Koirat

Koira vetää hihnassa ja kiskoo hajuille tai ihmisten ja koirien luo kuin hullu. Kuulostaako tutulta?

Vetäminen on tapa liikkua. Vetämisen syy ei ole hihnan toisessa päässä, vaan on normaalimpaa, että koira kulkee hihnassa vetämällä kuin naru löysänä.

Vetäminen on normaalia

Vetäminen on todella normaalia ja olen sitä mieltä, että sitä täytyy sietää. Jos itsellä on hermo tiukalla jo lenkille lähtiessä, ei voi odottaa ihmeitä. Pienen pennun kanssa taluttajalle muodostuu valheellinen illuusio siitä, että koira osaa kulkea kiltisti narussa. Tämä illuusio särkyy, kun koiran aistit kehittyvät ja kiinnostus ympäristöä kohtaan herää. Silloin taluttaja kokee usein valtavia pettymyksiä ja mahdollista häpeää siitä, ettei ole onnistunut opettamaan koiraa kulkemaan kiskomatta.

Koirien kanssa odotukset ovat valtavan korkealla, ja samaan aikaan pettymykset valtavia. Kukaan ei odota esimerkiksi, että kissanpentu tai vasikka kulkisivat nuorella iällä täydellisessä kontaktissa keskellä kaupunkia ja suhtautuisivat kaikkiin vastaantulijoihin täysin neutraalisti.

Koiran kuuluukin olla kiinnostunut ympäristöstään ja se ei voi osata hihnassa kulkemiseen liittyviä taitoja kovin nuorena – kyseessä on oppimisprosessi.

Tapa liikkua vai päätös vastustaa?

Lähtötilanteena koirien kanssa kannattaa pitää sitä, että ne vetävät. Silloin kaikki tilanteet, joissa ne eivät vedä, ovat suuria voittoja. Tämä on armeliaampi ajattelutapa kuin se, että koira syntyy täydellisenä hihnassakulkijana ja omistaja sitten vain pilaa kaiken.

Oletko nähnyt ihmislasta, joka on kytketty valjaisiin? Päin painetta meneminen on tyypillistä kaikille eläimille. Vaikka kaulapanta tai valjaat tuntuisivat epämukavilta, niitä vasten nojaaminen on kuitenkin perusoletus ja sen sijaan nojaamatta kulkeminen on opetettava asia.

Jos koira vetää, niin sitä ei heti kannata luokitella ongelmatapaukseksi. Sen sijaan kannattaa miettiä vastauksia esimerkiksi näihin kysymyksiin:

– Vetääkö koira aina ja joka suuntaan?
– Vetääkö se aina johonkin kohteeseen?
– Vetääkö koira päivän jokaisella lenkillä yhtä paljon?
– Vaikuttaako lenkkiympäristö vetämiseen?
– Millä tavalla koira suhtautuu varusteisiin, kuten pantaan ja valjaisiin?
– Millä tavalla koira suhtautuu taluttajaan? Mitä kaikkea koira osaa taluttajalta odottaa?

Ymmärrä prosessit ja tukitaidot

Olen jo aiemmin kirjoittanut hihnassa kulkemisen tukitaidoista.

Yksi haaste mielestäni on se, että samaan aikaan kun harjoitellaan mukavassa mielessä hihnajuttuja, toisaalta yritetään kuumeisesti estää niin sanottua ei toivottua tapahtumasta. Tähän saattaa kulua kohtuuttoman paljon energiaa ja turhaa painetta. Usein sanotaan, että koira ei saisi koskaan vetää, koska muuten vetäminen vahvistuu. Toisaalta tämä on totta, mutta toisaalta ei ole mahdotonta oppia uusi tapa vanhan rinnalla.

Tästä esimerkkinä ihminen, joka on esimerkiksi fysioterapeutilta kuullut kävelleensä koko elämänsä väärin. Ihminen ei lopeta oppimisprosessin ajaksi kävelyä, vaan joutuu opetella uutta tapaa väärän rinnalla. Tämän asian voi hyväksyä myös koirien kanssa, koska silloin omaa energiaa vapautuu aitoon iloon, eikä pelkästään vetämisen estämiseen ja pahimmassa tapauksessa simputtamiseen.

Hihnassa vetäminen ei mielestäni sijoitu kyllä/ei -akselille, vaan enemmänkin välimaastoon – jos haluat mitata todellista edistymistä, mittaa kuinka suuren osuuden ajasta koira vetää. Silloin sinun ei tarvitse keskittyä siihen, että taas se koira vetää, vaan voit huomata myös ne hetket, kun se ei vedä. Edistymisen kannalta ne hetket ovat merkityksellisempiä!

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi asioita, joita voit ottaa huomioon kun opetat koirallesi uutta tapaa liikkua vanhan rinnalle.

Lue tämä ja tämä!