympäristön kiinnostavuuden lisääntymistä, muutoksia toisiin koiriin suhtautumisessa, luoksetulon vaikeutumista, haukkumista, näykkimistä tai itsenäisempää liikkumista. Kaikilla koirilla muutokset eivät näy samalla tavalla.
Murrosikä ei itsessään aiheuta aggressiivisuutta. Nuoruusvaiheessa esimerkiksi pelkoon, turhautumiseen tai resurssien puolustamiseen liittyvä käyttäytyminen voi kuitenkin tulla aikaisempaa selvemmin näkyviin.
Aiemmin opitut taidot eivät välttämättä ole kadonneet. Nuoruusiässä ympäristön kiinnostavuus ja koiran motivaatio voivat muuttua, jolloin käyttäytymisen tekeminen samassa tilanteessa on aikaisempaa vaikeampaa.
Monen koiran käyttäytyminen tasaantuu vähitellen aikuisuuden myötä, mutta kypsyminen ei yksin opeta koiralle arjen taitoja. Kokemukset, oppiminen, ympäristö ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, millaiseksi käyttäytyminen aikuisena muodostuu.
Nuoren koiran käytös voi muuttua yllättävästi. Koira, joka vielä vähän aikaa sitten kulki huolettomasti ympäristössään, saattaa alkaa säikähtää roskakatosta, pysähtyä tuijottamaan tien reunassa olevaa kylttiä
Murrosikäisen koiran kanssa voi tulla vaihe, jossa aiemmin hyvin sujuneet asiat tuntuvat yhtäkkiä katoavan. Luoksetulo ei enää toimi kuten ennen, hihnassa kulkeminen vaikeutuu, koira ei
Koiran murrosikä voi yllättää. Vielä muutama kuukausi sitten pentu kulki mielellään mukana, suhtautui vieraisiin koiriin avoimesti ja tuntui palautuvan nopeasti uusista tilanteista. Sitten käyttäytyminen alkaa
Nylkyttääkö koirasi ihmisiä, toisia koiria, pehmoleluja tai sohvatyynyjä? Moni koiranomistaja hämmentyy tai nolostuu koiran nylkyttämisestä. Usein ensimmäinen ajatus on, että käytös liittyy seksuaalisuuteen tai että
Koira merkkaa lenkin varrella lyhtypylväisiin ja muihin maamerkkeihin viestiäksen muiden alueen koirien kanssa. Joskus merkkailua esiintyy sisällä, mikä häiritsee omistajaa. Tyypillisintä merkkailu on silloin, kun
Murrosikäinen koira voi alkaa jälleen käyttää hampaitaan, vaikka pentuajan jatkuva käsien ja vaatteiden pureminen olisi jo jäänyt taakse. Nuori koira saattaa näykkiä käsiä, tarttua hihoihin
