Näin tuet koiraa murrosiän hankalissa vaiheissa

Luoksetulo hidastuu tai loppuu kokonaan. Toisille koirille rähjääminen alkaa tai pahenee. Koira on varauksellinen vieraita, varsinkin miehiä ja lapsia kohtaan. Se ei kestä kiinnipitämistä tai ruokakupille tulemista. Se säikkyy kättä tai lenkillä näkyviä hahmoja. Ja vielä äsken se oli ihana ja sosiaalinen pentu. Mitä on tapahtunut?

Pennut pysyvät ihmisten lähellä turvallisuussyistä. Kun pentu kasvaa, sen aistit kehittyvät ja uteliaisuus kasvaa. Se haluaa tutustua ympäristöön ja usein se rohkeasti tutkii uusia paikkoja ja laajentaa omaa elinpiiriään. Vajaan vuoden tai jopa puolentoista vuoden iässä koira saattaa kuitenkin taantua huomattavasti – se voi muuttua reippaasta pennusta araksi nuoreksi.

Murrosikä on normaali kehitysvaihe

Nuorilla aikuistuvilla koirilla saattaa itseluottamukseen tulla äkillistä takapakkia. Aiemmin kaikkien kaveri saattaakin nostaa karvoja pystyyn ja haukkua tosissaan kohdatessaan asioita, jotka eivät sitä ennen pelottaneet. Kaikkia koirien ongelmia ei kannata yrittää selittää murrosiällä, mutta on totta, että se voi tuottaa haasteita tietyssä ikävaiheessa. Kyseessä on normaali koiran kehitykseen kuuluva vaihe, jossa vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa ja omistaja saattaa olla tuudittautunut tunteeseen siitä, että koira osaa jo kaiken tarpeellisen: se osaa kulkea hihnassa, on sisäsiisti ja osaa ohitella muita. Saattaa olla melkoinen kriisi, kun eräänä päivänä huomaakin, että sohva on syöty, lattialle pissattu ja lenkki kuluu suurimmaksi osaksi rähistessä. Joskus kriisi voi olla niin suuri ja odottamaton, että se aiheuttaa koirasta luopumisen ja ainakin jaksamisen loppumisen.

Mitä suurempi koira on, sitä laajempi haitari on ns. murrosiällä. Joillakin koirilla muutoksia voi olla vasta lähempänä kahta ikävuotta, kun pienillä koirilla vaihe ilmenee usein jo viiden-kuuden kuukauden iässä. Kaikilla koirilla vaihetta ei tule lainkaan. On esitetty, että hieman alle vuoden ikäisenä koirat normaalisti lähtevät omille teilleen perheensä parista ja tätä itsenäistymistä varten olisi kehittynyt pelkokausi suojaamaan maailman vaaroilta. Koira on tässä elämänvaiheessa tavallista varovaisempi ja se näkyy koulutuksellisena taantumisena. Tätä vaihetta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sen sijaan aikuistuminen ja sosiaalinen kypsyminen murrosiästä aikuisuuteen kestää vuosia – koira on sosiaalisesti kypsä noin kahden vuoden iässä ja aikuinen se on kolmen-neljän vuoden iässä. Koira on murrosikäisenä yleensä loistavassa kunnossa ja täynnä virtaa. Sen hampaat ovat vaihtuneet mutta niitä pitää edelleen käyttää.

Uhmaamista vai pelkoa?

Itse en pidä sanasta murrosikä, koska sillä on erilainen kaiku ongelman käsittelyn suhteen kuin pelkokaudella. Kaikista termeistä ikävin on uhmaikä – murrosikä ei ole uhmaa, vaan varovaisuutta. Jos lähdetään puhumaan uhmaiästä, saadaan aikaan turhaa vastakkainasettelua ja murrosikä on valitettavasti herkkä vaihe siihen, että otetaan käyttöön turhan kovat otteet. Murrosikäisen koiran käyttäytymisestä syyllistetään omistajaa ja myös koiraa – joskus koiran toiminta halutaan selittää pottuiluna ja keskisormen näyttämisenä, johon sitten myydään ratkaisuksi kovempaa rajojen asettelua. Rajoja ei aseteta väkivallalla, vaan murrosikäinen koira kaipaa ja tarvitsee turvallista omistajasuhdetta.

Murrosikä on hyvin haastava elämänvaihe koiralle itselleen. Sen aivot järjestäytyvät kokonaan uusiksi ja se käy läpi monenlaista myllerrystä. Olisi hyvä pyrkiä pois ihmiskeskeisestä ajattelusta koiran kehitysvaiheiden selittämisessä.

Miten koiran murrosiästä sitten selviää?

Koiran elämän suurin murros ja stressi on vieroittaminen ja uuteen kotiin muutto. Kannattaa palata hieman taaksepäin ja miettiä miten selvisi siitä? Luonnollisesti tukemalla pentua, kasvattamalla sen itseluottamusta positiivisten kokemusten kautta ja sosiaalistamalla sitä järjestelmällisesti. Pentujen kanssa onneksi ymmärretään, että on meidän omistajien vastuulla näyttää maailma hyvässä valossa. Nuorten aikuisten koirien kanssa ymmärrystä ei aina samalla tavalla löydy. On hankalaa olla muuttamatta mitään kun koira muuttuu. Murrosiässä ympäristö muuttuu hetkellisesti uhkaavaksi ja pelottavaksi. Omistajasuhde voi kärsiä. Tätä tilannetta voi loiventaa hyvällä suhteella koiraan ja sillä, että itse toimii mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Pahimmillaan otamme murrosiän henkilökohtaisesti ja vastaamme kokemaamme uhmaan. Tällä tavalla toimiessa luottamus koiran ja omistajan välillä murenee ja suhde huononee, koiran pelko ja sitä myötä käytös pahenee ja kierre on valmis.

Murrosikäistä koiraa voi tukea parhaiten niin, että keskittyy jatkamaan pentuna aloitettua tärkeää työtä. Sosiaalistamista on jatkettava koiran koko ensimmäinen elinvuosi, jotta pelkotiloja ei tulisi. Tärkeiden taitojen harjoittelua on jatkettava myös. Tärkeitä taitoja, joissa murrosikä saattaa näkyä, ovat hihnassa kulkeminen, toisten koirien kohtaaminen, yksinolo, matkustaminen ja käsittelytoimet. Näitä kaikkia kannattaa oman koiran tarpeiden mukaan treenata sitkeästi, vaikka tuleekin mieleen, että ne olisi jo pitänyt oppia tähän mennessä. Monen koiran kohdalla murrosikä on se vaihe, kun palkkiot kokevat inflaation. Aiemmin kuivanappuloiden kanssa loistavasti toiminut pentu ei korvaansa lotkauta, kun nenä lähtee viemään. Silloin on syytä korottaa panoksia ja varmistaa, että yhdessä tekeminen on koiralla hauskaa ja palkitsevaa!

Hyväksy koiran kehitysvaiheet

Kun huomaat ensimmäiset merkit pelokkuudesta tai varovaisuudesta, laita päivämäärä muistiin. Tee johdonmukaisesti harjoituksia päivittäin ja seuraa kuinka pitkään tila kestää. Jos ongelma pitkittyy puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi, sitä ei voi selittää enää murrosiällä eikä kannata odottaa, että se menee itsestään ohi. Arkuus ja epävarmuus ovat asioita, jotka haittaavat koiran elämää ja niihin kannattaa aina puuttua.

Murrosikä ei ole mikään ongelma, josta pitää äkkiä päästä eroon, kuten ei mikään muukaan koiran kehitysvaihe. Koiran elämä on yhtä myllerrystä murrosiästä aikuisuuteen, kolmeen-neljään ikävuoteen asti. Se on kieltämättä raskas vaihe myös omistajille, kun usein koiria mainostetaan niin, että kun pentuajasta selvitään, sen jälkeen kaikki on yhtä juhlaa. Lohdutuksena voi sanoa, että pentuaikana rakennettu hyvä ja luottamuksellinen suhde kantaa usein turvasatamana läpi hankalien vaiheiden. Toisaalta on myös hyvä tunnistaa se, että murrosikä ja aikuistuminen ovat riskialtteinta aikaa esimerkiksi koiran hylkäämiselle tai sen uudelleesijoittamiseen. Tähän liittyy monia asioita, joista mielestäni tärkeimpänä se, että koiran normaaleista ikävaiheista ja niiden ongelmista syytetään omistajaa ja toisaalta se, että koiran käyttäytymiseen liittyy erittäin paljon odotuksia.

Slide

Demonikohtaukset hallintaan

Kun koira hyppii päin, riehuu ja puree hihnaa

Nyt vain 39€

Tutustu kurssiin >>

Teinikoiralle

Lue myös nämä artikkelit:

Koiran murrosikä on normaali osa aikuistumista

Haukunestopanta – pikaratkaisu vai stressinaiheuttaja? 

Sujuva arki – miksi koira toimii reaktiivisesti? 

Tiiminä lenkillä – taistelusta vuoropuheluun

Liittymällä VIP-jäseneksi saat enemmän

Liity VIP-jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi harjoituksia, joiden avulla selviät koirasi murrosiästä. Lisäksi VIP-jäsenenä pääset katsomaan 1,5 tunnin luennon koiran teini-iästä ja miten sitä voi helpottaa.

VIP-jäsenenä pääset kuuntelemaan podcastit, saat ilmaisen puhelinneuvonnan ja pääset suljettuun fb-ryhmään!