Tyytyväinen koira – eroon eroahdistuksesta

Koira repii yksin ollessaan sohvan riekaleiksi ja juoksee ikkunalta toiselle. Se porautuu kipsilevyn läpi, puree ovenkarmit ja hyppii itsenä kipeäksi ovea vasten. Se läähättää ja ahdistuu jo pelkästä ajatuksestakin jäädä yksin. Näistä sen tunnistaa, ikävän tilanteen joka kohtaa melkein kaikkia koiranomistajia jossain vaiheessa. Riski ongelmiin on alhaisempi, jos koira tulee kotiin tullessasi vastaan haukotellen ja venytellen.

Miksi ilmiö on niin yleinen?
Koira on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi. Se on perheenjäsen ja osa meitä, se lukee ajatuksemme ja me sen – miksi ihmeessä se haluaisi olla meistä erossa? Ei se haluakaan, kuten emme mekään siitä. Huono omatunto kotona yksin odottavasta koirasta saa aikaan ”korvaan tämän sinulle” -ajattelun, ja illat vietetään yhä tiiviimmin yhdessä kaikenlaista hauskaa puuhastellen. Tämä taas aiheuttaa sen, että ero ikävän yksinolon ja ihanan yhteiselon välillä kasvaa edelleen ja yksin jääminen tuntuu yhä kurjemmalta.

Löytyykö ratkaisu suhteen huonontamisesta?
Äkkiä tulee mieleen, että jos vain alkaa todella ikäväksi omistajaksi, niin koiran on helpompi olla yksin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se näkyy ikävällä tavalla muualla – harrastuksissa, koiran aloitekyvyssä, itseluottamuksessa ja todennäköisesti stressissä. Koira on mahdollista saada viihtymään yksin ja samaan aikaan säilyttää silti oma hauskan tyypin imago.

Aiheuttaako omistajan sängyssä nukkuminen eroahdistusta?
Yksi tapa syyllistää omistajia on osoittaa syyttävällä sormella sänkyyn. Sängyssä nukkuminen ei aiheuta eroahdistusta. Mielestäni sosiaalinen nukkuminen on erittäin tärkeää sosiaaliselle eläimelle. Ajattele mikä ero siinä on, että koira on vain työpäivän ajan yksin ja että se on sen lisäksi yön ajan yksin? Nukkumalla yhdessä koiran yksinoloaikaa on mahdollista vähentää jopa kahdeksalla tunnilla. On totta, että ongelman ratkaiseminen edellyttää harjoittelua ja kannustusta itsenäisyyteen, mutta kuka sanoo, että harjoittelun pitää tapahtua yöllä?

Auttaako koiran huomioimattomuus eroahdistukseen?
Koiran totaalinen huomioimattomuus kyllä voi vaikuttaa eroahdistukseen sillä tavalla, että oireet lievenevät. En kuitenkaan suosittele tätä tapaa, koska koiralle pidettävä mykkäkoulu tappaa ensin aloitekyvyn, sen jälkeen kalvaa itseluottamuksen ja lopulta aiheuttaa masennusta. On liikaa odotettu, että kotona täysin huomiotta jätetty koira loistaisi työssään tai harrastuksessaan. Sosiaaliset kontaktit ovat koirille perustarve. Toinen näkökulma on se, että miksi ihmeessä ylipäänsä pidämme koiraa, jos se on päivät yksin, yöt yksin ja silloin, kun ollaan yhdessä, sitä ei huomioida?

Miten pääset alkuun?

Ennen kuin anot töistä sapattivuotta, käy läpi lähtötilanne. Kuinka pitkään ongelma on jatkunut? Mitä lyhyemmän aikaa ongelma on ollut, sitä parempi. Pitkäänkin ahdistuneille toki löytyy apu, tosin aikaa menee hieman kauemmin. Ovatko oireet helpottaneet vai pahentuneet? Kuinka pahat oireet ovat? Tekeekö koira seinään reikää vai haukahtaako se muutaman kerran perään? Mitä olet tähän mennessä kokeillut?

Eroahdistukseen liittyy stressi, joka usein haittaa tai ainakin hidastaa edistymistä. Aluksi kannattaa arvioida, kuinka kovaa stressiä koira yksin ollessaan kokee. Siitä tietää, kuinka usein harjoituksia kannattaa tehdä ja mitä välipäiville kannattaa järjestää.

Kun lähtökohta ja käytössä olevat resurssit, eli aika ja sitoutuneisuus, ovat tiedossa, voidaan ryhtyä hommiin!

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi yksinoloharjoittelun kouluttamisen avainkohdat. Lisäksi näet 9 € kuukausimaksulla kaikki muut, jo aiemmin julkaistut videot ja lisämateriaalit. Mikäli kaipaat henkilökohtaista neuvontaa harjoittelun tueksi, ota yhteyttä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Oman vuoron odottaminen: kireää pakkopullaa vai hengähdystauko?

Treenaamiseen liittyy monenlaista enemmän tai vähemmän filosofista pohdintaa. Harrastamisen täytyy olla koiran mielestä hauskaa ja sen eteen teemmekin valtavasti työtä. Joskus kuitenkin näyttää siltä, että harjoittelutilanne on liiankin hauska tai siihen liittyy yliviritystä, joka saa kupin menemään nurin ensin koiralla ja sitten omistajalla ja pahimmassa tapauksessa vielä valmentajalla.

Monessa harrastuksessa korostetaan hallintaa ennen kierrosten nostamista, mutta siitä huolimatta harjoituksissa käy juuri niin kuin toivommekin (ainakin osittain); koira rakastuu lajiin yhtä paljon kuin me itse. Harjoittelu on niin hauskaa, että siitä muodostuu pahimmillaan supervihje ja malttiongelma. Mutta kukapa menisi treeneihin, jos siellä ei saisi itselleen sitä flowta, kun kaikki sujuu ja ajantaju katoaa?

Onko malttiongelmaan siis ratkaisu se, että ankeutetaan treeniä?

Se varmasti toimisi, mutta mitä järkeä on tuhota koiran motivaatiota? Motivaatiosta ei ole koskaan ollut kenenkään treenille haittaa, päin vastoin. Ongelmat syntyvät turhautumisesta ja siitä, että hallinnan tunne puuttuu (koiralta).

Jos olet työpaikan aamupalaverissa liian malttamaton ja haalit itsellesi liikaa projekteja ja sinulla on kiire päästä niitä työstämään, niin onko pomolta oikea ratkaisu alentaa palkkaa? Palkanalennus kyllä syö motivaatiota, mutta se näkyy väärässä paikassa: sen lisäksi, että käynnistät italialaisen lakon välittömästi ja kokouskäytöksesi ”parantuu”, kadotat todennäköisesti mielenkiinnon kaikkia projekteja kohtaan ja vietät suurimman osan päivästä kissavideoita katsellen. Palkanalennuksen kanssa samanlaisia vaikutuksia on puhuttelulla ja/tai huomautuksilla sekä muilla vastaavilla rankaisuilla.

Voiko ongelman ratkaista ilman, että motivaatio kärsii?

Miten pomo voisi ratkaista kokousongelman ilman, että motivaatio kärsii? Ajattele, miten mukavalta tuntuisi, jos kokouksen viimeiset parin tunnin monologit voisi jättää väliin, kun sinut vapautettaisi kesken tilaisuuden tekemään omia töitäsi? Tai miten se vaikuttaisi, jos kokouksia lyhennettäisi niin, että turhat lätinät jätettäisi kokonaan pois? Entä miltä kuulostaisi, jos olisit ensin saanut tehdä töitä, eli kokous siirrettäisiin iltapäivään ja kokouksen loppuun olisi järjestetty lohisämpyläkahvit?

Voisiko koiran vuoron odottamista lähestyä samalla kulmalla kuin kokouksia, joissa puudutetaan takapuolia? Mitä koira oikeasti hyötyy vuoron odottamisesta? Ymmärtääkö koira itse varmasti, että odottamisesta on hyötyä? Onko aika (harjoitteluvaiheessa) sopiva ja onko lohisämpylöitä tarjoiltu riittävästi?

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi vuoron odottamiseen liittyvää harjoittelua! Näet yhdeksän euron kuukausihinnalla myös kaikki aiemmin julkaistut videot. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen muistaa irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös nämä!

Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Joulu on kylässä käymisen kulta-aikaa. Se on koirienkin mielestä yleensä hauskaa vaihtelua arkeen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi koko käytöksien ketju, joka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – näin tervehditään ihmisiä kohteliaasti!

Ovikellon soitto (tai koputus, mikäli ovikello on poistettu käytöstä) laukaisee mielenkiintoisen tapahtumasarjan. Siihen voi liittyä suurta innokkuutta ja toiveikkuutta tai ahdistusta ja epävarmuutta, puolustautumista tai vahtimista. Lähestysmistapoja mellakan hallitsemiseen on monia – yksi ohjeistaa vieraat olemaan huomioimatta tuulikaapissa ryskääviä koiria, toinen vie koirat autoon tai toiseen huoneeseen, kolmas pitää koirat käskyn alla tai narussa. Ovikäyttäytymiseen liittyy monta uskomusta, joista huolimatta jokaisen kannattaa itse miettiä, mitä toivoo koiran tekevän ovella.

Luukku seinässä

Koiran näkökulma on helpoin ymmärtää jos käännetään tilanne toisin päin. Kuvittele, että asunnossasi olisi luukku, josta joskus saattaa tulla koiria sisään. Ennen kuin koiria tulee, kuulet tietyn äänimerkin. Siihen, miten juuri sinä ja perheesi tähän luukkuun suhtaudutte, vaikuttaa moni asia. Näitä asioita ovat esimerkiksi 1) pidättekö koirista, 2) pidättekö vieraista koirista, 3) pelkäättekö koiria, 4) onko teillä positiivinen historia koirien kanssa, 5) herättääkö koiran näkeminen teissä toiveikkuutta, mielihyvää, ahdistusta, pelkoa vai jotain muuta. Jokainen voi kuvitella millainen yllätys ja tunnereaktio siitä syntyisi, jos viikko muuton jälkeen vaatekomerosta putkahtaisi muutama koira pikku kilinän jälkeen.

Odotuksia ja paineita

Kenellä kaikilla ovikäyttäytymiseen liittyy paineita? Kaikilla osapuolilla, veikkaan. Omistajalla on paineita siitä, miten Rekku käyttäytyy. Rekulla on paineita siitä mitä tuulikaapissa pitää tehdä ja kuka on vastassa. Vieraalla on kenties paineet siitä, osaako hän noudattaa omistajan juuri puhelimessa kertaamia ohjeita siitä, miten Rekku kohdataan ja ehkäpä siitä, miten Rekku tulee käyttäytymään suhteessa häneen.

Painetilanteesta usein vain selvitään sen kummemmin asiaa miettimättä. Meille ihmisille tilanne on helppo järkeistää, eikä vieraiden tulossa ole mitään kummallista. Se, mitä meidän on vaikea käsittää on koiran käyttäytyminen. Samoin koiralle, se ei voi välttämättä ilman aiempaa kokemusta päätellä, millä tavalla vieraat toimivat. Se ei tiedä muita ennakoivia vihjeitä vieraiden tuloon kuin ehkä siivous, puhelinkeskustelu ja ovikello ja koputus. Se ei välttämättä osaa ottaa vastaan etukäteen tietoa siitä, kuka tulee – vaikka monet koirat oppivat kyllä vieraat kun ne niille nimetään.

Miksi sählätään ja mitä voi tehdä?

Osa koirista pursuaa intoa kohdatessaan vieraat. Jotkut koirat taas vaikuttavat kovinkin stressaantuneilta ja saattavat ärähtääkin. Olisi mahtavaa, jos koira osaisi itse pysyä pois ovitilanteesta, jos sitä pelottaa. Näin on kuitenkin vain äärimmäisen harvoin – epäluuloinenkin koira menee tuulikaappiin, vaikka se itsekin haluaisi olla muualla.

Koirien tunnetila näkyy eteisessä. Tunnetila ei aina ole välttämättä selkeä, vaan vieraisiin voi liittyä hyvin ristiriitaisiakin tunteita – tunteista ja toiminnasta riippumatta koiralle on mahdollista opettaa, miten sen kannattaa vieraat moikata sekä ympäristölle että itselleen parhaalla tavalla.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käydään läpi kahden erilaisen koiran kohdalla vieraiden tervehtimistä ja siihen kouluttamista. Vieraita kohtaan epäluuloisen koiran voi opettaa kertomaan, keitä vieraita se haluaa tervehtiä, vai haluaako se olla tervehtimättä. Innokkaan koiran voi opettaa odottamaan lupaa tervehtimiseen. Lisäksi saat vastauksen mm. siihen, onko vaarallista, jos koira saa joskus hyppiä joitakin ihmisiä vasten tai onko se haitallista, jos vieras ihminen villitsee koiran.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Näet samalla kaikki jo aiemmin julkaistut videot sekä kuukauden ajan uudet 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lenkkeily koiran kanssa ei ole temppu, vaan taitojen kokoelma

Lenkkeily koiran kanssa voi olla yllättävän hankalaa siihen nähden, millaisia odotuksia siihen liittyy. Lenkkeilyyn tai sen opetteluun uhrataan vaihtelevia määriä aikaa yleensä riippuen siitä, kuinka tärkeä lenkkeilyn sujuvuus on omistajille ja kuinka paljon heillä on aikaisempaa kokemusta onnistumisista tai epäonnistumisista.

Koiran lenkittäminen hihnassa on monitahoinen asia, jolla on pitkä kulttuuri. Tiivistetysti koiraa on pakko jo turvallisuussyistäkin pitää hihnassa ja koirien pitäminen vapaana on harvoille jokapäiväistä todellisuutta. Koiria lenkitetään hihnoissa läpi koko niiden elämän, eikä hihnakävelyn määrään ole useinkaan mahdollista vaikuttaa, eli koiraa joutuu kuljettamaan hihnassa vaikeissa tilanteissa ja silloin, kun se ei vielä asiaa osaa. Ehkä tästä syystä hihnakävelystä ei ole aina kovin realistisia käsityksiä.

Hihnakävely on meille lenkki ja mukavaa ulkoilua. Koiralle se on yleensä ainut mahdollisuus päästä pois asunnosta ja omasta pihasta, tarpeilleen ja tutkimaan ympäristöä. Tämä on ensimmäinen ristiriita: meillä on erilaiset tavoitteet ja motivaatio koiran kanssa. Me olemme lähdössä rentouttamaan itseämme ja koira sitävastoin on pikkujouluristeilyfiiliksellä. On olemassa riski, että toisella lähtee sokka irti ja kuskilla menee hermot.

Hihnakoulutukseen on monta lähestymistapaa. Osa ajattelee, että se oppii itsestään kun sitä vaan vie. Tämä on kohtuullisen harvinaista, mutta mahdollista. Se ei kuitenkaan ole koiran kannalta mukavin tapa oppia. Lenkittämällä ilman koulutusta riski turhautumiseen kasvaa. Turhautuminen liittyy yleensä siihen, että koira ei ymmärrä hihnan merkitystä ja alkaa purra hihnaa tai joskus puree jopa taluttajaa. Turhautumista on hankala purkaa ilman uudelleenkouluttamista.

Osa ajattele, että kaikki lenkkeily on otettava koulutuksen kannalta, ja mukaan pakataan kolme kiloa herkkuja. Tämä on ideana jalostettavissa, mutta kaatuu todennäköisesti mahdottomuuteen. Miksi? Pikkujouluristeilyllä rusinat ja pähkinät saattavat kiinnostaa tavanomaista vähemmän, kun tarjolla on buffet, musiikkia, kavereita, juomaa ja kaikkea hauskaa. Sama ilmiö voi tapahtua koiralle lenkillä. Koulutuksellisesti ei ole järkevää ottaa lenkkiä koulutustilanteena; se yleensä kestää liian pitkään ja on hyvin haastava ympäristöltään. Tämä on se syy, miksi treenihallilla hihnakävely sujuu moitteetta, mutta kotioloissa ei suju. Kannattaa mieluummin keskittyä pieniin onnistumisiin kuin koko lenkin hallintaan.

Mikäli koira ulkoilee pääosin hihnassa, lenkki on myös koiran omaa aikaa, enkä suosittele kouluttamaan sitä temppuna. Sen sijaan suosittelen, että lenkillä tarvittavia taitoja harjoitellaan vähän päivässä. Lisäksi erilaisia lenkkeilyn tukitaitoja voi harjoitella ilman, että lenkkeily kärsii. Mielestäni tärkein pohjataito on katsekontakti ja sen erilaiset sovellukset. Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron lisää siitä, miten katsekontakti liittyy hihnassa kulkemiseen ja miten sitä kannattaa harjoitella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue lisää hihnakäyttäytymisestä: vetämisestä ja rähinästä!

Mahdottomasta mahdollinen – miten koiran saa pysymään omalla pedillä?

Ovikellon soitto, postinjakaja, vieraiden tulo – koira sekoaa ja aloittaa mellakan, eikä rauhoitu. Kiinnipitäminen ei yleensä auta asiaa, vaan jopa nostaa kierroksia ja toiseen tilaan sulkeminen aiheuttaa usein saman ilmiön. Onko tuttua?

Miksi koira innostuu?

On aivan normaalia, että koira innostuu vieraista (ja tutuista). Koiran näkökulmasta ovi on luukku seinässä, josta aina joskus joku tulee. Tulemiseen alkaa liittyä erilaisia suuria ja pienempiä vihjeitä, joita koira oppii mestarillisesti tulkitsemaan. Ovikellon soittaminen ja sitä seuraavat tapahtumat ovat kuin malliesimerkki Pavlovin laboratoriosta.

Ovi ja ovikello ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu usein omistajan tiedostamatta. Kun tilanteeseen havahdutaan, se näyttäytyy usein ongelmana, vaikka kaikki pienet osaset ovat itse asiassa koiralle täysin tyypillisiä toimintoja.

Osa koirista suhtautuu oveen ja siitä sisälle astuviin ihmisiin innokkaasti, osa koirista kokee ristiriitaisia tunteita ja osa koirista suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Mikä tahansa koiran suhtautumistapa on, pienellä vaivalla koiran toimintatapaa voi muuttaa helpommin hallittavaan suuntaan.

Mitä voi tehdä?

Moni ohjeistaa vieraita olemaan huomioimatta koiraa sisään tullessaan. Joskus tämä lähestymistapa toimii, mutta ei aina. Joku joskus kuitenkin katsoo koiraa tai puhuu sille, jolloin koira palkkautuu ja hilluminen vahvistuu. Itse olen sitä mieltä, että oman koiran käyttäytymistä ei kannata sälyttää vieraiden vastuulle – vaikka pääosin koira jätettäisiin huomiotta, palkkion mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja homma pitkittyy.

Kuten edellä jo mainittu, koiran poistaminen tilanteesta harvoin tuo pysyvää helpotusta tilanteeseen. Koira harvoin unohtaa, että vieraita tuli – reaktion alkamisaika vain pitkittyy. Narun päässä tai toisessa huoneessa turhautuminen vain kasvaa ja moikkaamisrituaali saattaa pitkittyä ja tulla entistä voimakkaammaksi.

Koiralle kannattaa opettaa uusi tapa toimia tilanteessa. Uusi tapa on ensin mietittävä omassa päässään läpi, ennen kuin sitä voi koiralle opettaa. Mieti tarkkaan, mitä haluat koiran tekevän kun se kuulee ovikellon soivan, oven aukeavan tai ääniä rappukäytävästä. Älä urhaa aikaa sen miettimiseen, mitä et halua koiran tekevän, vaan keskity siihen, mitä haluat vahvistaa.

Haluaisitko, että oma, helposti innostuva tai epävarmuuttaan haukkuva koirasi tietäisi itse, milloin sen kannattaa hakeutua omalle paikalleen? Haluaisitko, että vieraat pääsisivät rauhassa sisälle ilman vuolasta vastaanottokomiteaa? Tämä on mahdollista, liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi miten pääset alkuun!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – liikunnan rooli käytösongelmien ratkaisemisessa

Melkein jokainen koiranomistaja kohtaa haasteita koiransa kanssa jossain vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa neuvojia ja asiantuntijoita riittää yleensä yli tarpeen. Varmasti yksi suosituimmista ohjeista kaikkiin ongelmatilanteisiin on koiran fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Liikunnan lisäämisen väitetään poistavan arkuutta, vähentävän yksinolo-ongelmia ja eroahdistusta, poistavan aggressiivisuutta, vähentävän tuhoamista, lieventävän hihnarähinää ja hihnassa vetämistä sekä vaikuttavan positiivisesti muihinkin mahdollisiin ongelmiin. Melkoinen ihmelääke on siis kyseessä, vai onko sittenkään?

Tein taannoin pienen kyselyn, jossa selvitin liikunnan merkitystä käytösongelmiin. Kyselyyn vastasi 64 koiraihmistä, joista reilusti yli 90 % on kokeillut liikunnan lisäämistä käytösongelmien ratkaisemiseen. Näistä noin 70 % koki, että liikunnan lisäämisestä oli hyötyä. Liikunnan lisääminen on niin suosittu vinkki, että se on varmasti monella ensimmäisenä vaihtoehtona, kun etsitään ratkaisua ongelmiin, ja osaan ongelmista se toki auttaakin.

Liikunnan lisäämiseen liittyviä haasteita on kaksi. Ensimmäinen haaste liittyy siihen, miten määritellään liikunta ja miten määritellään lisääminen. Kyselyyn vastanneet olivat lisänneet liikuntaa eri tavoin; osa vapaana lenkkeilyä, osa usean kilometrin polkupyörälenkkejä, osa aivopähkinöitä ja osa hihnalenkkien pituutta. Kaikki on liikunnan lisäämistä, mutta toteutustapa vaihtelee. Tähän vaikuttaa koiran rotu, ikä ja muuta lähetökohdat sekä omistajan resurssit. Liikunnan lisätty määrä vaikuttaa myös – osa vastanneista oli lisännyt liikuntaa maltilla, osa oli tuplannut tai jopa enemmän.

Toinen haaste liittyy siihen, mikä ongelma on kyseessä ja mikä on kokonaiskuva. Liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen voi monella tavalla parantaa koiran elämänlaatua. Et voi kuitenkaan lisätä koiralle jotain toimintaa ilman, että jokin toinen toiminta vähenee. Liikunnan lisääminen on ensinnäkin suhteellista, lisäksi sen pitäisi olla tavoitteellista ja koirakohtaista. Liikunta on koirille tärkeää, mutta se ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin – joskus on tarpeen myös vähentää liikuntaa, jotta ongelmia saadaan ratkaistua.

On olemassa ongelmia, joihin liikunta ei auta. Otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Voidaan sanoa, että meillekin liikunta ja aktiivinen elämäntapa olisi tavoiteltavaa. Lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa hyvinvointia monella tavalla; kunto kasvaa, mieliala paranee, jaksaminen ja keskittyminen paranevat. Mutta auttaako maantiepyöräily hammaslääkäripelkoon? Entä päivittäinen sali siihen, etten tule toimeen työkavereiden kanssa? Entä voisiko liikenneraivoa lievittää sarjalippu vesijuoksuun?

Lyhyesti sanottuna koiran aktiivisuuden seuranta on hyvä asia ja liikunnan ja aktiivisuuden tarjoaminen on loistava idea, kun pidetään kokonaisuus sopivana. Kaikkiin ongelmiin liikunta ei kuitenkaan ole ratkaisu, eikä liikunnan lisääminen ole edellytys kaikkien mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koiran elämässä on monia muitakin asioita, joihin voimme ongelmanratkaisun tukena vaikuttaa.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi sitä, miten liikunta ja aktiivisuus kannattaa huomioida käytösongelmien ratkaisemisessa. Käyn läpi kaksi esimerkkiä, hihnarähinän sekä eroahdistuksen ja liikunnan vaikutuksen niihin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.